Petter Northugin ulos jättäminen Norjan olympiajoukkueesta alkuvuonna 2006 käynnisti valtavan kohun vuonomaassa. Tähtihiihtäjä purkaa massiivista pettymystään uutuuskirjassa.
Yllä kuvia Petter Northugin menestyksekkään uran varrelta.
Vuosien 2005-2006 vaihteessa 20 vuoden ikään tulossa ollut Northug oli huippuiskussa. Hän voitti muun muassa kolme Skandinavian cupin kilpailua, ja hän sai mahdollisuuden osallistua maailmancupin yhteislähtöön.
Tuolloin Norjan maajoukkuetta valmentanut Krister Sörgård ei kuitenkaan valinnut nuorukaista mukaan Val di Fiemmeen. Northugilta meni näin sivu suun loistava paikka antaa vakuuttava olympianäyttö Torinon kisojen alla.
LUE MYÖS: Petter Northugin hurja paljastus – riita johti tappouhkauksiin, joutui palkkaamaan henkivartijat
Ja tietenkin Val di Fiemmen kisa meni norjalaisittain penkin alle.
– Kisan katsominen teki kipeää. Minulla oli kuitenkin vielä yksi mahdollisuus vakuuttaa Krister ja muu maajoukkuejohto, Northug muistelee.
Tuo paikka oli 15 +15 kilometrin yhdistelmäkilpailu Norjan mestaruuskisoissa tammikuun lopulla. Mukana oli kaikki Norjan huiput. Northug voitti kisan.
– Toivon, että olen nyt osoittanut joukkueenjohdolle, että minut on vaikeaa jättää kotiin, Northug totesi tuolloin.
Tuleva supertähti oli kuitenkin väärässä, sillä Sörgård ilmoitti heti kilpailun jälkeen, ettei Northug lähde Torinoon. Yksi iso peruste oli Northugin kertoman mukaan huippuhiihtäjän ikä. Hän oli vasta 20-vuotias.
Päätös käynnisti mediamylläkän, ja ärsytetty Northug heitti välittömästi lisää vettä myllyyn, kun mestaruuskisoissa oli vuorossa viesti.
Toimittajat valtasivat perheen kotitilan
Northug kisasi yhdessä Stig Rune Kveenin ja Krister Trondsen kanssa. Northug oli kolmikon ankkuri, ja hän tiesi, että kisassa hiihtäisi ankkuriosuuden myös Norjan olympiaviestiin valittu Tore Ruud Hofstad.
Oli Northugin kannanoton aika. Hän lannisti Hofstadin loppukirissä ja toi joukkueensa maaliin Norjan mestarina.
– Näin Stig Runen ja Kristerin, jotka hyppivät maalialueella. Säilytin johtoasemani ja ylitin maaliviivan. Stig Rune ja Krister halasivat minua, ja Stig Rune kävi niin kierroksilla, että iski minua nyrkillä vatsaan niin että kaaduin. Hän osoitti ympärillemme kerääntynyttä lehdistöä ja huusi: "Ja tämä tässä ei jumalauta lähde olympialaisiin!" Northug kertaa kirjassa.
– Minulla kiehahti yli. Nousin pystyyn ja huusin itsekin: "Ja minä en lähde olympialaisiin!" Sitten aloin hakata rintaani. En tiedä mistä se tuli, mutta en pystynyt pidättelemään itseäni. Olin voittanut Norjan ankkurin, eikä minua ollut edes otettu olympiajoukkueeseen.
Torino-päätös ja Northugin sitä seurannut menestys käynnisti mediasirkuksen Norjassa. Tähtihiihtäjän perheen maatilalla ravasi toimittajia solkenaan.
Ja Northug jatkoi menestymistä ladulla. Hän sivakoi neljä kultaa juniorien MM-kisoissa tammi-helmikuun vaihteessa, juuri olympialaisten alla.
Torinossa Norjan miesten joukkue romahti, ainakin Norjan mittareilla. Tuloksena vain kaksi hopeaa: viestistä ja Frode Estilin tuomana 30 kilometriltä.
Northugin vuoro tuli neljä vuotta myöhemmin Vancouverissa, kun hän saavutti kaksi kultaa, hopean ja pronssin.
Lainaukset ovat Jonas Forsangin kirjoittamasta Min Historie – Petter Northug -kirjasta (Otava).