Petteri Orpo Kultaranta-paneelissa: Lupauksista Ukrainalle ei saa tehdä Natossa liian kriittistä ja suurta kysymystä

Tulevan pääministerin Petteri Orpon (kok.) mukaan Naton huippukokouksen lupauksista Ukrainalle ei saa tehdä liian kriittistä ja suurta kysymystä, vaan tärkeää on löytää asiasta Nato-maiden kesken yhteisymmärrys. Näkemys tuli esille maanantaina, kun Orpo vastasi Presidentinlinnassa Kultaranta-keskusteluissa kutsuvieraiden joukosta kysymykseen asiasta.

Orpo myös sanoi, että on keskityttävä Ukrainan auttamiseen ja sodan voittamiseen, jotta Ukraina pystyy solmimaan rauhan omilla ehdoillaan.

Etenkin osa Naton itälaidan maista on viestinyt voimakkaasti, että kokouksesta tulevan viestin on mentävä sisällöllisesti pidemmälle kuin vuoden 2008 lupaukset, joiden mukaan Ukrainasta tulee joskus Naton jäsen. Kaikki eivät kuitenkaan ole kautta linjan jakaneet tätä näkemystä.

Orpon kommentin perusteella tuore Nato-maa Suomi ei ole asemoitumassa samaan ryhmään esimerkiksi Baltian maiden kanssa. Sen sijaan Orpo painotti kompromissikykyä asiassa.

Täysimääräisesti Natossa

Keskustelun varsinainen pääaihe oli se, millainen Nato-maa Suomesta tulee. Tämä on kysymys, jota valtioneuvoston porstuassa odotteleva tuleva hallitus joutuu pian yhä tarkemmin miettimään ja josta Suomessa on myös toistuvasti kaivattu keskustelua.

Kysymykseen myös saatiin konkreettista pohdintaa paneelikeskustelusta.

Osastopäällikkö Piritta Asunmaa ulkoministeriön poliittiselta osastolta tarjosi kysymykseen yhden vastauksen avaamalla sitä, mitä Suomen osallistuminen Naton toimintaan täysimääräisesti tarkoittaa. Asunmaa vei vastauksensa pidemmälle kuin usein esille nostetut näkökulmat Suomesta tärkeänä Itämeren ja Arktisen alueen maana sekä etulinjan maana suhteessa Venäjään.

– Täysimääräinen osallistuminen pitää tietenkin sisällään myös tulevat päätökset Suomen osallistumisesta rauhanajan tehtäviin. Eli muun muassa ilmavalvontaa, osallistumisen Naton pysyvien meriosastojen rotaatioihin ja Naton sotilaalliseen läsnäoloon Naton itäisissä jäsenmaissa. Nämä ovat niitä asioita, joista hallitus tulee päättämään, hän sanoi.

Hän toi myös ilmi, että Suomi on jo osallistunut kriisinhallintaan kumppanimaana. Asunmaa itse on siirtymässä syksyllä ulkoministeriön poliittisen osaston päällikön paikalta Suomen Nato-suurlähettilääksi Brysseliin.

Entä ydinaseet?

Yksi konkreettinen ja uusi kysymys Suomelle on se, millaista Natossa ydinasepolitiikka maa haluaisi. Miten Suomessa pitäisi suhtautua esimerkiksi ydinaseisiin omalla maaperällä?

Suomen pysyvänä sotilasedustajana Natossa ja EU:ssa työskentelevä kenraaliluutnantti Kim Jäämeri käsitteli kysymystä toteamalla, että joidenkin mielestä Suomi saattaisi olla etulinjan valtiona maantieteellisesti liian lähellä Venäjää ydinaseiden sijoittelua ajatellen. Jäämeri toi esille, että Turkkia lukuun ottamatta Venäjän läheisiin Nato-maihin ei ole sijoitettu ydinaseita.

Ydinasepolitiikkaa tutkinut Tapio Juntunen puolestaan nosti esille, että keskustelua ydinaseiden sijoittelusta myös Naton itälaidalle on käyty keskustelua. Hän toi esille Puolan, joka on viime vuosina ilmaissut kiinnostustaan Yhdysvaltojen ydinaseisiin.

Juntunen totesi, että Yhdysvallat ei ole tähän lähtenyt ja se on yhä pitänyt kiinni Naton ja Venäjän vuoden 1997 perussopimuksesta. Sen mukaan Natolla ei ole aikomuksia, suunnitelmia tai syitä sijoittaa ydinaseita vuoden 1997 jälkeen liittyneisiin jäsenmaihin.

– Mikä itsessään saattaa olla – jos mietitään sääntöperustaisuutta ja sen merkitystä – aika merkittävä asia, vaikka toinen osapuoli ei siitä sääntöperustaisuudesta piittaakaan.

Asunmaa puolestaan toi ilmi, että Suomella ei ole toistaiseksi konkreettista käsitystä Naton ydinasepolitiikasta eikä Suomella näin ole myöskään edellytyksiä ottaa siihen kantaa. Monista asioista Suomella on tullut tietoa jo tarkkailijajäsenenä, mutta Naton ydinasepolitiikan suunnitteluryhmän kokouksiin pääsee osallistumaan vasta täysjäsenenä.

Miten Ruotsin käy?

Naton seuraava suuri tapahtuma on heinäkuussa järjestettävä huippukokous Vilnassa. Asunmaa toi esille, että Suomen tärkein prioriteetti on saada Ruotsi Naton jäseneksi.

Panelistit pyrkivät lukemaan merkkejä siitä, voisivatko olosuhteet olla kohdillaan siihen, että Ruotsi olisi Naton jäsen Vilnassa. Johtava tutkija Matti Pesu Ulkopoliittisesta instituutista esille, että Natolle olisi kiusallista, jos Ruotsin jäsenyys jäisi roikkumaan.

Unkari on sanonut ratifioivansa Ruotsin jäsenyyden 7. heinäkuuta eli juuri kokouksen alla. Asunmaa toi esille, että selvästi Turkki ja Unkari pitävät tiivistä yhteyttä asiasta, joten Unkarin ilmoitus ratifioinnista voisi olla hyvä merkki. Samaan hengenvetoon hän huomautti, että myös Suomen tapauksessa ilmoitukset ratifioinnin päivämääristä vaihtelivat.

Paneelikeskustelua käytiin Presidentinlinnassa toimittaja Annika Damströmin johdolla.

Päivitetty 15.21: Juttuun lisätty myös muiden panelistien kommentteja.

Lue myös: Nato-huippukokouksen pääkysymys on uusi suhde Ukrainaan: "Kuinka monen ukrainalaisen hengen arvoinen yksi lause Vilnan huippukokouksesta on?"