Naton huippukokouksesta uhkaa tulla Turkki-show – näistä asioista Vilnassa keskustellaan

Vilnassa katseet kiinnittyvät jälleen siihen, kuinka avoimet liittokunnan ovet ovat.

Naton vuosittainen huippukokous Vilnassa alkaa tiistaina, ja tänäkin vuonna huippukokouksesta uhkaa tulla Turkki-show. Suomalaiset ja ruotsalaiset saivat kokemusta Turkin käyttäytymisestä Nato-huippukokouksessa jo viime kesänä Madridissa, minkä jälkeen Turkki on yhä pitänyt panttivankinaan Ruotsin Nato-jäsenyyttä panttaamalla ratifiointiaan.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja Suomen ja Ruotsin ulkoministerit ovat pitäneet viimeiseen saakka yllä toivoa, että viimeistään Vilnassa Turkin presidentiltä Recep Tayyip Erdoganilta saataisiin jonkinlainen signaali ratifioinnin toteutumisesta. Toteutuipa se tai ei, katseet pysyvät asian takia Turkissa.

Stoltenberg kommentoi huippukokousta edeltävässä lehdistötilaisuudessaan perjantaina, että edistystä on saavutettu. Samalla hän sanoi, että näkemyksiä täytyy yhä kuroa umpeen.

–  Se on syy, miksi olen kutsunut koolle presidentti Erdoganin ja pääministeri (Ulf) Kristerssonin tapaamiseen maanantaina, hän sanoi.

Ruotsin jäsenyys on enää Turkin ja Unkarin ratifioinneista kiinni. Stoltenbergin kertomalla tapaamisella Vilnassa olisi tarkoitus vielä kerran pohjustaa tilanteen ratkeamista.

Tarve useille onnistumisille

Ruotsin jäsenyydestä kantautuva positiivinen viesti ei ole ainoa mittari kokouksen onnistumiselle. Venäjä käy laajamittaista hyökkäyssotaa Ukrainassa ja Naton pitää pystyä osoittamaan yhtenäisyytensä räjähdysalttiissa tilanteessa.

Vanhempi tutkija Iro Särkkä Ulkopoliittisesta instituutista on käynyt väitöskirjassaan läpi Naton huippukokousten päätösasiakirjat kylmän sodan päättymisestä saakka. Hänen mukaansa niiden pohjalta on hahmoteltavissa se, minkälaisten saavutusten kanssa kokouksista on yleensä tultu ulos.

–  Yleensä näissä on aina 2–3 sellaista merkittävää uutta isoa ulostuloa. Pitää pystyä osoittamaan, että nyt me teimme päätöksen ja veimme jonkun jutun eteenpäin, hän sanoo.

Nähtävillä on tällä hetkellä myös se, mihin odotukset kohdistuvat. Ruotsin Nato-jäsenyyden lisäksi katseet kohdistuvat Naton alueellisten puolustussuunnitelmien poliittiseen hyväksyntään ja lupaukseen jäsenmaiden puolustusmenojen lisäyksestä. Huomattavan tärkeä on myös Ukrainan Nato-suhdetta käsittelevä kirjaus.

Pidemmälle kuin Bukarestissa

Jo Bukarestissa vuonna 2008 Ukraina sai epämääräisen horisontin siitä, että siitä tulee joskus Naton jäsen. Nyt kokouksesta odotetaan uutta viestiä.

Esimerkiksi Saksa ja Yhdysvallat ovat olleet hyvin varovaisia pitkälle menevistä lupauksista, mutta osassa liittokunnan itälaitaa vanhan toistamista on pidetty täysin riittämättömänä.

–  Jotain enemmän täytyy olla kuin Bukarest, eräs asiaa hyvin tunteva lähde sanoo.

Kaikkiaan Naton Ukraina-linjaukset koostuvat pitkäaikaisesta tuesta Ukrainalle, Nato-Ukraina-komission päivittämisestä nykyistä korkeamman tason neuvostoksi sekä Ukrainan Nato-suhdetta koskevasta kirjauksesta.

Jo varmistuneena muutoksena voi pitää sitä, että nykyinen Nato-Ukraina-komissio päivitetään neuvostoksi, mikä antaa Ukrainalle nykyistä enemmän puhevaltaa. Neuvoston ensimmäinen tapaaminen on kirjattu Naton verkkosivuilta löytyvään kokouksen ohjelmaan keskiviikolle, vaikka koko elintä ei ole edes virallisesti hyväksytty.

Odotuksia Ukrainaa koskevasta kirjauksesta on kuitenkin ollut esillä siinä määrin, että komission korottaminen neuvostoksi ei riitä onnistumiseksi, joka osoittaisi Naton yhtenäisyyden tässä asiassa.

Alueelliset suunnitelmat

Nato hahmotti perinteisen tehtävänsä eli liittokunnan maiden puolustamisen pääasialliseksi tehtäväkseen uudestaan vuonna 2014. Tämä oli seurausta Venäjän toiminnasta.

Sen jälkeen Nato on vahvistanut pelotettaan ja puolustustaan lisäämällä valmiuttaan ja päivittämällä komentorakenteensa sekä perustamalla monikansallisia taisteluryhmiä liittokunnan itälaidalle.

Nato kertoi vuosi sitten Madridissa korottavansa 300  000 sotilasta aiempaa korkeampaan valmiuteen, mukaan luettuna ilma- ja meritaisteluvalmiudet.

Vilnassa katse kohdistuu kolmeen uuteen alueelliseen puolustussuunnitelmaan, jotka pitäisi hyväksyä poliittisesti. Niillä halutaan torjua kahta Naton määrittelemää pääuhkaa: Venäjää ja terrorismia.

Valmistelussa on ennen kokousta ollut muun muassa Naton kahdeksan itäisen sivustan osaston vahvistaminen prikaatin kokoiseksi. Prikaati voi tarkoittaa 3  000–6  000 sotilasta, minkä lisäksi liikkumavaraa on siinä, puhutaanko joukkojen fyysisestä läsnäolosta vai niiden valmiudesta siirtyä paikalle.

Esimerkiksi Saksa on kertonut lisäävänsä läsnäoloaan Liettuassa. Itälaidan vahvistamisessa on kuitenkin kyse kahdeksasta maasta ja lopputuloksen odotetaan vaihtelevan sen mukaisesti, kenen pääasiallisella vastuulla järjestelyt missäkin maassa ovat.

Niin ikään Turkin jarruttelu Kyprosta koskevien suunnitelmien takia on ollut aiemmin julkisuudessa. Luupin alla on luonnollisesti myös liittokunnan itälaidan tyytyväisyys käytännön toteutukseen.

Puolustusmenoja lisättävä

Iro Särkkä huomauttaa, että sotilaallisten suunnitelmien toteuttaminen on kiinni myös Nato-maiden puolustukseensa budjetoimasta rahasta.

Pääsihteeri Stoltenberg on pitänyt toistuvasti esillä sitä, että liittokunnan maiden kahden prosentin puolustusmenojen osuuden suhteessa bruttokansantuotteeseen on muututtava katosta lattiaksi. Särkän mukaan tässä on kyse myös Naton pelotteen ja puolustuksen uskottavasta toteutumisesta nykytilanteessa.

–  Tässä on kyllä tapahtunut tällainen herääminen Nato-maiden sisällä, että jos itse ei pidä huolta puolustuksesta, ei siitä sitten kukaan muukaan pidä, hän sanoo.

Suomi osallistuu Vilnan huippukokoukseen nyt ensimmäistä kertaa täysjäsenenä. Suomea edustaa presidentti Sauli Niinistö, minkä lisäksi paikalla ovat myös ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) ja puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.).

Lue myös:

    Uusimmat