Suomen historian traagisin tieliikenneonnettomuus tapahtui 20 vuotta sitten Konginkankaalla. Tuona yönä Konginkangas sai leiman, joka ei ole hälvennyt tähänkään päivään mennessä. Millaista elämä on pienessä päälle tuhannen asukkaan kylässä, johon turma jätti pysyvän jäljen?
On vuosi 2004. Tie on liukas ja kuljettaja väsynyt. Rekan takaosa alkaa huojua ja vastaan tulee linja-auto. Törmäys.
Näin päättyy 23 ihmisen elämä. Heistä suurin osa oli nuoria. Tuo yö oli painajainen, jota kukaan ei olisi halunnut nähdä.
– Ai mitä? Haluat tulla Konginkankaalle? Nyt pitää vielä ihan varmistaa, että mistä olitkaan? Ai Helsingistä asti? No tervetuloa sitten.
Puhelimesta vastataan haastattelupyyntööni hyvin hämmentyneenä. Langan toisessa päässä on Konginkankaan koulun rehtori Heikki Sarja. Hän ei voi uskoa, että haluan tulla käymään. Varaan saman tien juna- ja bussiliput Keski-Suomeen.
Heikki Sarja esittelee Konginkankaan kirkonkylää kartalta.
Kun astun kyläbussista seuraavana päivänä pois, edessäni siintää hiljainen ja rauhallinen kirkonkylä. Kauppa, kirjasto, apteekki, koulu, kirkko ja palvelukeskus – siinäpä se.
Mielikuvat kylästä
Saavun ensimmäisenä koululle, jossa nuori tyttö kysyy, olenko tullut paikalle liikenneonnettomuuden takia.
Nyökkään, mutta sanon olevani täällä myös kertomassa Konginkankaasta kylänä. Hän katsoo minua epäuskoisena aivan kuin huijasin häntä. Miksi täällä olisi toimittaja jonkun muun kuin onnettomuuden takia?
Ja toisaalta hänhän on aivan oikeassa, ideani saapua tänne kumpuaa 20 vuoden takaisista tapahtumista.
Onnettomuus on jättänyt ilmiselvästi leiman kylälle.
– On ikävää, että onnettomuus tulee ihmisille ensimmäisenä mieleen Konginkankaasta. Se olisi voinut käydä missä tahansa, rehtori Heikki Sarja huokaa minulle.
– Ihmiset muistavat paikan aina siitä. Konginkankaasta tulee mielleyhtymä onnettomuudesta, mutta on tämä paljon muutakin, esikoulun opettaja Terttu Kolehmainen sanoo.
Moni kyläläinen on samaa mieltä.
Terttu Kolehmainen kertoo, että bussiturma tulee aina mieleen, kun onnettomuuspaikan ohi ajaa.
Lue lisää: Ensimmäiset kuvat Konginkankaan turmapaikalta paljastivat järkyttävän näyn
Ihmiset pitävät huolta toisistaan
Terttu Kolehmainen asui 30 vuotta Helsingissä, mutta päätti lopulta tulla takaisin kotiseudulleen Äänekoskelle ja Konginkankaalle. Takaisin muuttaminen oli hänen pitkäaikainen haaveensa.
– Täällä on hyvä olla. Ihmiset pitävät huolta toisistaan. En lähtisi enää pois, eikä onneksi ole tarvinnut lähteä, hän naurahtaa hymyssä suin.
– Täällä myös koulu on hirveän hyvä. Pääkaupunkiseudulla oli esimerkiksi niin paljon sijaisia. Kouluympäristö on paljon rauhallisempi ja on pienemmät ryhmät. On tässä kuitenkin pelkona, että lähtevätkö palvelut pois. Toivottavasti koulua eivät lakkauta.
Konginkangas
- Konginkangas sijaitsee Keski-Suomessa, Nelostien ja Keiteleen vesireitin varrella
- Konginkangas liitettiin osaksi Äänekoskea vuonna 1993
- Asukkaita noin 1300
Pienten kylien kohtalo Suomessa
Konginkankaalla vaikuttaa olevan sama huoli kuin monessa muussakin paikassa Suomessa.
Pieniä kyläkouluja ei käytännössä enää ole, vaan ne ovat keskitetty koulukeskuksiin. Tämä tarkoittaa lapsille koulumatkojen pitenemistä ja vielä aikaisempia aamuherätyksiä. Monelle kylälle koulun lakkauttaminen on viimeinen kolaus.
– Jos täältä koulu lakkaisi, olisi se tännekin sellainen kuolinisku, rehtori Heikki Sarja sanoo suoraan.
– Harvoin pysähtyy miettimään, että miten paikka on muuttunut. Mutta kyllä se tietyllä tavalla tuo alakuloa, että väki ja palvelut vähenevät. Mikä on lopulta se lopputulos?
Koulu ja lapset ovat kylän sydän.
– Lapset ovat välittömiä, iloisia ja kaikki tuntevat toisensa, rehtori sanoo.
– Aina huudetaan aamulla pihalla reippaasti, että huomenta Heikki. Eihän sen parempaa voi olla.
1:19
Lasten suusta kuulee totuuden – alakoululaiset kertovat Konginkankaasta: "Parasta on olla kylillä"
Jokainen muistaa onnettomuuden
Pääsen tapaamaan myös kyläyhdistyksen puheenjohtajan. Martti Isoviita on asunut Konginkankaalla aina ja muistaa onnettomuusyön eläväisesti.
– Kaikki oli sattumaa. Tie oli suolattu, mutta kahden tunnin päästä se oli taas ihan jäässä.
– Laitoin teksti-tv:n päälle aamulla ja siinä oli isolla teksti: Konginkankaalla vakava liikenneonnettomuus. Se tuntui järjettömältä. Siltä, ettei se olisi edes mahdollista meillä.
Liikenneonnettomuuden uhreille on pystytetty muistomerkki.
Puheenjohtajalle on jäänyt mieleen erityisesti eräs karu yksityiskohta.
– Tunnen kuljetusyrittäjän Äänekoskelta. Hän sai puhelinsoiton silloin aamuyöstä, että keskussairaalaan olisi 23 ruumista vietävänä. Sanoi, että se tilanne oli kauhea. Säkeissä ne melkein vietiin. Paperirullat olivat tehneet niin kauheaa tuhoa etupenkissä, Isoviita huokaa.
– Kun kysytään, että mistä olet ja sanon, että Äänekoskelta Konginkankaalta, heti mainitaan, että joo, se on se onnettomuuspaikka. Konginkangas muistuu siitä mieleen edelleen.
Kyläyhdistyksen sihteeri Tanja Rämä summaa mielestäni hyvin kyläläisten ajatuksia onnettomuusyöstä.
Jokainen tuntuu muistavan, missä oli tapahtumahetkellä ja miten kuuli asiasta. Tarinat ovat erilaisia, mutta niitä yhdistää järkytys ja suru omalla kylällä tapahtuneesta onnettomuudesta.
2:54
"Kyllä se oli aikamoinen pommi" – kyläläiset muistelevat omia muistojaan turmayöstä
Onnettomuuspaikan tie vieläkin ilman kaidetta
Onnettomuuspaikan tiestä ja sen turvallisuudesta on keskustelu pitkään. Samaisessa paikassa Nelostiellä tapahtui toinenkin kuolonkolari vuonna 2022. Eikö jotakin kuuluisi tehdä?
– Onnettomuuden jälkeen tien laittaminen muuttui. Se suolataan jatkuvasti ja penkat on laajennettu sivulle, ettei vesi tule enää tielle. Keskikaide on tulossa myöhemmin, Isoviita osaa kertoa.
Keskikaidetta on suunniteltu kauan. Onnettomuuskeskus suositteli sitä jo vuoden 2004 turman jälkeen. Nyt vihdoin, 20 vuoden jälkeen, kaide on päätetty rakentaa.
Moni kyläläinen ihmettelee, miten muutoksessa on kestänyt niin kauan. Kritiikkiä satelee myös Äänekosken ja Konginkankaan väliselle tieosuudelle sen huonosta kunnosta.
– On syytä tullakin parannus siihen tiehen. Jos tuollainen olosuhde vielä kerrankin tulee, että se tie on noin jäässä, niin ei siinä pysy mikään kaistallaan, yksi kyläläinen sanoo.
– Oletin, että noin suuri onnettomuus ja sitten vielä toinenkin, että edes se olisi herättänyt siihen, että tiehen tartuttaisiin nopeammin tekemään jotain, mutta ei ole vieläkään näkynyt muutoksia, toinen huokaa.
0:45
Animaatio näyttää liikenneonnettomuuden: Näin rekka ja bussi törmäsivät toisiinsa Konginkankaalla
Lue lisää: Animaatio näyttää, kuinka Konginkankaan bussiturma todella tapahtui
Konginkankaan kuolonkolari tapahtui täsmälleen samalla paikalla kuin vuoden 2004 linja-autoturma – aiempi tragedia vei yli 20 hengen
"Täällä on hyvä olla, en lähde mihinkään"
Moni toivoisi, että kylä muistettaisiin jostakin muustakin kuin onnettomuudesta.
Konginkangasta kuvaillaan aidoksi keskisuomalaiseksi kyläksi, jossa on rauhallista ja yhteisöllisiä ihmisiä.
– Konginkangas on kaunis pikkukylä. Ihana paikka asua. Toivotaan, että pysyy hengissä.
Heidi Hänninen
– Yhteisöllisyys on vahvaa ja on vahva paikallisidentiteetti.
Elina Laitinen
– Sanotaan, että kaupungissa on kaikki lähellä, mutta täällä on mielestäni oikeasti kaikki lähellä.
Tiina Penttinen
– Täällä on hyvä olla, en lähde mihinkään.
Jorma Vepsä
Konginkangas tulee kantamaan mainettaan turmapaikkana nyt ja aina. Arvet voivat hälvetä, mutta eivät ne katoa.
– Totta kai se kaikkia järkytti. Se vain sattui tapahtumaan meidän kohdallamme, rehtori summaa.