Kolumbian hallitus neuvottelee parhaillaan vasemmistosissien kanssa Havannassa sisällissodan päättämisestä. Maalle hyvä uutinen on myös pitkään jatkunut vahva talouskasvu.
Sisäiset tuloerot ovat kuitenkin yhä valtavat. Yrittäjyys on yksi keino, jolla köyhät yrittävät ponnistaa eteenpäin.
– Leikkaatko tätä vähän pienemmäksi veitsellä, Maricela Miranda sanoo tyttärelleen Estefanialle ja ojentaa hänelle palan valkoista massaa. Ei nopeimmin, vaan kauniimmin, 38-vuotias Miranda hymyilee työperiaatettaan.
Työpöydällä hänellä on edessään toista, punertavaa massaa. Työpöytä sijaitsee monitoimieteisessä, kodin yksityisen osan ja myyntihuoneen välissä.
Miranda on toiminut artesaani-yrittäjänä kolme vuotta nykyisessä paikassa, joka sijaitsee 650 000 asukkaan Soledadissa, miljoonakaupunki Barranquillan kyljessä.
– Osa asiakkaistani tulee tästä naapurustosta, osa hieman kauempaa. Huolehdin aina asiakkaistani, jotta he tulisivat uudestaan ja tietävät että saavat täältä kaikkea mitä haluavat. Miranda hyödyntää myös nettiä tuotemarkkinoinnissa.
Hän valmistaa erilaisia koriste-esineitä perhe- ja muihin juhliin, joita maassa riittää. Vitriineissä on riveissä hääparihahmoja, kehtoja, aviosymboleja, supersankareita ja monenlaisia muita koristeita. Seinillä on koristenauhoja paketointiin.
Talous vauhdissa, tuloerot syviä
Miranda on yksi heistä, jotka haluavat päästä Kolumbian voimakkaasti eteenpäin kulkeviin talousvankkureihin, ja perheelleen parempaa elämää.
Vuonna 2008 alkanut rahoituskriisi ei maata juuri heilutellut. Luonnonvaroiltaan rikkaassa, 48 miljoonan asukkaan Kolumbiassa tuloerot ovat kuitenkin yhä syvät, vaikka köyhyys on vähentynyt.
Barranquilla on iso kauppasatama, ja vieressä virtaa maan suuri joki Magdalena, joka on tärkeä kauppareitti. Kuulee kuitenkin murinaa siitä, että esimerkiksi öljy- ja maakaasusta tulevat pesot päätyvät muualle kuin tänne Karibian rannikolle.
Soledadilla on lisäksi taakkanaan maan sisäiset pakolaiset. Kaikkiaan heitä on Kolumbiassa jopa kuusi miljoonaa, sadat tuhannet heistä ovat päätyneet tänne.
Valtion läsnäolo on paikoin heiveröistä. Soledadissa esimerkiksi on kymmeniä luvattomia naapurustoja (barrio), mikä vaikeuttaa palvelujen saantia sähköstä lasten kouluihin ja terveydenhoitoon. Harmaa talous on yleistä, ja yleisessä turvallisuudessa on paljon toivomisen varaa huumekaupan sekä poliittisen ja yleisen väkivallan takia.
Lapset ja työ vaikea yhdistää
Mirandalle omien käsientaitojen kaupallistaminen oli aluksi vaikeaa.
– Sitoutuminen tähän käsityöläisen työhön ja yrittämiseen ja pieniin lapsiini samaan aikaan oli aikoinaan hankalaa, hän muistelee. Nyt teini-ikäiset tyttäret Estefania ja Gisela auttavat äitiään, kun eivät ole koulussa.
Miranda itse ei ole maan sisäinen pakolainen, mutta naisen oma pienyritys tai mukanaolo osuustoiminnassa ei ole itsestäänselvyys. Kolumbiassa perinteiset sukupuoliroolit istuvat tiukassa, ja miesten voi olla vaikea niellä sitä, kotiäitinä olevat naiset ansaitsevat rahaa itse.
Koska viranomaisten voimavarat ovat puutteelliset, eri puolilla maata toimii lukuisia kansalaisjärjestöjä tukiohjelmineen. Mikroluotot ovat yksi tapa tukea yrittäjäksi haluavia, erityisesti naisia.
Siemenpääomana tavaraa
Esimerkiksi World Vision -järjestö antaa siemenpääomaa, mutta ei rahana vaan esimerkiksi tavarana. Kun yrittäjä on päässyt eteenpäin, hän palauttaa osan saamastaan alkupääomasta rahana. Lisäksi annetaan neuvoja muun muassa säästämisessä ja yrityksen hallinnon pyörittämisessä.
– Kannattaa, ansaitsen myös voittoa, Miranda sanoo tyytyväisenä.
Lapsenlapsi Juanda painelee muotilla vaaleanpunaista massaa, ja ojentaa yhden aikaansaannoksensa toimittajalle näytiksi. Vieressä työpöydällä taapertaa ja raakkuu perheen nuori lemmikki, vihreäkeltainen papukaija. Lintuparan siivet on leikattu, jottei se pyrähtäisi taivaalle. Samaa kohtaloa ei toivo maan monille pienyrittäjille.