Moni haluaa tänä päivänä auttaa vähempiosaisia, mutta avun perillemeno mietityttää. Mistä tietää, että avustus todella saavuttaa oikean kohteen?
Keräyslippaaseen sujautettu kolikko tai seteli on näennäisesti helppo tapa auttaa. Yhä useampi kuitenkin valitsee avustusmuodokseen kummilapsitoiminnan.
Pietarin lastenkotilapsia auttavan Elämän siiville -projektin kummiyhdyshenkilö Tuulikki Vilhunen tietää, mistä kasvava kiinnostus johtuu.
− Kummilapsitoimintaan on helppo lähteä mukaan, koska se on konkreettista. Ihmiset saavat kummikirjeiden ja valokuvien kautta tietää, keitä lapset ovat ja mitä heille kuuluu. Jos avustuksia tulee enemmän, koko lastenkoti saa siitä osansa, Vilhunen kertoo.
Katulasten kova kohtalo
Vilhunen näkee omalta osaltaan työnsä kautta, miten lahjoittaja voi vaikuttaa kummilapsensa elämään. Moni on päässyt elämän siiville, löytänyt kipeästi tarvitsemiaan ystäviä ja aikuisia, joiden puoleen voi kääntyä.
Lapsille ja nuorille tärkeää on etenkin jatkuvuus.
− Yksi tyttö meidän projektista joutui kaksi kertaa psykoosiin, kun hänet ensiksi otettiin ja sitten jätettiin, Vilhunen kuvaa.
Riipaisevista kohtaloista huolimatta sitkeä työ tuottaa vähitellen tulosta. Vilhusen mukaan Pietarin kaupunki on alkanut puuttua orpo- ja katulasten ongelmiin tehokkaammin.
Tekemistä riittää silti yhä.
− Täysi-ikäiseksi tultuaan lastenkotilapsille annetaan yhteisasuntolasta yksi huone ja heille järjestetään ammattikoulutus. Joitakin vuosia sitten arvioitiin, että jopa 90 prosenttia lastenkotilapsista tuhoutuu, koska he eivät hallitse normaalia elämää ja joutuvat helposti monenlaisen hyväksikäytön uhreiksi, ja koska heillä ei ole niin sanottuja omia ihmisiä, sukulaisia.
− Pietarissa on ollut suuria mainoksia, että jokainen lapsi tarvitsee kodin. Orpolapsia markkinoidaan jopa televisiossa, Vilhunen mainitsee.
Tuulikki otti joukon venäläisiä orpolapsia luokseen asumaan
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen