Poliisi pääsi kouluampujan jäljille, kun janoinen poika meni pyytämään vettä karkumatkalla – tuore kirja kertoo uutta tietoa Suomen ensimmäisestä kouluampumisesta

Raumalla Satakunnassa tapahtui reilut 30 vuotta sitten koulusurma, jota pidetään Suomen ensimmäisenä kouluampumistapauksena. Uutuuskirja kertoo, miten järkyttävän päivän tapahtumat etenivät.

Keskiviikko 25. tammikuuta 1989 alkoi Raumanmeren yläasteella niin kuin mikä tahansa muukin päivä. Aamu oli pimeä, ja peruskoululaiset raahautuivat sisään Karjalankadulla sijaitsevan koulun ovista.

Kun aamunavaus oli loppumaisillaan, kahdeksasluokkalainen Sampsa huomasi vieruskaverinsa kaivavan repustaan aseen. Eero* piteli kädessään Mauser-merkkistä pistoolia.

Pian muutkin kiinnittivät huomionsa poikaan. 

Kaikki tiesivät pojan kiinnostuksesta aseisiin, ja tämä oli aiemmin esitellytkin niitä. Nyt jokin oli kuitenkin pahasti vialla.

Näin kertoo Suomen rikoshistoriaan jääneestä talviaamusta toimittaja Linda Rantanen uutuuskirjassaan Rikosten Rauma (Deadline Kustannus). Tapahtumaan liittyvät tiedot hän on kerännyt poliisin esitutkintamateriaaleista, oikeuden pöytäkirjoista, lehtileikkeistä sekä haastattelemalla Raumalla pitkän uran tehneitä poliiseja.

Eero kohotti aseen ja painoi liipasinta

Eero oli Rantasen kuvauksen mukaan silminnähden hermostunut, kun hän kohotti aseensa ja painoi liipaisinta.

Ase ei kuitenkaan lauennut. Sama toistui. 

– Muut seurasivat, miten Eero napautti asetta jalkaansa vasten ja kohotti sen sitten uudelleen. Nyt ase laukesi osuen Eeron tähtäämään poikaan, Rantanen kirjoittaa.

– Seuraavaksi Eero tähtäsi taaempana luokassa istuvaa poikaa. Poika kuitenkin kaatui, eikä luoti osunut kohteeseensa. Tämän jälkeen Eero kääntyi kohti luokan peräosaa ja kohotti aseensa kohti kolmatta poikaa. Luoti osui poikaan. Syntyi hysteerinen paniikki.

Lapset ryntäsivät ulos luokasta. Heidän vanavedessään poistui myös Eero. 

– Hän juoksi reppunsa ja kahden aseensa kanssa ulos. Hätääntyneet nuoret eivät osanneet kiinnittää huomiota Eeroon tai siihen, mihin suuntaan hän pakeni, Rantanen kertoo.

Kaikki uhrit olivat vielä tässä vaiheessa hengissä. Myöhemmin kaksi heistä kuoli saamiinsa vammoihin. Muut koululaiset päästettiin kotiin. 

2:23

Poliisi muutti toimintatapojaan vuonna 2007 tapahtuneen Jokelan kouluampumisen jälkeen. Komisario Jarmo Heinonen Helsingin poliisista kertoi MTV Uutisille syyskuussa 2018, että uuteen toimintatapaan kuului muun muassa aiempaa isompi riskinotto.

Poliisilla oli käynnissä suuri vaaraharjoitus

Poliisi sai hälytyksen tapahtumapaikalle kesken suurta harjoitusta, jossa oli tarkoitus reagoida kuvitteelliseen kaupunkia uhkaavaan vaaraan. Yksi partio oli menossa naapurikuntaan järjestämään isoa ratsiaa tullin kanssa. Kaikki kynnelle kykenevät kuitenkin komennettiin koululle.

Yksi rikospoliisi ei Rantasen mukaan tahtonut vielä koulullakaan uskoa sitä, että kyseessä oli tositilanne. Hän ihmetteli sitä, miten aidon näköistä veriplasmaa luokkaan oli onnistuttu tuomaan. 

– Silloin kollegat jo miltei huusivat hänelle, että kyseessä ei todellakaan ollut harjoitus, Rantanen kirjoittaa.

Ampujan äiti tarjosi poliisille verilettuja

Poliisi, Tulli, rajavartiolaitos ja merivartiosto etsivät ampujaa koirapartion, hydrokopterin ja helikopterin avulla ensin koulun ympäristöstä ja sitten kauempaa. Poliisi tarkasti myös Raumalta Kauttuaan lähteneen tavarajunan sekä linja- ja henkilöautoja kantatiellä. 

Yksi poliiseista määrättiin ampujan kotiin. Pojan pikkuveli leikki poliisin jaloissa, ja pojan äiti tarjosi poliisille verilettuja.

– Tilanne oli hänestä uskomattoman julma, Rantanen kuvaa. 

Paikallisradion ilmoitus johti jäljille

Paikallisradio Ramona kertoi heti aamulla ampujan tarkat tuntomerkit, jotta poliisi saisi jotain vihiä pojasta, joka tuntui kadonneen kuin tuhka tuuleen.

– Radioilmoituksessa painotettiin sitä, että mikäli tuntomerkkeihin sopiva poika saapuisi pyytämään esimerkiksi vettä, sitä tulisi hänelle antaa, mutta seurata visusti mihin suuntaan hän matkaansa jatkaa. Poliisit tiesivät, että pojalla saattoi edelleen olla mukanaan ase ja hän saattaisi olla vaarallinen.

Kello 9.30 Klamilantiellä asunut perheenäiti kuulikin Rantasen mukaan oveltaan koputuksen. Oven takana seisoi janoinen nuori mies pyytämässä vettä, jota nainen hänelle myös antoi.

Ramonan ilmoituksen nainen kuuli vasta myöhemmin päivällä.

– Nainen käsitti välittömästi, kuka hänen ovellaan oli aiemmin seissyt, ja ilmoitti asiasta hätäkeskukseen. Siitä virkavalta sai varman suunnan, josta hakea poikaa, Rantanen kertaa.

Lue myös: Koulusurmaa suunnittelevia poliisin tutkinnassa jopa kymmeniä vuosittain – "Jokainen tapaus on liikaa, jos se pääsee tapahtumaan"

Ampuja oli varautunut pakoon

Poliisille kävi etsintöjen edetessä ilmi, että ampuja oli varustautunut matkaansa huolellisesti etukäteen. Hän oli piilottanut reitin varrelle muun muassa kaksi polkupyörää.

Poika oli Rantasen kertoman perusteella myös arvannut, että hänelle vettä tarjonnut nainen soittaisi poliisille ja että häntä etsittäisiin koirapartioiden avulla. 

– Eero pyrki järjestelmällisesti harhauttamaan poliisia kulkemalla pitkin matalaa jokea, jotta koira ei saisi hänestä vainua.

Etsijät pääsivät kuitenkin lopulta pojan jäljille. Ensimmäisenä löytyivät makuupussi ja reppu, jonka sisällä oli kaksi pistoolia. Kello 17 rajavartiolaitoksen helikopteri havaitsi lopulta itse Eeron. Poika yritti vielä piileskellä metsikössä, mutta antautui sitten.

"Kuoliko se kolmaskin?"

Eeroa poliisilaitokselle partioautossa kuljettanut poliisi kysyi muutaman kilometrin mittaisella matkalla pojalta, miltä tästä nyt tuntui.

– Vastaus kylmää häntä edelleen, Rantanen kirjoittaa.

– Eero ei vaikuttanut tippaakaan katuvalta vaan enemmänkin siltä, että hänen työnsä oli jäänyt kesken. "Kuoliko se kolmaskin", hän kysyi.

Jälkikäteen poliisin tutkimuksissa perheen kesämökiltä löytyi vielä heinillä täytetty, ihmisen muotoon aseteltu jätesäkki täynnä luodinreikiä. Poika oli harjoitellut sen avulla isänsä kanssa tarkkuusammuntaa. Myös koulussa käytetty ampuma-ase kuului isälle. 

– Isällä vain ei ollut ollut hajuakaan siitä, mitä poika todellisuudessa suunnitteli, Rantanen toteaa.

Koulupoika ampui kiusaajansa?

Poika oli kertonut muun muassa Ylen mukaan veritöiden syyksi häneen kohdistuneen, jo ala-asteella alkaneen koulukiusauksen. Kouluyhteisö kuitenkin kiisti ampujan olleen kiusattu. 

Poliisikin päätyi lopputulokseen, jonka mukaan surmatyö ei johtunut kiusaamisesta, vaan ampuja oli romahtanut henkisesti muista syistä. Mielentilatutkimuksen mukaan ampuja oli toiminut "psyykkisessä häiriötilassa".

Joissain puheenvuoroissa syytettiin myös televisiota väkivaltaisten käyttäytymismallien levittämisestä. 

Jälkihoito epäonnistui

Rantanen kertoo, että tilanteessa olleiden mukaan tapauksen henkinen jälkihoito epäonnistui täysin.

Eeron luokalla ollut Sampsa Simpanen arvioi MTV Uutisten haastattelussa vuonna 2019, että kenelläkään ei annettu aitoja työkaluja trauman purkamiseksi ja asian käsittelemiseksi.

Simpanen muisteli haastattelussa tapausta, jossa Helsingistä tulleet psykologit veivät oppilaat busseilla leirikeskukseen. Leirikeskukseen oli lavastettu luokka pulpetteineen, johon Simpanen koulukavereineen istutettiin. Ampujaa ja uhreja esittivät näyttelijät.

– Psykologit laittoivat meidät käymään sen koko tilanteen läpi. Ohjaaja huusi aina välillä seis, jolloin näyttelijät jähmettyivät paikoilleen. Sitten keskusteltiin yhdessä, mitä tässä tapahtuu, Simpanen kertoi.

– En ymmärrä mitä sillä haettiin, kun 14-vuotiaita, täysin sokissa olevia nuoria, laitetaan käymään se helvetti uudestaan läpi. (…) Tytöt itkivät, osa jätkistäkin itki.

Lue myös: Kesken aamunavauksen Sampsan vieressä istunut koulupoika ottaa pistoolin repustaan ja ampuu kaksi koulukaveriaan – Suomen ensimmäinen kouluampuminen on seurannut miestä 30 vuotta

Keväällä luokka lisäksi hajotettiin, mikä oli Simpasen mielestä virhe.

Linda Rantanen arvelee, että monien tapahtumaan liittyvien haavat ovat auki edelleen.

– Nykyään saatavilla on kaikki tarpeellinen ja apu annetaan välittömästi. (Tämän) kouluampumisen kohdalla näitä asioita ei koskaan viety loppuun, Rantanen toteaa.

Lue myös: Nuorisopsykiatrian professori: "Tuskin nykyään ajateltaisiin shokkivaiheessa tilanteen uudelleen näyttelemistä"

*Linda Rantanen kertoo, että hänen kirjansa henkilöiden nimistä osa on muutettu heidän itsensä ja heidän läheistensä yksityisyyden suojelemiseksi.