Poliisinvihaaja ampui neljä pihalleen – tällaisia tarinoita Suomessa kuolleiden poliisien taustalla on

Nuori rattijuoppo pakeni poliisia vilkkaasti liikennöidyllä tiellä ajaen jopa yli 200 kilometrin tuntinopeutta.

Noin puoli tuntia paon alkamisen jälkeen mies lähestyi autollaan paikkaa, jossa poliisi oli levittämässä piikkilankamattoa. Paikalla oli kaksi partioautoa sinivalot vilkkuen ja kaksi moottoripyörää, joten kuljettaja ei voinut hyvässä näkyvyydessä olla huomaamatta viranomaisia. Poliisin pysähtymiskehotuksesta piittaamatta kuljettaja ohjasi vauhtia hiljentämättä autonsa vastaantulevien kaistalle, ajaen suoraan mattoa levittäneen vanhemman konstaapelin päälle. Lindström menehtyi välittömästi.

Auto ajautui ojaan, jossa kaksi autossa olleesta kolmesta noin 20-vuotiaasta miehestä lensi ulos ajoneuvosta. Kaikki loukkaantuivat lievästi. Autonsa virittänyt kuljettaja puhalsi alkometriin yli kolmen promillen lukemat.

Vuonna 1992 Haukiputaalla miehestään eroamassa ollut nainen pyysi poliisia apua voidakseen noutaa tavaransa parin yhteisestä asunnosta. Partio ja nainen saapuivat talon pihaan, jossa talon isäntä odotti seitsemänvuotiaan poikansa kanssa. Nainen tiedusteli tavaroitaan, minkä jälkeen mies palasi taloon ja sulki oven.

Toinen poliisi ja nainen lähtivät kohti taloa, toisen palatessa sulkemaan poliisiautosta valot. Juuri sammuttaessaan valoja poliisi kuuli talosta laukauksen. Hän suoristautui, katsoi talolle ja näki miehen tulevan talosta haulikko kädessään. Poliisi yritti juosta turvaan, mutta mies ampui tätä haulikolla selkään. Poliisi ehti vielä juosta kymmenkunta metriä, kunnes menetti tajuntansa. Tämän jälkeen mies juoksi paenneen naisen perässä naapuriin, jossa ampui tämän ja sitten itsensä.

Ulkona ammuttu poliisi selvisi laukauksesta, jossa noin 120 haulia vaurioittivat hänen hartioitaan ja keuhkojaan. Sisällä talossa ollut poliisi surmattiin lähietäisyydeltä ammutun laukauksen seurauksena.

Vuonna 1977 Savonlinnassa poliisi sai ilmoituksen, että kaupungin keskustassa sijaitsevaan rautakauppaan oli murtauduttu. Yhä liikkeessä olleet murtovarkaat huomasivat poliisipartion saapumisen ja vetäytyivät takahuoneeseen. Varkaat yrittivät ensin paeta rakennuksesta rikkomalla ikkunan, mutta palasivat sisälle kohdattuaan poliisin.

Vanhempi konstaapeli meni liikkeeseen rikkonaisesta ikkunasta tarkoituksenaan pidättää miehet. Hetken päästä liikkeestä kuului ammuskelua. Konstaapeli oli saanut viisi osumaa päähän ja vartaloon kahdella eri kaliiperia olevalla aseella, kuollen vammoihinsa.

Ampumisen jälkeen murtovarkaat ryntäsivät liikkeen pääovesta pakosalle ammuskellen ympäriinsä, osumatta kuitenkaan lähistöllä seisoneeseen poliisiin. Miehet pakenivat eri suuntiin, mutta konstaapeli sai napattua miehistä toisen. Tämän aseen lipas oli tyhjä.

Toinen mies löydettiin poliisikoiran avulla muutaman kilometrin päästä tekopaikalta. Mies oli paennut muutamaa päivää aiemmin Oulun lääninvankilasta. Mies ei aseistautumisestaan huolimatta vastustellut pidätystä.

Poliisi kutsuttiin Pihtiputaalla vuonna vuonna 1969 rauhoittamaan mies, joka oli aseilla uhaten ajanut perheensä naapuriin. Neljän poliisin ryhmä lähti selvittämään asiaa.

Miehet lähestyivät taloa peräkanaa riiheltä tallille johtavaa polkua pitkin. Noin 40–50 metrin päässä asuinrakennuksesta talossa ollut mies avasi tulen metsästyskiväärillä ulko-oven pikkuikkunan ja viereisen kamarin ikkunan läpi. Ensimmäinen laukaus osui etummaisena kulkeneeseen konstaapeliin, joka vajosi elottomana hankeen. Seuraava luoti kaatoi seuraavan kulkeneen ja kolmas pari metriä taaempana nousseen miehen. Nelikon viimeinen ennätti pakenemaan lumivaipan turvin ja suojautumaan pienen kuusen taakse. Sieltä hän juoksi tallirakennukselle hakeakseen sieltä suojaa. Aseella varustautunut mies kuitenkin ryntäsi talosta tallin nurkalle ampuen poliisia kuolettavasti.

Tämän jälkeen mies asetti kiväärinsä pystyyn lumeen ensimmäiseksi surmatun miehen ruumiin vierelle, asettaen panoslippaan tämän hartioille. Sitten hän meni naapuritaloon ja pyysi ilmoittamaan verilöylystä nimismiehelle. Hän oli päihtynyt ja hänen kuvailtiin lähdeaineistossa pitäneen poliisia pahimpana vihollisenaan. Mies oli ollut syytettynä kotipoltosta vain hieman ennen veritekoa.

Marraskuussa 1954 kaksi etsivää lähti noutamaan filosofian tohtori Keijo Alhoa tämän kotoa Helsingin Pihlajatieltä. Mies oli samana päivänä esiintynyt häiritsevästi sisäministeriössä, jossa oli muun muassa uhkaillut käsiaseella.

Asunnolle päästyään poliisit tiedustelivat miehen vaimolta, missä mies mahdollisesti on. Yhtäkkiä Alho ilmestyi asunnon käytävästä, ampuen välittömästi ja varoittamatta toista etsivistä päähän ja toista kahdesti ylävartaloon.

Ylävartaloon ammutun poliisin onnistui raahautua asunnosta ja avata porraskäytävätasanteelta tuli asuntoon. Pian tämän jälkeen päähän ammuttu etsivä pääsi asunnosta. Hän kuoli samana päivänä sairaalassa.

Mies yritti poistua kolmannessa kerroksessa sijaitsevasta asunnosta ulkoseinässä kasvavien köynnösten avulla, pudoten ja taittaen jalkansa. Poliisi pidätti hänet kiivaasta vastarinnasta huolimatta.

Helsingissä tammikuussa vuonna 1945 poliisin kuoleman aiheutti vartijan virhearvio yhdistettynä huonoon tiedonkulkuun. Vallilassa sijaitsevan tehtaan talonmies hälytti poliisin paikalle, sillä uskoi tehtaassa olleen varkaita.

Talonmies johdatti poliisit tehtaan ovelle, jolloin sisällä olleet kaksi vartijaa ampuivat summittaisesti oven läpi selvittämättä, keitä takana oli. Laukaus osui konstaapelia silmään, tappaen tämän välittömästi.

Tehtaan johto ei ollut ilmoittanut talonmiehelle palkanneensa kaksi miestä vartijoiksi tehtaaseen.

Vuonna 1935 poliisikonstaapelit tapasivat keski-ikäisen naisen ja miehen muutamien kilometrien päästä rajalta pimeän aikaan. Parivaljakon antamat asiapaperit ja selitykset herättivät poliisien epäilykset, minkä takia he jatkoivat henkilöllisyyksien selvittämistä.

Äkkiä mies vetäisi esiin aseen ja ampui neljä laukausta poliiseja kohti. Yksi luodeista osui toista konstaapelia sydämeen, tappaen hänet välittömästi. Toinen poliiseista ehti vetää aseensa esiin, mutta ampumistaan laukauksista huolimatta mies ja nainen pakenivat pimeän suojissa. Jalanjäljistä päätellen he katosivat metsään ja edelleen rajan yli.

Tutkinnassa selvisi, että epäillyt olivat esiintyneet tekaistujen henkilöllisyyksien turvin. He olivat Suomen kansalaisia, ollen salaisia kommunistien toimitsijoita ja liikkeellä laittomin aikein.

Vuonna 1934 Helsingissä eräs etsivä sai tutkittavakseen pyörävarkauden, josta epäili kahta entistä etsivää. Miehet olivat etsivän entisiä työkavereita.

Etsivä tapasi aamulla rikoskumppanukset, jotka mainitsivat läheisessä kellarissa olevan varastettua tavaraa. Kellarikäytävässä miehet kuitenkin uhkasivat etsivää pistoolilla, riisuen tämän aseista. Tämän jälkeen he pakottivat tämän kellarikomeroon istumaan, sitoen tämän vyöllä ja olkaimilla. Päähän he vetivät säkin.

Toinen mies päätti löysätä etsivän naruja, kun miehen kädessään pitämä pistooli tämän kertoman mukaan laukesi. Miehet pakenivat, jättäen haavoittuneen etsivän kellariin.

Etsivä löydettiin keskipäivällä verisenä talon pihalta. Luoti oli mennyt poskesta, suuontelon läpi vahingoittaen kurkunpäätä. Aluksi etsivä vaikutti toipuvan vammasta. Seuraavassa kuussa vahingoittuneella alueella ollut verisuoni kuitenkin katkesi, minkä seurauksena etsivä menehtyi.

Teosta epäillyt entiset työkaverit pidätettiin hieman etsivän löytymisen jälkeen.

Vuonna 1926 eräs kieltolakietsivä oli työtovereidensa kanssa Helsingin Taivallahdessa odottamassa salakuljettajien saapumista. Aamuyöllä paikalle ajoikin useita miehiä kahdessa autossa, samalla moottoriveneen lähestyessä paikkaa. Pian miehet ryhtyivätkin kantamaan lastia veneestä autoihin.

Kieltolakietsivä juoksi laiturille pidättämään miehet, mutta nämä avasivatkin tulen tätä kohti, osuen tätä vatsaan. Tämän jälkeen salakuljettajat pakenivat moottoriveneellä jättäen autot ja viinalastin poliisin käsiin.

Kieltolakietsivä kuoli sairaalassa myöhemmin samana aamuna.