Prostituutiota harjoitettiin “Pirun pesissä” ja kotivastaanotoilla – 1800-luvun Turussa seksityö oli arkista elannonhankintaa ilman moralisointia ja häpeää

Vajaat 200 vuotta sitten Turussa alettiin kitkeä sukupuolitauteja vimmalla.

Kupparatsian taustalla oli kenties kenraalikuvernööri Alexander Thesleffin huoli sotaväestään, joka harveni sotilaiden päädyttyä päivittäin pataljoonasairaalaan saatuaan sukupuolitaudin “kaupungin irstailta naisilta”.

Lääkintöhallituksen määräyksen myötä Turussa ryhdyttiin suorittamaan sukupuolitautitarkastuksia naisille, joiden epäiltiin tarjoavan hekumallisen huuman hetkiä korvausta vastaan, eli harrastavan prostituutiota. 

Vaikka kirkon silmissä kaikki avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet olivat tuomittavia, seksin myyminen kriminalisoitiin vasta vuonna 1889.

Näitä poliisikamarissa säännöllisesti terveystarkastuksissa käyneitä naisia alettiin kutsua "tarkastusnaisiksi". Heidän seurannallaan haluttiin estää sukupuolitautien leviäminen.

Historioitsija ja professori Kirsi Vainio-Korhonen pureutuu turkulaisten seksityöläisten elämään 1800-luvun Suomessa kirjassaan Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa.

Pahamaineiset “Pirun pesät” ja "Musta-Maija"

Vuonna 1863 turkulaislehdessä oli kerrottiin Turun laitakaupungilla sijainneesta “Pirun pesästä”.

Tarinoiden mukaan noissa Turun palolta säilyneissä puutaloissa harrastettiin paheellista ja irstasta elämää täysin poikkeuksellisessa määrissä.

Pirun pesän asukkaista 11 naista kirjattiin poliisin terveyspäiväkirjoihin. Naapurustossa asui myös “Musta-Maija” Maria Lovisa Antintytär, joka työskenteli puutarhurin lesken Johanna Frimanin piikana.

Antintytär oli jo lähes keski-ikäinen, kun poliisi alkoi seurata häntä ja velvoitti hänet käymään säännöllisesti tarkastuksissa.

Kun Musta-Maija oli 16-vuotias, hän menetti perheineen kotitilansa. Lapsuutta oli vaikeuttanut tappeluihin sekaantunut isä, joka päätyi lopulta vankeuteen.

Viettämänsä irtolaiselämän vuoksi Antintytär tuomittiin vuodeksi pakkotyöhön kehruuhuoneeseen, joka oli perinteinen rangaistusmuoto.

Myöhemmin poliisin tietoihin kirjattiin Antintyttären viettävän ”haureellista ja paheellista elämää”, vaikka hänellä oli useita työpaikkoja piikana ja palvelusnaisena.

Kaikkiaan Antintytär passitettiin kolmesti nuoruudessaan kehruuhuonetyöhön, ja häntä epäiltiin irtolaisuudesta viidesti vielä vanhemmallakin iällä.

Tutkinnat päättyivät yleensä kehoitukseen hankkia työpaikka, mutta työttömäksi työnhakijaksi katsotun Antintyttären aktivoitumista ei kuitenkaan vahdittu.

“Kirppu-Kaisa" sai halveksivan liikanimen

Toinen tunnettu tarkastuksiin passitettu nainen poliisin aikakirjoissa on “Kirppu-Kaisa” eli Catharina Juhontytär, ja tämän tytär Antoinette, jonka epäiltiin perineen seksityöläisen ammatin äidiltään jo hyvin nuorena.

Antoinette oli “Kirppu-Kaisan” kahdeksasta lapsesta ainoa, joka säilyi hengissä varhaislapsuutta pidemmälle.

Antoinette oli tavanomainen "tarkastusnainen" 1800-luvun poliisin asiakirjoissa, sillä useimmat tarkastusnaiset olivat lähtöisin huonoista oloista ja kasvaneet lapsuutensa ilman toista vanhempaa tai täysin orpona.

Varhaisessa vaiheessa hän pestautui Eva Elménin piiaksi, jonka aiemmat piiat olivat olleet tarkastusnaisia ja krouvipiikoja.

Antoinette onkin yksi Turun tilastojen nuorimpia tarkastettuja naisia.

Myös hyväosaiset myivät seksiä

Vaikka usein tarkastusnaisiksi päätyneet turkulaiset olivat lähtöisin heikommista oloista, myös päällisin puolin hyväosaisilta vaikuttaneet naiset toimivat yhteisön silmissä sosiaalisten normien vastaisesti.

Tällaiset elämänkohtalot ovat voineet viitata esimerkiksi mielenterveysongelmiin tai persoonallisuushäiriöihin, Vainio-Korhonen kirjoittaa.

Raisiolaisen talollisen tyttären Henrika Österlundin kerrotaan olleen poikkeuksellisen etevä lukija rippi-ikäisenä. Henrika kiiruhti naimisiin jo 16-vuotiaana, ja aviopari sai esikoisensa nelisen vuotta myöhemmin.

Harvinainen avioero löi leiman

Kolme vuotta esikoisen syntymän jälkeen Henrika synnytti toisen lapsensa kuolleena lapsuudenkodissaan Raisiossa. Sulhasen mukaan Henrika oli muuttanut avioparin kotoa jo vuotta aiemmin, joten lapsi oli avioton.

Myöhemmin parille myönnettiin avioero huorintekoon vedoten, mikä oli hyvin harvinaista tuohon aikaan. Henrika tuomittiin 40 hopearuplan sakkoihin aviorikoksesta.

Huoruustuomio ja avioero jättivät leiman, jota ei ollut helppo paeta. Avioituminen uudelleen oli mahdotonta, ellei hänen ex-sulhasensa avioituisi ensin.

Henrika alkoi elää kiertolaisena. Hänet otettiin kiinni Salon markkinoilla lokakuussa 1839 epäiltynä näpistyksestä ja irstaan elämän viettämisestä. Loppunsa Henrika koki 49-vuotiaana köyhäintalossa.

Juuri paremmin ei käynyt avioeron toiselle puoliskollekaan. Ex-sulhanen Johan Hongois alkoholisoitui, menetti maatilansa, tuomittiin juoppoudesta ja päätyi pakkotyöhön Hämeen linnaan. Hongois kuoli niin ikään 49-vuotiaana.

Jopa aatelislapsia saattoi päätyä seksityöhön

Puolisäätyiset aatelislapset päätyivät seksityöhön vain harvoin. Tilastoista löytyy kuitenkin yksi aatelissäätyinen turkulainen tarkastusnainen, neiti Maria Otteliana Wellingk.

Wellingkin isä oli karunalainen kersantti Hans Wilhelm Wellingk. Marian asema näkyi jo kummivalinnoissa, joita pidettiin suuressa arvossa, sillä ne liittivät lapsen sukulaistensa joukkoon.

Maria Ottelianan kummeina ei kuitenkaan ollut hänen aatelissukulaisiaan, sillä Maria oli isänsä avioton lapsi. Maria oli lainmukaisesti aatelinen, mutta sosiaalisissa suhteissa häneltä riisuttiin säätyarvo.

Maria Wellingk jätti kotinsa 16-vuotiaana ja palveli piikana eri puolilla Turun seutua. 22-vuotiaana hän sai paikan piikana Johanna Törnroosin krouveissa Turun Luostarinmäellä.

Pian hänellä kuitenkin todettiin kuppa, jota lääkittiin elohopealla, ja myöhemmin hän synnytti poikalapsen, joka kuoli nuorena. Toistuvia kuppatartuntoja ja tautiin kuollutta lasta voidaan pitää merkkinä seksityöläisyydestä.

Maria Wellingkin onni elämässä kuitenkin kääntyi, sillä hän avioitui turkulaisen merimiehen Isaac Walvelinin kanssa ja muutti Poriin. Vuosi avioitumisen jälkeen Wellingkin tiedoista pyyhkiytyivät tiedot hänen historiastaan tarkastusnaisena.

Sen sijaan hän oli “kunniallinen ja vapaa avioliittoon”, vaikka oli synnyttänyt aviottoman lapsen.

1800-luvun alussa seksityö oli arkista

1800-luvun alkupuoliskolla prostituutioon suhtauduttiin kohtalaisen kiihkottomasti ja seksin harrastaminen maksua vastaan tuomittiin laittomaksi vasta 1889.

Vasta ennen prostituution kriminalisointia oli havaittavissa ilmapiirin muutos seksityöhön suhtautumisessa. 

Prostituution historiaa tutkinut dosentti Antti Häkkinen on todennut selvittäessään helsinkiläisprostituoitujen elämää 1800-luvun loppupuolella, että seksityöläisen maine seurasi naisia koko loppuelämän. 

Tutkimustensa perusteella Vainio-Korhonen uskoo, että 1800-luvun alkupuolella Turussa samanlaista stigmaa ei ollut, sillä tuolloin seksityö ei pyörinyt bordellien varassa.

1800-luvun alkupuolen prostituoitu saattoi hankkia lisäelantoa piian työpäivän jälkeen myymällä seksiä ja pitää näin perhettä omassa asunnossa.

Seksityöura saattoi päättyä avioitumiseen, jonka jälkeen loppuelämä kului tavanomaiseen tapaan.