Auto ajaa 120 kilometrin tuntivauhtia pilkkopimeällä moottoritiellä. Ei muita näkyvissä. Ainoastaan tunnin ajomatka kotiin. Sekunnin murto-osassa ajovalot täyttää iso ruskea olento vain muutaman kymmenen metrin päässä. Jarrua, pää alas ja silmät kiinni.
– Yhtäkkiä on pimeää, olen tajuissani, mutta jotain lämmintä ja märkää virtaa päästäni, verta, kirjoittaa Riikka Kivioja Facebook-päivityksessään, jossa hän kuvailee onnettomuutta.
Kun katsoo kuvia Kiviojan autosta kolarin jälkeen, voi vain ihmetellä, miten nainen on vielä hengissä. Kuvista näkyy, kuinka auton tuulilasi on aivan sirpaleina ja katto on rullautunut taakse.
– Ihmeen kaupalla selvisin hengissä, vaikka hirvi paiskautui suoraan syliin ja kasvoihin. Päähän kohdistui suurin osuma, mutta ilmeisesti sen verran ratti oli tiellä, että hirvi muutti vähän suuntaa, ja jäin henkiin, Kivioja kertoo.
Kiviojalla kävi onni onnettomuudessa, kirjaimellisesti.
Hän selvisi hirvikolarista melko vähäisillä vammoilla: lievä vamma aivoissa ja solisluu irtosi paikaltaan. Rattikäsi on edelleen kovin kipeä.
Takakontissa matkustanut koirakin selvisi kuin ihmeen kaupalla vammoitta ja on matkustanut autossa kolarin jälkeen kuten ennenkin.
Kotimatka Liettuasta päättyi Riihimäelle
Kivioja oli ajamassa kotiin Liettuasta, jossa hän oli ollut koiran kanssa näyttelyssä. Ajomatka oli sujunut hyvin, kunnes Riihimäen kohdalla matka loppui ennen aikojaan.
– Hirvi oli suoraan edessäni, enkä siinä ehtinyt kuin vähän jarrua painaa ja kääntää rattia, Kivioja kertaa kauhun hetkiä.
Lue myös: Nyt alkaa pahin hirvikolariaika – yllättävän moni onnettomuus tapahtuu samoilla paikoilla hämärässä: "Vaaramerkki kannattaa ottaa todesta"
Kivioja muistaa, että sen jälkeen kun hän oli päässyt romuttuneesta autosta omin voimin ulos, oli ajatuksissa pyörinyt epäolennaisia asioita.
– Muistan, että mietin, miten saan koiran ja tavarat nyt kotiin, sillä eihän autolla, jossa ei ole tuulilasia ja kattoa, voi ajaa, Kivioja muistelee.
Liikennettä oli kolarihetkellä todella vähän, ja Kivioja joutui odottelemaan auton vieressä tovin ennen kuin sai apua.
– Kymmenen minuuttia jouduin odottamaan ensimmäistä autoa. Huidoin käsilläni, että kuljettaja varmasti huomaisi minut. Rekkakuski pysähtyi auttamaan, ja hänen puhelimestaan pystyin soittamaan hätänumeroon, koska omani oli kolarissa kadonnut, Kivioja sanoo.
Lue myös: Hirvi yllätti moottoripyöräilijän Kymppitiellä, hengenlähtö oli senttien päässä – tilanne tallentui Tapion kameraan
Yhdessä rekkakuskin kanssa he onnistuivat paikantamaan Kiviojan oman puhelimen, josta hän pystyi soittamaan läheisilleen ja kertomaan olevansa kunnossa. Kivioja soitti samassa rytäkässä vielä esimiehelleen, vaikka muille työnantajalle ilmoittaminen ei olisi välttämättä tullut ensimmäisenä mieleen.
– Olen luonteeltani vähän sellainen, että asiat pitää hoitaa, ja soitin kaikille kerralla, Kivioja kertoo.
Ensimmäinen ajatus kolarin jälkeen: ”Miten saan tavarat ja koiran kotiin”
Suomessa tapahtuu vuosittain noin 2000 hirvikolaria. Viime vuosina kuolemantapauksia on onneksi ollut vain muutamia, mutta riskit kuolemaan ovat hirvikolarissa kuitenkin aina olemassa.
Nopeuden kasvaessa myös riski loukkaantua tai kuolla kasvaa, ja pahimmat onnettomuudet tapahtuvatkin yli 80 kilometrin tuntinopeudessa.
Kivioja ajoi onneksi rajoitusten mukaan, mutta kun vauhtia on 120 kilometriä tunnissa, jää aikaa reagoinnille hyvin vähän, varsinkin kun ajetaan pimeässä.
Kolarista on kulunut viikko, ja naisen vointi on edelleen heikko, ja päivät kuluvat lepäillessä.
– Olosuhteisiin nähden voin hyvin. Kipua, särkyjä ja pahoinvointia on päivittäin, ja oikeastaan vain nukun. Otan päivän kerrallaan, Kivioja sanoo.