Syntyvyys on Suomessa alhaisempaa kuin koskaan. Jotain olisi tehtävä. Tällä viikolla puheenjohtajatentissä Kristillisdemokraattien Sari Essayah ehdotti vauvatonnia, siis tuhatta euroa jokaisesta synnytetystä vauvasta, korvaus voitaisiin maksaa ensimmäisen lapsilisän yhteydessä.
1:23
Tämän luettuani meinasi mennä porot sieraimiin. Oikeastiko joku kuvittelee, että tuhat euroa saisi jonkun perheellistymään?
Toki tonnilla olisi varmasti jokaisessa vauvaperheessä käyttöä. Saisihan sillä maksettua yhdistelmävaunut tai noin puolen vuoden vaipat. Sen kummempaa helpotusta ei tonni tuo. Varsinkaan, kun monen synnytysikäisen naisen syyt olla hankkimatta lasta ovat paljon syvemmällä yhteiskuntamme rakenteissa ja asenteissa.
On epävarmuus tulevasta, varsinkin työn saatavuudesta ja elannon turvaamisesta. Maailman uhkakuvat saavat kysymään, millaiseen maailmaan lapsia tehdään tai haluaako tällaiseen maailmaan saattaa yhtään sielua. Toisaalta perheen ja työn yhdistäminen vaikuttaa muuttuneen todella haasteelliseksi: ne, joilla työtä on, uhraavat omasta halusta tai pakosta lähes kaiken työelämälle, ei jää aikaa eikä varsinkaan voimia edes ajatella vanhemmuutta. Edelleen naisilta kysellään työhaastatteluissa lasten teosta. Synnytysikäinen nainen on työnantajalle kuluerä ja riskisijoitus.
Joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä
Työtä tekevät perheelliset ovat todella kovilla arjen pyörityksessä. Joustoa ei työmarkkinoilla juurikaan ole. Pätkätyöt taas eivät riitä elannon turvaamiseksi.
Köyhyys vaikuttaa lapsen kehitykseen haitallisemmin kuin haluaisimme myöntää. Joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä, yleisintä se on juuri lapsen kehitykselle tärkeässä pikkulapsivaiheessa. Köyhyys on suuri kuormitustekijä, joka heikentää vanhemman voimavaroja ja kykyä vastata lapsen tarpeisiin. Tämä jos mikä on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma. Lapsiperheiden tukemiseen tulisi panostaa kaikki mahdollinen.
Kun kotihoidontuesta keskusteltaessa ollaan huolissaan, että moni syrjäytynyt muka hankkii lapsia käyttääkseen sitä elantonaan, eikö olla huolissaan, että aines, josta ei äidiksi ole, pyöräyttäisi vauvan vain tonnin saadakseen?
Molemmissa tapauksissa on loukkaavaa ja todellisuudesta vieraantunutta kuvitella, että moiset tuet oikeasti ketään elättäisi. Ei se tonni kerran maksettuna syntymän yhteydessä, eikä kotihoidontuki, joka on 338,34€/kk sekä mahdollinen kuntalisä, mikäli kunta sellaista päättää maksaa.
Vain puolet kymmenestä suurimmasta kaupungista maksaa kuntalisää, esim. Tampere ja Turku eivät senttiäkään. Vuonna 2013 julkaistun Tilastokeskuksen laskelman mukaan yksi lapsi kustantaa vanhemmalleen 130 000€ ennen tuloaan täysi-ikäiseksi. Jokainen voi miettiä tykönään, lyökö lastenteko leiville.
Lapsia ei synny painostamalla
Lapsia ei painostamalla synny, ainut tapa saada syntyvyys nousuun, on tukea lapsiperheitä – rahalla, joustavilla työmarkkinoilla sekä perhepolitiikalla ja lapsimyönteisellä asenteella.
Yhteiskunta on lapsiystävällinen vasta sitten, kun lapset saavat olla luonnollinen osa elämää, he saavat näkyä ja kuulua, heitä ei kannata pikakelauksella reipastaa itsenäisiksi tai häivyttää taka-alalle, jotta aikuiset saisivat jatkaa, kuin lapsia ei olisikaan.
Ne perheelliset, jotka eivät kamppaile köyhyydessä, saattavat kamppailla toisenlaisissa paineissa: on hätä täyttää kaikki odotukset ja paineet urasta, harrastuksista, ulkonäöstä, villistä seksielämästä, oikeanlaisesta ruokavaliosta, monipuolisesta liikunnasta, somen päivittämisestä kauniilla kuvilla aterioista, matkoista, sisustuksesta, virheettömistä meikeistä, kampauksista ja pepuista. Ja sitten päälle paineet lasten merkkivaatteista, harrastuksista, varusteista, menestymisestä, sopivien kavereiden saamisesta.
Ei ihme, että äitiys ja isyys saattaa pelottaa. Täydellisen vanhemmuuden kriteerit ovat kovat, moni kokee hyvässä tarkoituksessa annetut neuvolan ohjeistukset ylivoimaisina vaatimuksina. Mikäli niihin ei prikulleen yllä, on epäonnistunut.
Jos imetys ei sujukaan ja turvautuu tuttipulloon, jos lapsi kiintyy tuttiin, jos pottaan ei lorise ja plötsähtele 2-vuotissynttäreinä, jos puhe ja motoriikka kehittyy vähän eri tahtia kuin naapurissa, jos palikat hakevat pitkään oikean muotoisia koloja. Jos äiti ei jaksa ravata vauvamuskarissa ja vauvauinnissa, jos ei jaksa jumpata itseään kuntoon vauvaa painona käyttäen, jos pakastimessa ei ole kuukauden käyttöannoksia soseutetuista luomukasviksista, jos vauvan nukkuessa ei jaksakaan siivota ja pyykätä tai kehittää itseään vaan selailee mainoslehtisiä tyhjä katse silmissä. Jos laskee minuutteja, että saisi lapsen nukkumaan, tai että joku tulisi ovesta ja pääsisi edes vessaan yksin. Onko silloin huono äiti?
Vanhemmuus ottaa ja antaa, valtavasti. Vanhemmuus on vaativin homma, niin ainakin itse koen. Lapset ovat minua eniten kasvattaneet. Vanhemmuus ei myöskään koskaan lopu, se vain muuttaa muotoaan.
Lapset kasvavat, vastuu omasta elämästä siirtyy heille juridisesti tietyssä vaiheessa, kukin ottaa elämänsä haltuun omalla tavallaan ja aikataulullaan, niillä eväillä, jotka koti ja yhteiskunta ovat tarjonneet. Liian monella ne eväät eivät ole riittävät.
Tonnin seteli ei tee kesää eikä talvea. Mutta sentään pelinavaus keskustelulle.