Tutkijan mukaan natsiviittausten kuittaaminen huumoriksi on perinteistä radikaalioikeistolaista viestintää.
STT:n haastattelemien tutkijoiden mukaan viime aikoina nähty keskustelu siitä, ovatko poliitikkojen viittaukset natseihin ja äärioikeistoon laskettavissa vitseiksi, ei osu maaliin. Tutkijoiden mukaan on tärkeämpää puhua siitä, mihin radikaalioikeistolaisella puheella pyritään.
Tuore elinkeinoministeri Vilhelm Junnila (ps.) viittasi Ylen mukaan ennen ministeripestiään perussuomalaisten tupaillassa numeroon 88 "voittavana korttina". Junnila sanoi, että numerot viittaavat kahteen H-kirjaimeen. Aakkosten kahdeksas kirjain on H, ja kirjaimet HH ovat viittaus natsien käyttämään Heil Hitler -tervehdykseen.
Myöhemmin Junnila kuitenkin vetosi siihen, että oli vitsaillut. Junnila on pahoitellut puheitaan ja kertonut Facebook-päivityksessä ottavansa opikseen tekemistään virheistä.
– Iso osa radikaalioikeiston viestinnästä on kietoutunut huumorin ja ironian harsoon. Silloin on vaikea erottaa, mikä sanotaan tosissaan ja mikä vitsillä, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Riku Löf STT:lle.
Huumori on Löfin mukaan tärkeää radikaalioikeiston viestinnälle, sillä sen monitulkintaisuus mahdollistaa äärimmäisten ja huomiota herättävien asioiden sanomisen. Huumori säilyttää mahdollisuuden pyörtää sanomiset kehystämällä ne vitsiksi. Löfin mukaan muun muassa eduskunnan tuore puhemies Jussi Halla-aho (ps.) on pitkään käyttänyt tätä puhetyyliä.
– Jopa merkittävät poliitikot voivat sanoa asioita, jotka ovat aiemmin katsottu tuomittaviksi, Löf kertoo.
Lue myös: Tuoreen ministerin äärioikeistokytkökset ihmetyttävät – Junnila 88-heitosta ja Turun puheestaan: " Pahoittelen ja otan opikseni"
Normien venytystä ja hivutusta
Löfin mukaan radikaalioikeisto venyttää ja hivuttaa kulttuurisia normeja toivomaansa suuntaan huumorin varjolla. Seuraukset voivat Löfin mukaan olla ongelmallisia. Esimerkiksi natsismin kanssa flirttailu voi saada laajempaa sosiaalista hyväksyntää, ja yhä useampi kokee tällaiset tavat puhua normaaleiksi.
– Viime vuosina aiemmin radikaaleista ajatuksista on tullut uusi maalaisjärki. Esimerkiksi maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä katsottiin 10–15 vuotta sitten eri tavalla, Löf sanoo.
Helsingin yliopiston tutkija Niko Pyrhösen mukaan äärioikeistoviittauksilla pyritään saamaan juuri sopiva määrä huomiota. Jos huomiota ei tule ollenkaan, pyritään löytämään jotakin vielä raflaavampaa.
– Ideaali on, että tulee hieman huomiota, jolloin ollaan liikuttu onnistuneesti hyväksyttävän puheen rajalla, eikä puolueen kannattajien parissa synny sitä vaikutelmaa, että jokin raja olisi ylitetty, Pyrhönen kertoo STT:lle.
Lue myös: Näin ulkomaiset mediat ovat uutisoineet Junnilan äärioikeistokytköksistä – "Uuden hallituksen PR-päänsärky"
Huumori voi vaikuttaa poliittiseen suosioon
Pyrhösen mukaan natsisymboliikan käyttämisellä pyritään normalisoimaan ääriajattelua käyttämällä hyväksi vastakkainasettelua.
– Viesteillä halutaan luoda asetelma, jossa on kysymys poliittisesta ajojahdista, jos natsihuumoria ei voida hyväksyä huumorina.
Pitämällä riveissään kohujen tuottajia oikeistopopulistiset puolueet pyrkivät siirtämään kannattajien huomion identiteettipolitiikkaan ja luomaan vaikutelman, että kaikki muut ovat heitä vastaan, Pyrhönen sanoo. Tämä on toimiva strategia varsinkin silloin, kun asiakysymysten politisoituminen ei ole oikeistopopulistien etujen mukaista.
Kiellettyjen asioiden tuominen esille huumorin avulla saattaa viihdyttää ja kutkutella kohdeyleisöä aivan erityisellä tavalla, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Riku Löf. Tietylle kohdeyleisölle vitsien erityinen viehätys on siinä, että kaikki eivät suinkaan tajua niitä.
Löf lisää, että huumori on ollut osa nuorten internetkulttuuria ja on voinut vaikuttaa perussuomalaisten suosioon Tiktokissa ja Youtubessa. Yle uutisoi ennen eduskuntavaaleja tutkimuksesta, jonka mukaan kolmannes Tiktokia käyttävistä nuorista äänestäisi perussuomalaisia.
Huumori itsessään luo Löfin mukaan me vastaan muut -asetelmaa ja tunnetta yhteenkuuluvuudesta.
– Viestin lisäksi tärkeää on fiilis.
Perinteistä viestintää
Löfin mukaan monet Junnilan ja Halla-ahon julkisuudessa olleet kommentit ovat esimerkki tunnusomaisesta radikaalioikeiston viestinnästä. Löfin mukaan se, että poliitikkojen puheet kuitataan vitsiksi, hankaloittaa viestien ymmärtämistä niin tavallisille kansalaisille kuin mediallekin.
Pyrhönen sanoo, että perussuomalaiset ovat venyttäneet hyväksyttävän puheen rajoja Tony Halmeen (ps.) ajoista asti, mutta ei usko, että se on puolueen johtohahmojen päätavoite.
– Puheen rajoja ei välttämättä haluta laajentaa vaan paaluttaa itselleen monopoli tietyntyyppisen retoriikan käyttämiseen ja sitä kautta oman aseman parantamiseen.
Pyrhösen mukaan keskustelu jää varsinkin journalismissa pyörimään usein sen ympärille, onko kyseessä vitsi vai ei.
– Olisi hyvä kysyä puolueen johtohahmoilta, esimerkiksi Riikka Purralta (ps.), mitä he ajattelevat yhteistyöstä tällaisia kommentteja esittävien tahojen kanssa. Eikö tämä merkitse heille mitään? Heillä on enemmän pelissä isossa kuvassa.