Raisa Räisäsen katoaminen käynnisti valtavan huhumyllyn tytön koulussa – rehtori piti tiedotustilaisuuden, joka ei unohdu: "En ole koskaan nähnyt 350 ihmistä niin hiljaisena"

Tamperelainen Esko Väyrynen ei unohda lokakuista viikonloppua vuonna 1999, kun 16-vuotias koripallotyttö Raisa Räisänen katosi Tampereen keskustasta.

Esko Väyrynen toimi Sammon lukion rehtorina vuonna 1999, kun Raisa Räisänen katosi. Koripalloilijatyttö oli aloittanut koulun Sammon lukion urheilulinjalla alkusyksystä 1999, ja rehtorikin oli tavannut tytön tuona syksynä.

– Meillä oli sellainen tapa, että uudet lukiolaiset käyvät tuomassa kansliaan peruskoulutodistuksesta jäljennöksen ja kättelemässä rehtoria. Muistan Raisan siitä tapaamisesta, koska hän oli urheilulukiolainen ja heitä oli koulussa pienempi ryhmä.

– Muisto Raisasta vahvistui tietenkin myöhemmin, kun hänestä alkoi olla kuvia lehdissä, Väyrynen kertoo.

Vanhemmat kyselivät tyttöä koulusta

Raisa Räisänen katosi Tampereen keskustasta myöhään lauantai-iltana 16. lokakuuta 1999 oltuaan viettämässä iltaa tyttökaverinsa kanssa ravintolassa. Syysloma oli päättymässä ja kouluun piti palata maanantaina.

Tyttö kuitenkin katosi täysin mystisesti eikä häntä ole vieläkään löydetty.

Maanantaina 18. lokakuuta 1999 Väyrynen oli koko päivän rehtorien kokouksessa. Iltapäivällä kun hän palasi kouluun, kansliasta kerrottiin, että Raisa Räisäsen vanhemmat olivat kyselleet lapsensa perään, koska tyttö ei ollut tullut viikonloppuna kotiin.

Vanhemmat halusivat tietää, oliko tyttö ollut maanantaina koulussa.

– Juttelin opettajien kanssa tiistaina ja selvisi, että Raisa ei ollut ollut koulussa maanantaina. Kansliasta ilmoitettiin tämä tieto vanhemmille, Väyrynen kertoo.

Puheet liikkuivat koulussa

Raisasta tehtiin katoamisilmoitus ja pian hänen kuvansa oli kaikkialla mediassa.

Puheet nuoren koripalloilijatytön katoamisesta lähtivät liikkeelle myös tämän koulussa.

– Olimme kaikki tietenkin huolissamme. Katoaminen puhutti oppilaita erityisen paljon pari viikkoa. Sen jälkeen normaali arki alkoi pikkuhiljaa palata kouluun, rehtori kertoo.

Keskustelu kävi kuitenkin alkuvaiheessa niin kiivaana, että koulun henkilökunta katsoi parhaimmaksi järjestää yhteisen tiedotustilaisuuden kaikille koulun oppilaille.

– Koulussa alkoi liikkua huhuja, että opettajat tietävät asiasta enemmän, mutta he eivät kerro sitä oppilaille. Totesin, että on parempi kutsua koko koulu koolle, Väyrynen sanoo.

Mieleenpainuva tiedotustilaisuus

Tiedotustilaisuudessa rehtori kertoi, etteivät opettajat tienneet Raisan katoamisesta sen enempää kuin oppilaatkaan.

– Kerroin, että tiedämme vain sen, mitä olette voineet lehdistä lukea. Lupasimme tiedottaa asiasta heti lisää, jos jotakin uutta ilmenee.

– Se oli mieleenpainuva tilaisuus, koska en ole koskaan nähnyt 350 ihmistä niin hiljaisena kuin silloin koulun juhlasalissa. Kaikki kuuntelivat hiljaa ja poistuivat sanattomina paikalta. Se oli sanoinkuvaamatonta, Väyrynen muistaa.

Muutamat oppilaat kyselivät vielä viikkoja tilaisuuden jälkeenkin rehtorilta, oliko tämä kuullut jotakin uutta Raisasta. Mitään uutta kerrottavaa ei ollut.

Poliisit kertoivat rehtorille alkuvaiheessa sen, mitä he tapauksesta tiesivät. Myöhemmin rehtori kysyi poliisilta lisää tietoja tytön katoamisesta, mutta uutta tietoa ei ollut.

– Odottava tunnelma jatkui muutaman viikon, kun kaikki olettivat, että Raisa ilmestyy jostain. Mutta ei vain ilmestynyt. Toivo alkoi hiipua kevätlukukaudella.

Äidin epätoivoinen etsintä

Rehtori tapasi kahdesti Raisan äidin tytön katoamisen jälkeen. Ensimmäisen kerran pian Raisan katoamisen jälkeen ja toisen kerran seuraavana keväänä lukuvuoden päätyttyä.

– Äiti oli keväällä täysin musertunut ja masentunut, koska silloin toivo tytön löytymisestä alkoi jo hiipua. Muistan, että kesäloma oli jo alkanut, kun äiti tuli koululle kesäkuun alussa. Hän toi kukkakimpun minulle ja istuimme pitkään kansliassa juttelemassa, Väyrynen kertoo.

Äiti kertoi rehtorille, miten hän oli epätoivoisena kävellyt keväällä lumien sulettua ympäri Tampereen katuja yrittäen löytää merkkejä tyttärestään, edes vaatteenkappaleita, koruja tai muita tuntomerkkejä.

– Se oli sellaista epätoivoisen ihmisen etsintää, rehtori muistaa.

Täysin poikkeuksellinen tapaus

Arki palasi Sammon lukioon ja Raisa Räisäsen katoaminen painui taka-alalle koulussa.

– Tapahtunut ei unohtunut, mutta se ei enää näkynyt arjessa. Nykyään tuntuu, että Raisan katoamisesta ei enää puhuta kovin paljon Tampereella. 20 vuotta tekee tehtävänsä, Väyrynen sanoo.

Väyrynen jäi eläkkeelle Sammon lukion rehtorin virasta vuonna 2002. Raisan katoaminen on jäänyt mieleen työvuosilta.

– Tein lähes 40 vuoden uran opettajana eikä tällaista nuoren ihmisen katoamista ollut tapahtunut koskaan ennen tai sen jälkeen. Nuorempia peruskoululaisia saattaa kadota joksikin aikaa, mutta ei lukiolaisia, ja vieläpä niin, että he jäävät kateisiin.

– Olihan tämä täysin poikkeuksellinen tapaus, Väyrynen luonnehtii.

Hyvä oppilas

Raisa jäi rehtorille mieleen tunnollisena ja ahkerana oppilaana.

– Jälkeenpäin kuulin opettajilta, että hän oli hyvä oppilas.

Väyrynen ei usko, että Raisa Räisäsen katoaminen selviää enää koskaan.

– Katoamisesta on jo niin pitkä aika, että en jaksa uskoa, että hän vielä löytyisi jostain.

Poliisi uskoo nuoren naisen joutuneen henkirikoksen uhriksi. Katoamista tutkittiin aiemmin tappona, mutta tämän vuoden syyskuussa poliisi muutti henkirikostutkinnan nimikkeen murhaksi. Tapon syyteoikeus olisi vanhentunut 20 vuodessa.

Räisäsen katoaminen on yksi Suomen tunnetuimmista ratkaisemattomista epäillyistä henkirikoksista.

Raisa Räisänen julistettiin kuolleeksi lokakuussa 2007. Hänen kuolinpäiväkseen on merkitty lokakuun 16. päivä 2004, jolloin hänen katoamisestaan tuli kuluneeksi viisi vuotta.

Lue myös:

    Uusimmat