Viime vuonna 100 metrin aitojen Suomen ennätyksen juossut Annimari Korte kertoo tarinansa Kaj Kunnaksen kirjassa Kohtaaminen II (Mistake Media).
Pika-aituri Annimari Korte on tehnyt viime vuosien aikana uskomattoman paluun kilparadoille.
Korte, 32, juoksi vuonna 2012 ennätyksekseen 13.42, mutta oli vuodet 2013–2016 kokonaan kilpailematta.
Annimari Korte kertoo avoimesti sairastelustaan Kaj Kunnaksen kirjassa.
Vuonna 2017 radoille palannut Korte on sittemmin pitänyt pilkkanaan aiempaa Suomen ennätystulosta ja raivannut tiensä tuleviin Tokion olympialaisiin.
Tuloksellisesti Kortteen paluun huippuhetki osui Joensuuhun heinäkuussa 2019, kun kello pysähtyi aikaan 12.72. Viime kesän parhaallaan Korte juoksi 12.76 ja alitti 13 sekunnin rajan kahdeksassa kilpailussa.
Huiman tuloskehityksen arvoa korostaa Kortteen sairasteluiden täyteinen tausta.
Hän kertoo Kaj Kunnaksen Kohtaaminen II -kirjassa terveysongelmiensa alkaneen jo vuonna 2009. Yli kuusi vuotta kestäneen sairastelukierteensä aikana Korte kertoo olleensa paikoin niin kipeä, ettei jaksanut kävellä portaita ylös tai nostaa puhelinta pöydältä.
Korte on kärsinyt pitkään eosinofiilisesta ruokatorven tulehduksesta, joka aiheuttaa allergioita. Korte kertoo olevansa allerginen lähes kaikelle.
Lääkäreille oli pitkään epäselvää, mikä Kortetta vaivasi. Sairaus diagnosoitiin joulukuussa 2015, minkä jälkeen hän muutti ruokavalionsa. Korte kertoo alkaneensa voida paremmin pian diagnoosin jälkeen.
Vuonna 2012 Korte sairastui Tietzen syndroomaan, kylkirustoon kohdistuvaan vaivaan, joka aiheuttaa kovaa, sydänkohtausta muistuttavaa kipua.
Korte kertoo kirjassa eläneensä vuonna 2015 elämänsä pahinta vaihetta. Kivut yltyivät liian koviksi, eikä Korte tiennyt, tuleeko hänen elämästään koskaan mitään vai onko hän loppuun asti sairas. Lopulta tilanne oli johtaa äärimmäiseen tekoon.
– Jouluaattona 2015 halusin kuolla. Vedin rauhoittavia lääkkeitä, joita minulle on kirjoitettu paniikkikohtausten takia. Otin pillereitä jonkin verran yli sallitun annoksen. Lisäksi nautin pari lasia viiniä, vaikka alkoholi ei sovi lainkaan yhteen tällaisten lääkkeiden kanssa, Korte kertoo.
– Perheeni hämmästeli, kun lähdin sekavana mummolasta ja hyppäsin auton rattiin. En tiennyt, mihin olin menossa, mutta tiedän, että halusin kuolla. Olin päättänyt tappaa itseni. Ehdin harhailla maantiellä noin 20 minuuttia. Sitten pysähdyin tien varteen ja soitin epätoivoisena äidilleni. En ollutkaan valmis lähtemään.
Kirjassa Kunnas nostaa esiin Raadin, Egyptissä kadulla eläneen koiran, johon Korte törmäsi puoli vuotta joulun tapahtumien jälkeen. Korte kertoo nykyisin kanssaan elävän Raadin omalla tavallaan pelastaneen hänet.
– Se on antanut minulle tarkoituksen. Kävi mitä tahansa, juoksin tai en, minun täytyy huolehtia siitä.
Korte toteaa olevan ihme, että hän pystyy kaiken jälkeen vielä juoksemaan.
– Kaiken tämän jälkeen olen kiitollinen, että pystyn antamaan elämyksiä suomalaisille. Nyt myös tiedän, että lukuisat ihmiset ovat saaneet voimaa ja uskoa tarinastani.