90-luvun hittisarjan Gladiaattorit tekeminen oli totista puuhaa. Varsinkin sarjan loppuvaiheessa.
Vuosina 1993–1994 MTV3-kanavalla esitetty Gladiaattorit-sarja raivasi tiensä katsojien sydämiin räväkällä ja toiminnantäyteisellä otteellaan. Televisioruutu oli täynnä komeita miehiä ja kauniita naisia, joiden lihaksikkaat vartalot pääsivät oikeuksiinsa erilaisissa lajeissa.
Kilpailijat mittelivät gladiaattoreita vastaan esimerkiksi stunt-radalla ja amerikkalaisen jalkapallon merkeissä. Vaikka meininki vaikutti hurjalta pelkästään kotisohvalta seurattuna, oli se todellisuudessa vielä hurjempaa.
Lahtelainen Juhani Jussi Hokkanen, joka tunnettiin tuolloin Teräs-nimellä. Myöskin kehonrakennusurallaan hyvin menestynyt mies ei kaunistele kuvaustilanteiden raadollisuutta.
– Loppuvaiheessa kilpailtiin niin tosissaan, että siinä ihmiset yrittivät ihan tosissaan satuttaa toisiaan. Siinä satutettiin ja suututtiin. Meininki oli raju, kun annettiin täysillä takaisin.
Hokkanen muistelee varsinkin Kaupunkisota-lajissa tulleen useita loukkaantumisia. Lajissa gladiaattorit tykittivät toisiaan tennispallotykeillä.
– Se tennispallo tuli ihan vaakana noin 150 km/h. Se kun pamahti reiteen, niin kyllä sattui ja mustelma jäi. Olihan se pallo kova kun mikä ja tykki oli tarkka, sillä kyllä osui.
– Silloinen avovaimoni sai tykistä päähänsä ja joutui sairaalaan. Häneltä lähti saman tien taju pois. Ei muuta kun ambulanssit paikalle.
Taistelupallossa kolme gladiaattoria puolestaan yritti estää kahta muuta gladiaattoria saamasta palloja koriin.
– Yhdeltä gladiaattorilta meni siinä lajissa ranne poikki. Luu vain paisti ihon läpi kun ranne katkesi. Siihen hän sitten pyörtyi.
Hokkasen oma kokemus taistelupallosta ei suinkaan ollut kepeämpi.
– Siinä oli kaksi SM-tason potkunyrkkeilijää vastassa ja he hakkasivat koko ajan kyynärpäillään. Sanoin heille, että heitän heidät katsomoon jos eivät lopeta. No eiväthän he lopettaneet ja minähän hermostuin ja heitin. Ei sitä taidettu televisiossa näyttää. Potkunyrkkeilijäthän siitä hermostuivat ja lopulta loukkasin rytäkässä polveni, se oli aivan vinossa, Tajuhan minulta lähti ja sairaalareissu oli edessä.
Sairaalassa Hokkasen polvi hoidettiin takaisin kohdalleen ja pienen tauon jälkeen hän oli taas täysillä menossa mukana. Myöhemmin mies voitti vielä jalkaprässin maailmanmestaruuden loukkaantuneella polvellaan. Vasta myöhemmin vamman laajuus kävi ilmi.
– Muutama viikko tuon jälkeen tein etukyykkyä, kun polvi petti alta. 300 kiloa tuli kaulalle ja taju meni kankaalle. Ei onneksi henki sentään lähtenyt. Kävi ilmi, että lumpion alla oli vamma, jota ei oltu aiemmin röntgenissä huomattu.
Jussi Hokkanen. Kuva: Body / Tommi Mankki
Edelleen kisakunnossa
Loukkaantumisesta huolimatta Hokkanen parani pian kuntoon ja jatkoi kilpauraansa. Pari kuukautta siten hän osallistui vielä Sportyfeel Fitness Classics -tapahtumassa kehonrakennuksen SM-kilpailuun 50–60 vuotiaiden Masters-sarjassa. Hokkanen veti kilpailun läpi, jopa omaa henkeään uhaten.
– Minulle nousi pari viikkoa ennen finaalia 39 asteen kuume. Minua oli vaivannut kahden viikon ajan hikka ja sen takia pallea oli tulehtunut. Viimeisten kolmen viikon aikana painoni putosi seitsemän kiloa. Pukuhuoneessa meinasin jättää leikin kesken, mutta puoli pökerryksissä tuli jatkettua. Ei se niin viisasta ollut, mutta en halunnut luovuttaa.
– Nyt aion nauttia elämästä ja kesästä, pientä treeniä ja reissaamista. Tosin hiljaa en pysty treenaamaan, vaan aina tulee vedettyä kunnolla.
Aika kultaa muistot? Edelleen valmis mukaan ohjelmaan!
Gladiaattorit-ajoilta Hokkanen muistelee naurahtaen ohjelman huimaa suosiota.
– Sitä jos sattui menemään ohjelman verkkarit päällä huoltoasemalle, niin eihän sieltä meinannut päästä pois. Siihen aikaan oli paljon julisteita ja fanikortteja. Siskon lapset sitten keksivät niistä hyvän bisneksen. Minä lähetin heille kortteja ja julisteita nimmareillani ja he myivät niitä koulukavereilleen. Kauhean kasan kirjeitä sain myös.
Gladiaattorit-asu löytyy kuulemma edelleen Hokkasen vaatekaapista. Mies kertoo saavansa myös tasaiseen tahtiin kyselyjä ohjelmasta ja toiveita sen uusinnasta.
– Olisihan se hieno ohjelma tehdä uudistettuna ja uusilla ihmisillä. Tosin ilman muuta voisin olla itsekin mukana!