Mikromuovin määrää rannikon pohjasedmentissä on selvitetty tuoreessa tutkimuksessa. Pohjilta otetut mikromuovinäytteet paljastavat, että mikromuovia eli alle 5 millimetrin kokoisia muovihiukkasia on kaikkialla Suomen rannikolla, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Jopa samalla alueella viereisissä paikoissa voi olla suuria eroja muovin määrässä. Tutkimuksessa eniten mikromuovia löytyi Porvoon edustalta.
Tutkija Jyri Tirroniemi on saapunut ottamaan pohjanäytettä Helsingin Vanhakaupunginkosken alapuolelle. Tarkoitus on selvittää, onko pohjalla muovia.
Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin mikromuovin eli alle 5 millimetrin kokoisten muovihiukkasten määrää seitsemän eri kaupungin edustalla. Eniten mikromuovia löytyi Porvoon edustalta. Pienimmät mikromuovimäärät kirjattiin Kotkan ja Vaasan edustalta. Muut näytteenoottopaikat eli Helsinki, Raasepori, Parainen ja Pori sijoittuivat näiden välimaastoon.
Pohjanpitäjänlahdella otettiin näytteitä useista eri paikoista ja Helsigissä kahdesta eri paikasta.
– Se oli oletettavaa, että alueellisia eroja löytyy, mutta olin kyllä hieman yllättynyt siitä, kuinka isoja eroja löytyi, toteaa tutkija Jyri Tirroniemi Suomen ympäristökeskuksesta.
Tutkija Jyri Tirroniemi seuloo pohjanäytettä.
Mikromuovia tulee lukuisista eri lähteistä
Se ei selvinnyt, mistä Porvoon suuri mikromuovimäärä, 22 000 mikromuovihiukkasta kilossa kuivaa sedimenttiä, on peräisin. Todennäköisesti useasta eri lähteestä.
– Sitä on tosi vaikea sanoa, kun meillä on niin paljon erilaisia lähteitä eri etäisyydellä ja niistä tulee erilaisia määriä muovia ja sitten on vielä luonnonolosuhteet, virtaukset ja tuuli, vaikuttavat siihen, selittää Tirroniemi.
Aiempien arvioiden mukaan Suomessa suurimpia mikromuovin lähteitä ovat liikenne ja tekonurmikentät, mutta mikromuovia tulee myös lukuisista muista lähteistä, esimerkiksi teollisuudesta, tekstiilien pesusta, maataloudesta ja vapaa-ajan vietosta.
Tutkija Jyri Tirroniemi tutkii pohjanäytteen mikromuoveja mikroskoopilla.
Mikromuovi päätyy ravintoverkkoon
Lopulta lähes kaikki meriin päätynyt muovi jauhautuu pieneksi ja painuu pohjaan.
– Siellä ne ovat pohjalla elävien eläinten saatavilla ja sitä kautta ne voivat päästä ravintoverkkoon, huomauttaa Tirroniemi.
Näin Tirroniemi vastaa kysymykseen, päätyykö mikromuovi jossain vaiheessa meidän ihmisten lautasille.
– On se teoriassa mahdollista, että niin voi käydä.
Suositun kalastuspaikan läheltä otetusta pohjanäytteestä löytyi jigi, siimaa ja pikkuruinen muovipala.
Seuraavaksi tutkitaan tekonurmikenttiä
Toistaiseksi ainoa järkevä keino vähentää mikromuovin määrää meressä on vähentää mereen eri lähteistä päätyvän muovin määrää.
Jatkossa EU velvoittaa jäsenmaita seuraamaan mikroroskien määrää merenpohjien sedimentissä. Tämä tutkimus auttaa seurannan kehittämisessä.
Palataan vielä tämän päivän näytteeseen. Vanhankaupungin suositun kalastuspaikan vierestä otettu pohjanäyte sisälsi muovia: siimaa ja jigin sekä pienen pienen muovinkappaleen.
Seuraavakin mikromuovia koskeva tutkimushanke on selvillä.
– Nyt on käynnistynyt tekonurmihanke. Siinä tutkitaan yhdessä Palloliiton kanssa kumirouhepäästöjä jalkapallokentiltä, kertoo Tirroniemi.