Riittikö SM-liigan näennäinen avaamispäätös, mikä Kärpissä tökkii? Petteri Sihvoselta kovaa ylistystä Olli Jokiselle

MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen ja MTV Urheilun jääkiekkotoimittaja Ilari Savonen perkaavat Liigan puheenaiheita väittämien kautta.

1. SM-liigan johto on valtavan paineen alla. Sarjan näennäinen avaaminen ei vain yksinkertaisesti riitä.

Sihvonen: Tilanne ei ole raitis. En ihan ymmärrä sitä, miksi tämä on mennyt siihen, että media joutuu antamaan painetta SM-liigalle ja niin, että pelaajayhdistys antaa painetta SM-liigalle. Liigan pitäisi itse pystyä kehittämään itseään sekä urheilullisesti että taloudellisesti paremmaksi sarjaksi. Miksi Kiekko-Espoon piti lyödä kovat juristin kortit pöytään? Miksi Jokerit joutui ilmoittamaan, ettei se vallitsevilla ehdoilla pyri SM-liigaan kaudeksi 2025–2026? SM-liigan pitäisi ajaa suomalaisen jääkiekkoilun kokonaisetua, johon elimellisesti liittyy se, että Kiekko-Espoo ja Jokerit ovat jatkossa osa liigaperhettä. SM-liiga ajamalla ajaa itseään nurkkaan. On totta, ettei sarjan näennäinen avaaminen enää todellakaan riitä. Jonkinlainen 10+10 tai 12+10 tai 12+12-malli on väistämätön seuraus tästä kaikesta. Mutta en ymmärrä, miksi SM-liigaa pitää kammeta tuohon. Miksi se ei itse iloisesti ja energisesti ole pyrkinyt tuohon jo vuosien ajan? 

Savonen: Nyt ollaan pattitilanteessa. Sarjan ulkopuolelta tulee valtavasti painetta ja sarjan sisällä useat joukkueet ovat kertoneet merkittävistä taloushuolistaan. Nyt vain odotetaan sitä, mitä Liiga tekee. Koko keskustelussa on muutenkin erikoisia piirteitä. Tuntuu siltä, että käytännössä kaikki laji-ihmiset tietävät sen, ettei SM-liiga pyöri kunnolla 15 joukkueen systeemillä. Sekin on liikaa. Ja nyt sarjaan ollaan tuomassa entistä enemmän joukkueita. Ei tämä ”hip hei, karsinnat takaisin” -päätös auta yhtään mihinkään, kun liigaosake maksaa 3,8 miljoonaa. SM-liiga voi pysyä Euroopan huipulla vain, jos se pitää kilpailuedustaan huolta. Etu ei tule rahasta, vaan urheilusta. Ja jotta urheilupuoli pysyy laadukkaana, Suomen jääkiekon pääsarjassa ei voi pelata yli 14 joukkuetta. Optimimäärä olisi 12, mikä takaisi äärettömän kovan kilpailun sarjataulukon molempiin päihin. Samaan aikaan koko osakepohjainen järjestelmä pitäisi repiä palasiksi.

Juttu jatkuu kuvan alla.

2. Maltti oli valttia Pelicansin kohdalla. Tommi Niemelä vetää pussinokat vielä kuuden parhaan joukkoon.

Sihvonen: Olen kovin epäileväinen sen suhteen, että vetääkö Tommi Niemelä Pelicansia kuuden sakkiin. Sijalta viisi (Jukurit) sijalle yksitoista on vain viiden pisteen ero. Kuuden sakkiin on valtava tunku. Epäilen Pelicansia sen takia, ettei ole varmuutta, kasvattivatko kauden alun suuret vaikeudet joukkuetta vai jättikö se jälkeensä arpia ja traumoja. Niillä joukkueilla, joilla on sesongin alun jälkeen käsittelemättömiä traumoja pukukopin kollektiivissa, on kovempi työ vääntää itseään kuuden sakkiin. Tällöin residenssi eli kyky sopeutua, selviytyä ja palautua väistämättömistä tappioista, saati tappioputkista on alhaisempi. Luulen, että Pelicans on tällainen joukkue.

Savonen: Kyllä Niemelä voi vetää pussinokat vielä kuuden parhaan joukkoon, koska edessä on isoja kysymysmerkkijoukkueita. Niemelä ei ollut yksin vastuussa siitä, mitä syksyllä tapahtui. Pelikaanien konttaus oli monen asian summa. Voi kuvitella, että Niemelän potkut olivat hiuskarvan varassa, mutta maajoukkuetauon alla Jyväskylästä tullut voitto pelasti paljon. Vaikea uskoa, että Pelicans menisi kovin pitkälle keväällä, mutta saattaa se ärsyttäjä olla. Toki, tuo ei ole sitä, mitä ennakkoon saattoi odottaa. Kesän muutokset olivat liian isoja muutoksia.

3. Kärppien ”näennäishyvyys” uhkaa nyt kostautua. Oululaisten saldo kärkijoukkueita vastaan kertoo karua kieltä kevättä ajatellen. 

Sihvonen: Kärpät joutuu tällä hetkellä tekemään liikaa töitä henkisellä ja pelillisellä puolella per yksittäinen ottelu. Mitään ei tule ilmaiseksi. Joku Tappara tai Ilves voittaa pelejä ikään kuin hupskeikkaa, vaikka peliote ei aina olisikaan tapissa. Kärpät kantaa useamman vuoden apinaa selässään. Kärppien pelaajat ovat parhaimmillaan tosi hyviä, mutta normaalina päivänä taso ei meinaa riittää ja huonot päivät ovat tosi huonoja päiviä. Ymmärrän, ettei päivittäisen tekemisen tasoa voi laskea ja höllätä, mutta jostain pelaajien ja valmentajien olisi saatava rentoutta tekemiseen. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Savonen: Tovin ajan kestäneen vahvan jakson jälkeen Kärpistä on tullut taas arka ja ailahteleva nippu, joka pärjää vain ajoittain nihilistisellä prosenttikiekollaan. Ei nyky-Kärpät pääse mihinkään keväällä. Varsinkaan jos se sattuisi jollain ihmeen kaupalla yltämään välierävaiheeseen asti. Sekin vaatii nykytahdilla sitä, että Kärppien pitäisi pystyä kaatamaan joku suurista jo puolivälierävaiheessa. Sitä on vaikea nähdä. Kärpät ei pärjää Tapparalle, Kärpät ei pärjää pitkässä juoksussa Ilvekselle, ei HIFK:lle, KalPalle, Pelicansille ja jopa Lukon kanssa tekee tiukkaa. Oululaisjoukkueessa on liian rajuja aukkoja, osaltaan huonon rakennustyön takia ja osaltaan siksi, että useat avainpelaajat pelaavat alle tasonsa. Jälkimmäisestä vastuun kantaa päävalmentaja Lauri Marjamäki. Hän ei meinaa saada joukoistaan parasta irti. Tämä kostautuu, varsinkin kun Kärpillä ei ole minkäänlaista materiaalietua. Niin kuin sillä oli Marjamäen mestaruuskausilla 2013–14 ja -14–15.

Juttu jatkuu kuvan alla.

4. Jukurit on tehnyt yllättävän hyvää tulosta. Nyt koittavat kuitenkin kovat ajat – myös kaukalon puolella.

Sihvonen:Olli Jokinen on kehittynyt valmentajana. Arvostan sitä, mitä hän tekee nyt Mikkelissä. Hänen ensimmäinen kautensa oli suonenveto, joka kertoi Jokisen kyvystä ja tahdosta olla huippuvalmentaja. Vasta nyt alkaa näkyä se, että joukkue on oikeasti hyvässä, loogisessa prosessissa. Pääsy tällä kaudella kuuden parhaan joukkoon olisi minun papereissani kovempi juttu Jukureille kuin toissakevään kakkossija. Nyt Jukurit ei pääse yllättämään – se on merkitty joukkue. Sitä olen alun alkaen pohdiskellut, että jääkö Jokiselta mitään perintöä Jukureihin. Hänhän ilmoitti MTV Urheilulle, että tämä kausi hänelle viimeinen SM-liigassa. SM-liiga aukeaa, Jokinen lähtee, Jukureilla ei ole riittävää yleisö- eikä sponsoripohjaa. Jukureilla on kovat ajat edessä kaukalon ulkopuolellakin. Katson rohkeasti jo kauemmaksi. Jukureiden kannattaisi alkaa laittaa itseään sellaiseen iskuun, että se olisi kova luu muutaman vuoden päästä perustettavaan SM-liigaan ja sen B-liigaan. Nousu B-liigasta A-liigan voisi olla tavoite jossain siellä 2030-luvun taitteessa. Jos siis mikkeliläistä lätkää ajatellaan todella realistisesti.

Savonen: Jos lyhyttä aikaväliä katsoo, niin nyt alkava viikko tarjoaa Jukureille aivan tarpeeksi haasteita. Ukkoja on sivussa maajoukkuekomennusten takia ja pelillinen ykkössentteri Konsta Helenius poistuu pitkäksi ajaksi Nuorten Leijonien matkaan. Ei ole helppoa ei. Täytyy kuitenkin kehua Olli Jokista siitä, millaisessa tuloskunnossa mikkeliläisjoukkue on. Ja mikä tärkeintä: monet nuoret pelaajat tuntuvat kehittyvän Jokisen alaisuudessa. Se on Suomi-kiekolle kova juttu.

5. TPS:n johto meinaa viedä seuran syvälle suohon. Ei tämä nyt näin voi jatkua.

Sihvonen: Saku Koivun, Erkka Westerlundin ja Rauli Uraman TPS on erikoisella tavalla sekä onnistunut että epäonnistunut muutaman viime vuoden aikana. Tarvitseeko minun mainita muuta kuin nimet Kalle Kaskinen, Marko Virtanen, Raimo Helminen ja Jussi Ahokas, niin ymmärretään, mikä on mennyt vihkoon. Valmentajien asema on ollut eri tavoin epävakaa. Hyvää on tietysti pari hopeasijaa. On totta, ettei homma voi näin jatkua – kun siinä sitten on nupiksi se krooninen talouden alavire kyljessä. Kiinnostaisi olla kärpäsenä katossa, millainen autonomia nykyisellä päävalmentaja Tommi Miettisellä on. Oli karua kuulla, olikohan se ollut Esko Seppäsen Urheilucastissä, ettei Jussi Ahokas olisi saanut valmentaa TPS:ssä haluamallaan pelitavalla. Jos noin oli, TPS:n hallituksen olisi pitänyt urheilujohtaja Uramalle jo ajat sitten potkut. Jokin muutos TPS:n organisaatiotason toimintaan olisi saatava. Mutta eiväthän ne sieltä klaanikunnasta itse itselleen potkuja anna.

Savonen: Jatkuvat satojen tuhansien, ellei jopa miljoonien tappiot ja jo parin vuoden mittaiseksi venynyt urheilullinen alamäki. Milloin isot herrat eli Kodisoja ja Paananen päättävät, että liika on liikaa? Mihin TPS tarvitsee sekä urheilujohtajaa että pelaajakoordinaattoria? Mikä Erkka Westerlundin aito rooli on TPS:ssä? Näitä kysymyksiä on kysyttävä, koska TPS:n seurajohdon toiminnasta kuullaan jatkuvasti hyvin erikoisia viestejä. TPS kaipaisi kunnon rakennepuhdistusta. Käykö näin? Epäilen.