Vuoden alusta lähtien Itämerellä liikkuvien alusten on vaihdettava polttoaineeseen, jonka rikkipitoisuus on enintään 0,1 prosenttia.
Suomalaisvarustamot pelkäävät, ettei rikkidirektiivin noudattamista valvota riittävän tehokkaasti.
Valvonnasta vastaava Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi vakuuttaa valvonnan tehokkuutta.
Rikkidirektiivin myötä Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa liikkuvien alusten on vaihdettava polttoaine vähärikkiseen dieseliin tai hankittava rikkipesuri. Suomen lipun alla liikkuvista laivoista 85 prosenttia aikoo siirtyä vähärikkiseen, mutta kalliimpaan polttoaineeseen.
Suomalaisvarustamoissa pelätään nyt, ettei direktiivin noudattamista valvota riittävästi. Kiusaus rikkomuksiin on suuri, koska se säästää paljon rahaa.
– Vähän isompi alus, joka tulee Englannin kanaalista Itä-Suomeen, Kotka-Haminaan tai Primorskiin Venäjälle edestakaisin, voi säästää per matka 150 000 euroa, laskee Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja Olof Widén.
Valvonnasta vastaava Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi vakuuttaa, että valvonta on tehokasta.
– Erittäin mielelläni kuulen valvonnan edustajana, että asiakkaat kaipaavat lisää valvontaa. Uskomme kyllä täällä liikenteen turvallisuusvirastossa, että rikkidirektiivin valvonta on aivan riittävällä tasolla heti vuodenvaihteessa. Pyrimme saamaan kaikki rikkojat kiinni. Tietenkään 100-prosenttista kattavuutta emme voi näillä resursseilla luvata eikä se ole tarpeenkaan, kommentoi valvonnasta ja tarkastuksesta vastaavan osaston johtaja Juha-Matti Korsi Liikenteen turvallisuusvirasto Trafista.
Rikkurit joutuvat vaihtamaan polttoaineen
Rikkidirektiivin noudattamista valvovat Suomen 24 satamavaltiotarkastajaa. Alusten käyttämä polttoaine tarkastetaan asiakirjoista. Tarvittaessa otetaan polttoainenäytteitä tankeista.
Satamaan tulevista aluksista 10 prosenttia joutuu tarkastuksen kohteeksi. Suomessa se tarkoittaa 160 alusta vuodessa.
Tarkastukset kohdistetaan erityisesti aluksiin, jotka tulevat rikkirajoitusalueen ulkopuolelta. Kiinni jäänyt alus jää satamaan.
– Jos aluksessa ei ole määräyksiä täyttävää polttoainetta, niin alus joutuu tietysti hankkimaan sellaista polttoainetta ennenkuin matka pääsee jatkumaan, selittää Juha-Matti Korsi.
Rikkomukset ilmoitetaan syyttäjälle ja viime kädessä oikeus päättää rangaistuksista. Prosessi vie kuitenkin aikaa. Varustamojen mielestä lisäksi tarvittaisiin samanlainen pikasakotus-mahdollisuus kuin öljypäästöjen yhteydessä on.
- Suomen varustamot ovat ajaneet voimakkaasti sitä, että pitää saada tämmöinen hallinnollinen sakkomalli. Nyt tarvittaisiin poliittisia päätöksiä, vaatii Widén.
Liikenneministeriö on selvittänyt pikasakon mahdollisuutta. Sen tarpeellisuutta punnitaan, kunhan nähdään, toimiiko valvonta nykysäännöksillä. Ainakaan tällä hallituskaudella pikasakosta ei ehditä päättää.
Halpa öljy pienentää laskua
Eri puolilla Itämerta, esimerkiksi Tanskan salmissa, on myös "nuuskijoita" eli mittareita, jotka mittaavat alusten rikkipäästöjä. Suomen merialueille suunnitellaan lisäksi lentovalvontaa. Se ei kuitenkaan ala vielä vuodenvaihteessa.
– Suunnittelemme lentovalvontaa yhdessä Rajavartiolaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen kanssa. Samoilla valvontalennoilla, joilla valvotaan öljypäästöjä, valvottaisiin myös alusten pakokaasupäästöjä. Toivotaan, että ensi vuoden aikana saamme laitteistot kuntoon ja käyttöön, toteaa Korsi.
Rikkidirektiivin on pelätty tulevan kalliiksi Suomen varustamoille. Lopullista hintalappua ei vieläkään tiedetä, mutta helpotusta tuo öljyn hinnan laskeminen.
– Hintaero vähärikkisen dieselin ja raskaan polttoöljyn välillä on ollut noin 300 euroa kuutiolta. Viime aikoina hinta on kuitenkin laskenut, koska öljybarreli on halventunut 120 taalasta 80 taalaan. Lopullinen hintalappu riippuu täysin polttoaineen hinnan kehityksestä, sanoo Widén.
Rikkidirektiivin tavoitteena on parantaa ilmanlaatua ja meriympäristön tilaa. Rikinoksidit happamoittavat vesistöjä. Rikkiin sitoutuneet pienhiukkaset ovat erityisen haitallisia ihmisten terveydelle.