Sen piti olla tavallinen uudenvuodenaatto. Oli torstaipäivä, 31. joulukuuta, 2009. Vuosi oli päättymässä ja lähdin normaalisti töihin. Työkavereiden kanssa odotimme, että työpäivä olisi lyhyt ja rauhallinen ja sitten pääsisimme uudenvuodenviettoon. Kuinka väärässä olimmekaan, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimittaja Tiia Palmén.
Näin koko Suomea järkyttänyt veriteko tapahtui Sellon Prismassa kymmenen vuotta sitten. Katso video:
6:43
Olimme suunnitelleet kollegoiden kanssa, että viettäisimme mukavan päivän töissä, kävisimme yhdessä lounaalla ja pomon luvalla lähtisimme hieman etuajassa töistä, koska kuitenkin olisi hiljaista, olihan väki juhlimassa uudenvuodenaattoa.
---
Aamu käynnistyi juuri niin rauhallisesti kuin olimme arvelleet. Mutta jo hyvissä ajoin ennen lounasta, aamupäivällä kymmenen aikaan, tapahtui kauheita.
Saimme ensitiedot toimitukseen siitä, että Espoon Leppävaarassa Sellossa "tapahtuu jotain". Tuli vinkkisoittoja, joiden mukaan parkkihallissa oli ammuttu. Alkutiedot olivat epäselviä, mutta oli selvää, että jotakin vakavaa oli tekeillä.
Uutispäällikkö käski minut pikapikaa kuvaajan kanssa Selloon ja lähdimmekin erityisen nopeasti. Ehdin napata mukaani vain muistiinpanovälineet ja nauhurin.
En todellakaan ollut varautunut vaatetukseni puolesta siihen, että seisoisin seuraavat lähes 12 tuntia ulkona pakkasessa.
Lue myös: Sellon Prismaan käveli kylmäverinen mies ja ampui neljä itselleen tuntematonta ihmistä, koko karmeus paljastui vasta myöhemmin – näin koko Suomea järkyttänyt veriteko tapahtui kymmenen vuotta sitten
--
Perillä Sellossa ihmiset seisoivat ulkona vähissä vaatteissa. Oli kylmä päivä, lunta oli maassa paljon, hanget olivat korkeat ja pakkasta lähes 15 astetta.
Osa Sellossa työskennelleistä ihmisistä oli joutunut tulemaan ulos pelkissä sisävaatteissa ja nyt he palelivat kauppakeskuksen ulkopuolella auttamattoman alipukeutuneina.
Poliiseja ja paloautoja näkyi jo joka puolella ja kauppakeskus oli suljettu, kun pääsimme perille.
Tiedot alkoivat tarkentua, ja nyt tiedettiin jo sen verran, että sisällä kauppakeskuksessa oli ammuttu, ei parkkihallissa.
Haastattelimme Sellossa olleita ihmisiä, mutta kukaan ei tiennyt oikein mitään. Kaikki kertoivat vain, että heidät oli käsketty ulos ja kauppakeskus oli suljettu. Osa puhui ampumisesta, mutta varsinaisia silminnäkijöitä oli harvassa.
Kuten aina tällaisissa tapauksissa, ensimmäiset tiedot ovat epäselviä ja hajanaisia. Espoossa koko veriteon karmeus ei ollut tässä vaiheessa edes vielä selvinnyt.
----
Päivän aikana kiersimme kuvaajan kanssa eri puolilla Espoota. Sellolta menimme erinäisiin osoitteisiin, joista saimme tietoa toimituksesta. Poliisoperaatioita oli menossa myös muualla kuin Leppävaarassa.
Helsingistä lähetettiin lisää toimittajia Espooseen.
Poliisi tiedotti teosta enemmän ja tiedot tarkentuivat päivän mittaan.
Selvisi, että ulkomaalaistaustainen mies, Ibrahim Shkupolli, oli mennyt aseensa kanssa Sellon Prismaan, ampunut siellä useita laukauksia ja tappanut neljä ihmistä.
Ennen ampumisia Shkupolli oli surmannut teräaseella entisen naisystävänsä hänen kotonaan.
Aamulla ennen kylmäveristä tekoaan Shkupolli oli käynyt perheensä luona Espoon Suvelassa. Siellä asui hänen entinen vaimonsa pariskunnan yhteisten alaikäisten lasten kanssa. Isä kävi hyvästelemässä pienet lapsensa ennen kuin hän toteutti karmivan tekonsa.
Sellon ampuja, Ibrahim Shkupolli surmasi kauppakeskus Sellon Prismassa neljä henkilöä, yksityisasunnossa yhden ja lopulta itsensä.
----
Hyvästien jälkeen Shkupolli ajoi Espoon Leppävaaraan entisen naisystävänsä luo. Nainen oli jo pitkään halunnut erota Shkupollista, mutta mies ei sitä hyväksynyt. Niinpä hän päätti kostaa – pahimmalla mahdollisella tavalla.
Sairaalloinen mustasukkaisuus kasvoi niin suuriin mittoihin, että mies surmasi naisen, itsensä ja vei siinä samalla neljä naisen työkaveria.
Työkaverit olivat kaikki sivullisia, mutta Shkupolli ei pystynyt sulattamaan edes sitä, että naisella oli läheisiä ystäviä työtovereinaan.
Poliisi löysi Shkupollin ruumiin iltapäivällä hänen omasta asunnostaan. Samalla alkoi selvitä teon tausta ja motiivi.
----
Tunnelmat Espoossa ja koko Suomessa olivat järkyttyneet. Väkivallanteko oli erityisen raaka, julma ja suunnitelmallinen. Se pysäytti, koska se tapahtui keskellä aamupäivän uudenvuodenruuhkaa ihmisten valmistautuessa juhlatunnelmaan.
Poliisi teki koko uudenvuoden tutkintaa useissa paikoissa: Sellon Prismassa, Shkupollin omalla asunnolla ja naisystävän kodissa.
Me kiersimme päivän aikana eri kohteita ja yritimme hahmottaa tapahtumien kulkua.
Kymmenen vuoden jälkeen on vaikea enää muistaa, mitä kaikkea selvisi samana päivänä ja mikä vasta myöhemmin, mutta sen muistan, että teon järkyttävyys selvisi nopeasti.
----
Työpäivämme päättyi vasta myöhään aattoiltana Leppävaaraan.
Seisoimme hiljaisina Shkupollin entisen naisystävän kerrostaloasunnon rappukäytävässä. Olimme paikalla, kun naisen ruumis kannettiin peiteltynä asunnosta poliisin pakettiautoon ja kuljetettiin oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta varten Helsinkiin.
Vuosi läheni loppuaan tunti tunnilta, mutta tunnelma oli kaikkea muuta kuin juhlava tai iloinen.
Oli järkyttävää, että tämä nainen, joka nyt kannettiin kuolleena kodistaan, oli vain halunnut erota parisuhteesta, missä hän oli kärsinyt pelosta ja uhkailuista, väkivallasta ja vainoamisesta. Nyt hänen elämänsä oli päättynyt julmalla tavalla, kostona siitä, että hän halusi eroon miehestä, jonka kanssa hänellä ei ollut hyvä olla.
Tällaiset ajatukset risteilivät mielessä, kun poliisin tutkijat tekivät päät painuksissa työtään ja kun he kantoivat naisen ruumiin autoon.
----
Oma työpäiväni päättyi puolen yön aikaan, kun juhlakansa ampui jo raketteja taivaalle.
Painuin kylmissäni viltin alle ja katselin ikkunasta raketteja.
En muista toista yhtä synkkää uuttavuotta. Olin surullinen ja järkyttynyt, vaikka eihän tapahtunut ollut minun tragediani. Mietin niitä ihmisiä, jotka olivat menettäneet rakkaansa, läheisensä, omaisensa tai ystävänsä. Jotkut menettivät puolisonsa, toiset vanhempansa.
Vain sen takia, että yksi mies oli niin sairaalloisen mustasukkainen, ettei hän pystynyt sitä sietämään.
----
Tapahtunut kosketti äärimmäisen monia ihmisiä. Suru ja järkytys olivat läsnä pitkään.
Kaikki työpäivät eivät todellakaan jää mieleen, mutta tuota uudenvuodenaattoa en unohda. Se oli traagisuudessaan yksi niistä päivistä, joka olisi saanut jäädä tapahtumatta.
Vielä kymmenen vuoden jälkeenkin pystyn muistamaan päivän tunnelman ja ajatukset. Se päivä ei unohdu koskaan.