Koko maailma on sairastunut Tukholman syndroomaan. Vankila tuntuu turvallisemmalta kuin ulkomaailma, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Risto E. J. Penttilä.
MTV Uutisten kolumnisarja tulee taas – lue huipputason poliitikkojen ja vaikuttajien kolumnit
Kidnappaajan – tässä tapauksessa viruksen – myötäily on tärkeämpää kuin vapautuminen. Paradoksaalista on, että Ruotsi on ainoa maa, joka ei ole Tukholman syndrooman pauloissa.
Sanotaan, että meillä ei ole tarpeeksi tietoa, jotta voisimme palata töihin. Tämä ei pidä paikkaansa. Meillä on dataa kaikista maailman maista. Tiedämme ketkä ovat riskiryhmiä.
Tiedämme, mitkä asiat – kuten asumistiheys, täyteen ahdetut metrot ja ylitsevuotavat jalkapallokatsomot – miellyttävät virusta. Tiedämme, että nuorten vakavat sairastumiset ovat traagisia poikkeuksia taudin isossa kuvassa.
Sanotaan, että emme voi avata taloutta ennen kuin meillä on sekä rokotus ja lääkitys.
Ei pidä paikkansa. On vaikka millaisia luovia ratkaisuja, joita voidaan käyttää.
Luksusta riskiryhmille – pieni hinta pysähtyneen talouden sijaan
Sen sijaan, että jaamme kärsimystä kaikille, voimme jakaa luksusta riskiryhmille. Voimme antaa kaikille riskiryhmille mahdollisuuden asua Suomen parhaissa hotelleissa ja organisoida heille mahdollisuuden etätöihin ja harrastustoimintaan.
Vaikka tähän menisi muutama sata miljoonaa, on hintalappu paljon pienempi kuin sen, että pidetään koko talous puolikäynnillä.
Voimme katsoa, miten nyt käynnissä olevat tehtaat ovat järjestäneet työvuorot, puhdistautumiset ja muut varotoimenpiteet. Voimme heti laajentaa tartuntojen jäljitystä. Voimme oppia toisiltamme ja maailmalta.
Johtajuutta muilta kuin poliitikoilta
Nyt tarvitaan luovuutta. Nyt tarvitaan johtajuutta.
Kun sanon johtajuutta, en aseta toivoani poliittisiin johtajiin. Asetan toivoni toimitusjohtajiin, tiimin vetäjiin, urheilujärjestöjen johtohahmoihin, kulttuuri-instituutioiden vetäjiin. Nyt on aika näyttää vastuullista edistyksellisyyttä. Nyt on aika vaihtaa levyä.
Sen sijaan, että keksimme hyviä syitä sille, että taloutta ei voida avata, on meidän keksittävä hyviä tapoja avata se. Sen sijaan, että herkuttelemme tragedialla, on meidän opittava iloitsemaan hyvistä uutisista.
Immanuel Kant kirjoitti, että valistus on ihmisen uloskasvamista hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. Alaikäisyys on sitä, että haluaa jonkun korkeamman auktoriteetin tekevän päätöksiä omasta puolesta. (Ja sitten valittaa niistä päätöksistä riippumatta siitä, millaisia ne ovat.)
On aika ryhtyä aikuisiksi uudestaan
Me olemme tänään kaikki alaikäisiä. Me elämme kaikki pelon vallassa. Me haluamme, että joku korkeampi auktoriteetti – terveysviranomainen, poliitikko tai poliisi – tekee päätökset puolestamme.
On aika luopua pelosta. On aika ryhtyä uudestaan aikuisiksi. On aika kuunnella Immanuel Kantia. On aika uskoa, että vapauden ja vastuun yhdistelmä on paras tie eteenpäin.
Nousu koronan aiheuttamasta kurimuksesta voi olla ihmiskunnan suuri menestystarina. Se voi olla suuri harppaus eteenpäin. Se voi olla hetki, jolloin Suomi ottaa edelläkävijän paikan Euroopassa ja maailmassa.
Meidän on huomattava, että lehti on kääntynyt. Paradigma on muuttunut. Emme ole alun lopussa vaan lopun alussa. Meidän on muutettava asennoitumistamme ja lähdettävä rohkeasti eteenpäin.
Palataan pala palalta töihin
Ensimmäinen askel on, että palaamme asteittain työpaikoille. Ensin muutama kerta viikossa, sitten joka toinen päivä. Toinen askel on, että otamme käyttöön säännöt, jotka takaavat turvallisen työnteon, turvallisen kuluttamisen ja turvallisen matkustamisen. Näitä on valmisteltu pitkään eri työryhmissä, joten nollasta ei tarvitse lähteä.
Tärkeintä on, että päätämme voittaa tämän haasteen. Vankilassa on turvallista, mutta se ei ole elämää.
Jo riittää pessimismi ja näköalattomuus. On aika herätä horroksesta ja palata töihin. Vastuullisesti ja turvallisesti, mutta päättäväisesti.
Kirjoittaja on Nordic West Officen toimitusjohtaja ja MTV Uutisten kolumnisti.