Kansanedustaja ja taloustieteilijä Juhana Vartiainen (kok.) pitää suomalaisten intoa lyhentää asuntolainaansa hullunkurisena. Ruotsin suurien lainojen ja pitkien laina-aikojen mallissa on kuitenkin ongelmansa, pitkään Ruotsissa asunut ekonomisti myöntää.
Ruotsin asuntolainapolitiikka on puhuttanut jo pitkään. Viimeksi tänään Helsingin Sanomien haastattelema Ruotsin taloustutkimuskeskuksen ekonomisti Pär Österholm ihmetteli suomalaisten intoa maksaa asuntolainansa nopeasti takaisin. Samoilla linjoilla on myös Ruotsissa pitkään asunut kansanedustaja ja taloustieteilijä Juhana Vartiainen.
Vartiaisen mukaan asenteet asumismuotoa kohtaan ovat Ruotsissa erilaiset kuin Suomessa. Omistus- tai vuokra-asuminen ei ole periaatteellinen kysymys, vaan kyse on enemmänkin tarkoituksenmukaisuudesta eli siitä, mikä asumismuoto sopii omaan elämäntilanteeseen.
– Omistusasuminen on Ruotsissa monelle houkuttelevampi vaihtoehto, sillä vuokramarkkinoita säännöstellään siellä voimakkaasti. Asuntojen saaminen on vaikeaa, ja niitä saatetaan jonottaa pitkiäkin aikoja, Vartiainen kertoo.
Sen sijaan Ruotsin asumisoikeusasunnot (ruots. bostadsrätt) ovat jonkin verran erilaisia kuin Suomessa. Asunnot ovat kuin Suomen asumisoikeusasuntoja, mutta ne toimivat kuin asunto-osakeyhtiöt. Eroja on esimerkiksi saatavuudessa, sillä Suomessa jonot asumisoikeusasuntoihin voivat olla hyvinkin pitkiä.
– Näiltä markkinoilta ostaminen on Ruotsissa helppo tapa saada asunto. Myytäviä asuntoja on markkinoilla paljon.
Asenne-ero lainan lyhentämiseen
Asenne-ero löytyy Vartiaisen mukaan myös ruotsalaisten suhtautumisesta asuntolainan takaisinmaksua kohtaan. Sitä ei pidetä samanlaisena elämäntehtävänä kuin Suomessa.
– Ruotsalaiset ajattelevat samansuuntaisesti kuin taloustieteilijät eli miettivät, paljonko he haluavat jättää perintöä ja paljonko haluavat kuluttaa oman elämänsä aikana, Vartiainen selittää.
– Yleinen asenne on se, että kun asunto ostetaan, se rahoitetaan mahdollisimman pitkälle lainalla. Laina maksetaan pois siinä vaiheessa, kun muutetaan ja asunto myydään.
Vartiainen on itse asunut Ruotsissa pitkään ja lisäksi hän on koulutukseltaan taloustieteilijä, ja tehnyt uransa tällä alalla ennen nousuaan eduskuntaan.
Vartiainen kertoo itsekin rahoittaneensa omistusasuntonsa Ruotsissa asuessaan paikallisella lainamallilla.
Ruotsissa muutaman vuoden lyhennysvapaat
Länsinaapurissa on tyypillistä sekin, että lainan ottamisen jälkeen ensimmäiset 3–5 vuotta ovat lyhennysvapaita. Tämänkin jälkeen lyhennyserät ovat varsin pieniä.
Omistusasuminen ei siis Ruotsissa eroa loppujen lopuksi kovin paljoa vuokralla asumisesta.
– Kymmenenkään vuoden omistusasumisessa ei lyhennysten kautta juuri kerry säästöjä. Ja omistusasumisessa asunnon arvon muuttumiseen liittyvät riskit ovat tietenkin omistajalla.
"Suomalainen malli hullunkurinen"
Vartiainen pitää suomalaista ajatusmallia asuntolainan takaisinmaksusta ja siihen liittyvästä kunniasta hullunkurisena.
– Siinä ei ole mitään järkeä, hän toteaa ykskantaan.
Yksi hyvä peruste lainan hieman nopeammalle lyhentämiselle kuitenkin löytyy.
– Asuntojen hintojen aleneminen voi ajaa kotitalouden talousvaikeuksiin, jos kotitalouksilla on hyvin suuri velka suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin.
Riski on Vartiaisen mukaan todellinen. Myös Ruotsin keskuspankki huolestui asiasta, minkä seurauksena lainan saamiseksi vaaditaan nykyisin suurempi osuus omaa pääomaa.
Osa asunnon arvosta on siis rahoitettava itse, mikä estää rahoittamisen sadan tai 90 prosentin osuuden asunnon hinnasta lainalla.
Muutoksella pyritään estämään ennen kaikkea asuntojen hintakuplan syntymistä. Vastaavasta on saatu jo näyttöä Tanskasta. 2000-luvulla maahan oli muodostunut asuntojen hintakupla, joka puhkesi finanssikriisin alkaessa vuonna 2008. Kotitaloudet ajautuivat vaikeuksiin, mikä pitkitti huomattavasti Tanskan taantuman kestoa.
Ongelmana syrjäseutujen omistusasujat
Vartiaisen mukaan suomalaisessa mallissa on yksi suuri ongelma, joka liittyy syrjäseuduilla asuviin. Monilla koko varallisuus on kiinni asunnossa, ja asunnon arvon putoamisen myötä syrjäseudulla asuvan voi olla vaikea muuttaa työn perässä suureen kaupunkiin. Asuntovarallisuus ei riitä asunnon ostoon kalliimmalta paikkakunnalta.
– Tämä on erittäin murheellista. Tämä on seurausta kahdesta asiasta. Siitä, että meillä suositaan omistusasumista tavattomasti sekä siitä kummallisesta ajatuksesta, että lainat pitää lyhentää. Tällöin varallisuutta ei riitä juuri mihinkään muuhun.
Asuntoon säästäminen tarkoittaa yleensä myös sitä, että muuta pääomaa ei ole.
– Riskinkannon kannalta olisi parempi, että kotitalouksilla olisi asunnon lisäksi esimerkiksi osakeomistuksia, velkakirjalainoja tai maata. Tämä vähentäisi riskiä oman paikkakunnan arvon alenemisesta.
Ruotsin malli olisi Vartiaisen mukaan mahdollinen myös Suomessa. Kyse ei hänestä ole muusta kuin asennemuutoksesta.
Toisaalta asunnon arvon laskeminen on yhtälailla uhkana Ruotsissa.
– Uhka on todellinen, eikä sitä pidä vähätellä. Jos kävisi ilmi, että markkinoilla on ollut asuntojen hintakupla, sen puhkeaminen aiheuttaisi isoja vaikeuksia.
15:16
1:55
