Saku jäi bussista Tervakoskella eikä häntä nähty enää koskaan – yli 4 vuotta kateissa olleen Sakun äiti: "On pienen pieni mahdollisuus, että hän olisi jossain elossa"

Eeva-Helena Inomaan 40-vuotias poika katosi 4,5 vuotta sitten toukokuussa 2015. Vaikka poliisi on lopettanut aktiivisen etsinnän jo kauan sitten, Inomaa ei ole luopunut toivosta.

Ennen katoamistaan Inomaan poika Saku oli ollut mökillä ja kertonut morsiamelleen puhelimitse olevan tulossa kotiin bussilla Helsinkiin. Kotiin hän ei kuitenkaan koskaan saapunut.

– Jostain syystä hän kuitenkin hyppäsi bussista pois jo Tervakoskella ja katosi, Inomaa kertoo.

Inomaa epäilee, että Saku sai bussissa paniikkikohtauksen ja sen vuoksi jäänyt aiemmalla pysäkillä pois.

– Alku oli todella hämmentävää, sillä eihän kukaan arvannut, että näin tulee käymään, Inomaa kuvailee tunteitaan pojan katoamisen jälkeen.

Vapaaehtoiset apuun etsintöihin

Inomaa on ollut mukana poikansa etsinnöissä alusta saakka ja jatkaa etsintöjä edelleen. Mukaan on tullut joukko vapaaehtoisia, Pääkaupunkiseudun Etsintä ry, joka auttaa kadonneiden etsinnässä jo ennen kuin poliisille on tehty katoamisilmoitus.

– Minulle sanottiin, että aikuisella on oikeus kadota. Minusta näin ei saisi olla, sillä etsinnät aloitettiin vasta kolme päivää katoamisen jälkeen. Jos etsinnät olisi aloitettu heti, olisi ollut paremmat mahdollisuudet löytää johtolankoja, Inomaa kertoo.

Vapaaehtoisten joukko suorittaa maastoetsintöjä ja järjestää halukkaille etsintäkoulutuksia. Yhdistys on juuri saanut käyttöönsä uusia laitteita ja seuraavaksi Inomaa ja vapaaehtoiset suuntaavat tutkimaan Sakun katoamispaikan läheisyydessä sijaitsevaa lampea.

Poliisin mukaan on hyvin epätodennäköistä, että Inomaan poika löytyisi elävänä. Viralliset etsinnät lopetettiin kahden vuoden jälkeen tuloksettomina.

– Oli aika epätoivoinen olo, mutta kyllä sen toisaalta ymmärsi, että ei poliisi voi loputtomiin jatkaa etsintöjä.

Vertaistuesta suuri apu samaa kokeneille

Inomaan mukaan vertaistuella voi olla jopa ammattiapua tärkeämpää kadonneiden läheisille.

– Ystävät ja tutut eivät välttämättä aina jaksa kuunnella. On mukavaa, että edelleen on porukka, joka lähtee vuosienkin jälkeen etsimään, Inomaa kertoo.

Inomaa on yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän on kouluttautumassa kadonneiden läheisten vertaistukihenkilöksi.

– Sellaisen ihmisen kanssa on paljon helpompi puhua, joka tietää miltä tällainen tilanne oikeasti tuntuu ja minkälaisia mahdollisuuksia siitä on, Inomaa kertoo.

Tunteiden vuoristorata

Inomaa kertoo, että kaksi ensimmäistä vuotta katoamisen jälkeen menivät shokkitilassa. Sen jälkeen tilalle on tullut masennus.

– Hukutan masennusta monenlaiseen tekemiseen ja harrastamiseen. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin uniongelmat ovat lisääntyneet, Inomaa kertoo katoamisen jälkeisistä vuosista.

– Välillä tulee sellainen olo, että onko tällaista tapahtunutkaan. Ja kun mitään ei ole löytynyt, on pienen pieni mahdollisuus, että hän olisi jossain elossa, Inomaa kertoo toiveikkaana.

Inomaa toivoo saavansa vastauksen poikansa kohtaloon.

– Metsässä kulkiessa on ristiriitaiset tunnelmat. Sitä jopa toivoo löytävänsä Sakun luut, mutta tuntuu, ettei sellaista saa toivoa.

Katoamisen jälkeen Inomaan mielessä kävi monta erilaista vaihtoehtoa mitä on voinut. Nykyään hän kuitenkin pyrkii keskittymään positiivisiin vaihtoehtoihin.

– Olen tietoisesti lopettanut raakojen tarinoiden ajattelemisen ja pyrin keskittymään positiivisiin ratkaisuihin, Inomaa summaa.

Lue myös:

    Uusimmat