"En ole osannut, halunnut enkä pystynyt luopumaan hänen tavaroistaan" – Riina, 19, katosi hämärissä olosuhteissa kolme vuotta sitten, äidin tuska ei hellitä

Kolmen vuoden ajan helsinkiläinen Faina Puustinen on säännöllisesti palannut Loviisan Vanhassakylässä sijaitsevan metsätien päähän. Siellä hänen tyttärensä, tuolloin 19-vuotias Riina Mäkinen nähtiin viimeisen kerran elossa. Oli toukokuu 2017.

– Minulla on ihan hirveä ikävä. Kaipaan hänen hymyään ja yhteisiä keskustelujamme, Puustinen sanoo.

Myöhemmin äidin ääni särkyy.

Katoamistaan edeltävinä viikkoina Riina oli viettänyt aikaa itseään reilut kymmenen vuotta vanhemman kolmekymppisen miehen kanssa. He olivat tutustuneet vastikään yhteisen tuttavan kautta. Kaksikko oli ajellut autolla eteläisessä Suomessa, ja poikennut kylässä miehen sukulaisilla Kouvolassa. Riina oli sopinut tapaamisia kavereiden kanssa ja pitänyt yhteyttä läheisiinsä.

Paluumatkalla Kouvolasta Helsinkiin sattui jotakin sellaista, mistä niin poliisi kuin Riinan läheisetkin kaipaisivat lisää tietoja. Laajoista etsinnöistä huolimatta Riinaa tai hänen ruumistaan ei ole koskaan löytynyt.

Kaksikko palavan auton ääressä

Riinan viimeisestä varmasta näköhavainnosta keskiviikkona 10. toukokuuta 2017 ei ole paljonkaan tietoja. Syrjäisen metsätien päässä liikkunut ohikulkija oli nähnyt miehen ja naisen seisovan palavan auton luona.

Poliisin kertoman mukaan ohikulkija oli ensin aikeissa mennä auttamaan kaksikkoa, mutta hän oli kavahtanut patruunalaatikoita, jotka oli nähnyt miehen hallussa. Virkavalta sai tapauksesta ilmoituksen iltapäivällä. Partio saapui palopaikalle noin tunnin kuluttua, mutta kaksikko oli ehtinyt poistua.

Metsästä oli myös kantautunut laukauksia muistuttavia ääniä. Jälkeenpäin poliisi on arvellut, että äänet mitä todennäköisimmin syntyivät auton palavista materiaaleista.

Seuraavana päivänä torstaina 11. toukokuuta poliisi pyysi havaintoja miehestä ja pitkätukkaisesta naisesta liittyen varastetun farmariauton paloon. Samana päivänä Riinan seurassa ollut mies löytyikin.

Hänet otettiin kiinni Loviisassa Kuninkaantien ABC:llä, koska hän oli näpistänyt huoltoaseman marketista karkkia. Lisäksi huoltoaseman myymälästä löytyi miehen hallussa ollut luvaton pistooli, jonka hän oli kätkenyt hyllyyn. Aseen lippaassa oli neljä patruunaa.

Mies kertoi poliiseille, että auto oli syttynyt tuleen tahattomasti voimakkaan kaasuttelun seurauksena. Auto oli jäänyt syrjäisellä tiellä jumiin juurakkoon.

Miehen mukaan kaksikolle oli tullut autopalon jälkeen riitaa, ja Riina oli lähtenyt kävellen omille teilleen. Mies ei sanojensa mukaan tiennyt, mitä seuralaiselle oli sen jälkeen käynyt.

Kun Riinasta ei ollut kuulunut viikkoon, äiti soitti poliisille. 

– Minulle sanottiin, että Riina olisi vielä 11. toukokuuta tallentunut ABC:n valvontakameroihin. Poliisin mukaan hän ei kuitenkaan ollut liikkeellä miehen kanssa, vaan yksistään. Tallenteiden perusteella hän ei ollut mennyt sisälle, vaan pysytteli ABC:n edustalla, äiti kertoo.

Keskustelu poliisin kanssa oli rauhoittanut hänen mieltään. Huolesta huolimatta hän uskoi, että tytär kyllä palaa kotiin, vaikka tilanne vaikuttikin erikoiselta ja Riinan tapojen vastaiselta.

– Ehkä tilanteen vakavuutta ei heti tajunnut. En koskaan osannut kuvitella, että jotakin tällaista voisi oikeasti tapahtua. Ei oma lapsi katoa ihan joka päivä.

Kirjava rikoshistoria

Poliisin mukaan miehellä ei lopulta ollut tekemistä katoamisen kanssa. Miehen kertomusten tueksi on poliisin mukaan löytynyt todisteita. Julkisuudessa kuitenkin virisi keskustelua miehen kirjavasta rikoshistoriasta.

Hänellä on tuomioita muun muassa lukuisista varkauksista, näpistyksistä, petoksista ja rattijuopumuksista. Pari kuukautta Riiinan katoamisen jälkeen hänet tuomittiin vuodeksi vankilaan kaikkiaan 26 rikoksesta.

Vielä kaksi päivää ennen Riinan katoamista mies oli murtautunut Vanhassakylässä sijaitsevaan mökkiin ja vienyt sieltä petivaatteita, olutta ja vaatteita. Mökistä varastettuja tavaroita ja oluttölkkejä löydettiin maastosta Riinan etsintöjen aikaan. Poliisilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, oliko Riina miehen mukana mökkimurron aikaan. Katoamispäivänä mies varasti trailerin ja veneen.

Riinan perhe yritti alkuvaiheessa saada miestä mukaan etsintöihin, mutta hän ei tullut.

– Ei meillä muuten ole ollut tarvetta pitää häneen yhteyttä. Poliisi on selvittänyt tapahtumien kulun hänen osaltaan, Faina Puustinen sanoo. 

Kysymysten kehä

Riina täyttäisi syyskuussa 23 vuotta. Hänellä on kaksi siskoa ja yksi veli. Läheiset tyhjensivät Riinan Helsingissä sijaitsevan asunnon, kun katoamisesta oli kulunut vuosi. Riinan tavarat ovat edelleen äidin luona tallessa.

Asuntoa tyhjentäessä veli löysi kirjeen, jonka Riina oli kirjoittanut syksyllä 2016 ollessaan poissa Helsingistä. Kirje oli laitettu kirjekuoreen, jonka päälle oli kirjoitettu äidin nimi ja liimattu jo postimerkkikin. Jostakin syystä kirje oli kuitenkin jäänyt postittamatta.

Mitään dramaattista kirjeessä ei äidin mukaan lukenut.

Riina kertoi aloittaneensa kuntoilun ja pohti tulevaisuudensuunnitelmiaan valoisaan sävyyn.

– En ole osannut, halunnut enkä pystynyt luopumaan hänen tavaroistaan. En pysty koskaan hyväksymään, että oma lapsi on kateissa enkä tiedä mitä hänelle on tapahtunut. Ikävä on läsnä aina, mutta sen kanssa on pakko oppia elämään.

Toisinaan äiti katselee tyttären valokuvia ja käy läpi hänen tavaroitaan. Niinä hetkinä hän käy mielessään eräänlaista vuoropuhelua ja pohtii erilaisia kehityskulkuja Riinan mahdollisesta kohtalosta. Toiveiden ja pelkojen täyttämiä ajatuksia ovat osaltaan ruokkiineet lukuisat vihjeet, joita Riinan katoamisen aikaan tuli.

Onko jossain joku, joka tietää kaiken mutta ei kerro?

Onko jollakulla tunnontuskia? Voisiko tällainen henkilö tulla toisiin ajatuksiin ja tunnustaa?

Liftasiko Riina väärään kyytiin?

Koska huoli loppuu ja surutyö voisi alkaa?

Toivottavasti hän ei ole joutunut kärsimään.

Selviytymisen kulmakivet

Riinan äiti piti katoamisen jälkeen kaksi päivää sairaslomaa. Uni ei tullut. Keskittymiskyky herpaantui jatkuvassa epätietoisuuden piinassa.

Hänestä oli lamaannuttavaa huomata, kuinka vähän kadonneen omainen voi lopulta tehdä poliisin ja etsintäpartioiden organisoidessa työjärjestystä vankan kokemuksen nojalla. 

Suomessa katoaa vuosittain muutamia satoja ihmisiä, joista suurin lopulta palaa.

– Minun selviytymiselleni keskeisintä olivat rutiinit, perheen ja mahtavan työyhteisön apu. Töihin paluu tarkoitti sitä, että pystyin päivässä keskittymään edes 7,5 tuntia johonkin muuhun asiaan. Vaikka omainen osallistuisi itse etsintöihin, hän on silti ikään kuin passiivinen vastaanottaja tilanteessa, jota joku muu pitää halluussaan.

Puustinen on sanojensa mukaan äärettömän kiitollinen paikallisen vapaaehtoisen pelastuspartion jäsenille, jotka ovat vuosien aikana järjestäneet lukuisia etsintöjä Loviisassa. 

– Alkuvaiheessa etsimme Riinaa joka arki-ilta ja viikonloppuisin pidettiin suuremmat etsinnät. Pelastuspartion väki tunsi maastot ja osasi neuvoa, kuinka on järkevintä toimia, äiti sanoo.

Poliisivetoisesti Riinaa ei ole etsitty enää pitkään aikaan. Viimeisimmät etsinnät pidettiin kesällä 2018 poliisin koirapartioiden avustuksella. Tutkinnanjohtaja, rikosylikonstaapeli Jussi Wahe Helsingin poliisista kertoo, että tutkinta jatkuu harvakseltaan tulevien vihjeiden pohjalta.

– Mitään varteenotettavaa ei ole tullut. Muistaakseni vihjeitä on tämän vuoden aikana tullut kaksi, hän kommentoi sähköpostitse MTV Uutisille.

–  Rikoksen mahdollisuutta ei ole pois suljettu, joten kyllä se on mahdollista. Kaikkien alkuselvitysten jälkeen kyseessä oli ja on edelleen kadonneen henkilön etsintä.

Luonto kätkee johtolangat

Metsämaasto Riinan viimeisellä näköhavaintopaikalla on äidin mukaan muuttunut paljon kolmessa vuodessa. Luonto elää omaa elämäänsä, painaa ja peittää mahdollisia johtalankoja maahan vuodenaikojen vaihtuessa.

– Se minulla on joka kerta päällimmäisenä mielessä, kun käyn paikalla. Että miten vaikeaa enää tässä vaiheessa olisi löytää mitään, kun aikaa on kulunut jo kauan. Riinalla oli kadotessaan päällään tummat vaatteet. Esimerkiksi farkkukankaan elastaani voi säilyä melko maatumattomana, äiti sanoo.

Tutkinnanjohtajan mukaan vaatteiden hajoaminen riippuu pitkälti siitä, onko ympärillä oleva maasto esimerkiksi soista vai kallioista.

– Vaatteet voivat olla yksilöitävissä tai lähes tuhoutuneet, Wahe toteaa.

Vihjepuhelin on yhä auki

Palaneen auton läheisyydestä on aiemmin löytynyt varmuudella Riinalle kuulunut meikkipussi ja eripariset sukat. Äiti toivoo yhä, että Loviisan Vanhankylän maastoissa liikkujat tiedostaisivat vihjeiden tärkeyden. Riinaa koskevista havainnoista voi ilmoittaa poliisin vihjepuhelimeen numeroon 0295 417931, johon vastataan ympäri vuorokauden.

Viimeksi Faina Puustinen kävi Riinan viimeisellä näköhavaintopaikalla toukokuussa. 

– Ahdistus on valtava, kun tajuat, ettet lopulta voi tehdä mitään. Katoamispaikalle meneminen, metsässä kulkeminen ja uusien näkökulmien etsiminen on kuitenkin konkreettista tekemistä, jonka jälkeen saan taas hetken rauhan, äiti sanoo.

– Vaikka eihän ikävä oman lapsen katoamisesta poistu koskaan.

19-vuotias Niku Patronen katosi kaveriporukan reissulla 14 vuotta sitten. MTV Uutisten haastattelussa Jaana-äiti kertoo pohjattomasta surusta.

Lue myös:

    Uusimmat