"Kuinka onnekkaita olimmekaan päästessämme osalliseksi tuollaiseen?". Näin kysyy Liverpoolin ex-pelaajasuuruus Steven Gerrard seuran sivuilla muistellessaan voittoa vuoden 2005 jalkapallon Mestarien liigan finaalissa, jossa myös suomalaislegenda Sami Hyypiä juhli maanosan ykköskisan voittoa ainoan kerran urallaan.
Ottelu Istanbulin Atatürk-stadionilla pelattiin 15 vuotta sitten eli 25. toukokuuta 2005, ja historiankirjoihin se jäi elämään nimellä "Istanbulin ihme". Ihmeen loi Liverpoolin nousu mestariksi 0–3-tappioasemasta italialaista AC Milania vastaan. Paolo Maldini vei Milanin johtoon jo avausminuutilla ja suurtähtiä vilissyt Milan karkasi kolmen maalin taukojohtoon Hernan Crespon kahdella maalilla avauspuoliajan loppuminuuteilla.
Jotain kuitenkin tapahtui sen jälkeen.
– En tiedä, kuinka monta kertaa minulta on kysytty "mitä puoliajalla oikein tapahtui?", Hyypiä naureskeli CNN-kanavan haastattelussa.
– Aluksi kopissa oli hyvin hiljaista, ja kuulimme kuinka yleisö lauloi (Liverpoolin kuuluisaa kannatuslaulua) "You'll Never Walk Alone". Se oli uskomatonta, joukkue kolme maalia perässä puoliajalla ja yleisö laulaa koko tauon ajan tuota. Ehkä se antoi meille voimaa. Muistan myös, kuinka (valmentaja) Rafa Benitez sanoi meille että otteen on muututtava. Meidän on annettava faneillemme riemuittavaa toisella jaksolla, moni heistä on matkannut pitkän matkan tänne.
– En silti usko, että Rafakaan uskoi mitä tuleman pitää.
Milanin kauhuminuutit
Pool-kapteeni Gerrard puski kavennuksen 54. minuutilla ja Vladimir Smicer toi kaukolaukauksella punapaidat maalin päähän vain kaksi minuuttia myöhemmin. Milanin kauhuminuutit täydensi Xabi Alonso laittamalla torjutun rangaistuspotkun paluupallon sisään 60. minuutilla.
Hyypiän mukaan Smicerin osuman jälkeen Liverpool tajusi, että kaikki onkin mahdollista vielä.
– Se oli käännekohta, aloimme toden teolla uskoa.
Tasaluvuissa 3–3 pelattiin vielä tunti jatkoajan myötä, ja rangaistuspotkukisassa Liverpool oli parempi 3–2. Ihme oli totta.
– Jokainen pelaaja maailmassa haluaa voittaa Mestarien liigan. Sinä iltana minä pystyin siihen, eikä sitä kukaan voi ottaa minulta pois, Hyypiä päätti muistelunsa.