Ottaisiko Julkisen sanan neuvosto sarjaa koskevan kantelun käsittelyynsä? Riippuu siitä, millä kantelua perusteltaisiin, kertoo JSN:n puheenjohtaja.
Yleisradion tuore audiodraama ex-pääministeri Sanna Marinista (sd.) on nostanut puheenaiheeksi faktan ja fiktion suhteen. Sarja kuvaa Marinin uraa yhdistelemällä todennettuja faktoja ja kuviteltuja osuuksia.
Kymmenosainen sarja on kuunneltavissa sekä Yle Areenasta että Yle Radio 1:ssä.
Maanantaina julkaistun sarjan käsikirjoittaja ja ohjaaja Miira Karhula luottaa, että suomalaiset osaavat kuunnella sarjaa oikealla tavalla ja erottaa, mikä osa Marinin tarinasta on tosiasioita, mikä dramatisointia.
Karhulan mukaan kuulijoille voi toki syntyä draaman kautta mielikuva tapahtumien kulusta tai Marinin ajatuksista, mutta että he kyllä kykenevät erottamaan, mikä on todennettua faktaa.
– Jos kuulijalta kysyttäisiin, onko tämä STT:n uutisten tasoinen tietolähde, harva varmaan sanoisi, että juu juu, on.
Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että sarjassa on väärää tietoa ainakin tuolloisen presidentin Sauli Niinistön ja Marinin tapaamisesta Venäjän presidentti Vladimir Putinin vaadittua joulukuussa 2021, että Naton laajeneminen itään on pysäytettävä. Sarjan mukaan presidentti ja Marin olisivat sopineet jo tuolloin Suomen hakemisesta Naton jäseneksi ja molempien julkisesta roolista asiassa – eli jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan helmikuun lopulla 2022.
Karhula myöntää, että kohdasta tulee väärä kuva tapahtumien kulusta. Virhe oli hänen mukaansa syntynyt, kun sarjaa vielä loppusuoralla editoitiin ja lyhennettiin. Käsikirjoituksessa samaa väärintulkinnan mahdollisuutta ei ollut.
– Harmittaa, jos tämän yhden asian takia tulisi olo, että meidän taustatutkimuksiimme tai faktoihimme ei voisi yhtään luottaa.
Dramatisoitu tarina Marinista kertoo Nato-vaiheiden lisäksi muun muassa hänen nousustaan politiikan huipulle, koronavuosista ja Marinin juhlimisista nousseista kohuista. Sarjaa varten on haastateltu noin 30:tä henkilöä; politiikan vaikuttajia, tutkijoita ja toimittajia. Marin ei itse ole antanut haastattelua sarjaa varten.
Miten valta vaikuttaa käyttäjäänsä
Karhulan mukaan draamaa varten tehtiin huolellista faktantarkistusta ja taustatukimusta ja pyrittiin noudattamaan perusjournalistisia ohjeita. Esimerkiksi jos johonkin hurjalta vaikuttaneeseen väitteeseen ei saatu muualta vahvistusta, se jätettiin pois.
Sarjan tarkoitus oli tutkia, miten valta vaikuttaa ihmiseen tai miten Marin selvisi kaikkien paineiden keskellä. Sarja ei Karhulan mukaan väitäkään olevansa sama asia kuin uutisjuttu tai tietokirja.
– Joskus draamalla voi kertoa enemmän tositarinaa kuin faktalla tai uutisella. Se on oma kerronnan muotonsa.
Suomessa faktaa ja fiktiota yhdistävälle kerronnalle ei juuri ole perinteitä. Toisaalta esimerkiksi Netflixin löyhästi todellisiin tapahtumiin perustuva The Crown -sarja brittihovista on ollut Suomessakin hyvin suosittu.
– Totta kai myös kuvittelimme asioita, esimerkiksi mitä Marin ajatteli tai mitä hallituksen ministeriviisikko keskusteli suljettujen ovien takana, Karhula kertoo.
– Mutta kyllä nämäkin perustuvat taustatutkimuksiin, joiden pohjalta kuvittelimme tilanteet ja kohtaukset.
Sarjan tekemisen mahdollisti se, että Marin jätti vuosi sitten syksyllä kotimaan politiikan – ainakin toistaiseksi. Sen jälkeen tuntui luontevalta tehdä eräänlaista tilinpäätöstä Marinin kaudesta.
Draamalla omat pelisääntönsä
Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Eero Hyvönen sanoo, ettei JSN:ään ollut ainakaan keskiviikkona aamupäivällä tullut kanteluita sarjasta.
Ottaisiko JSN kantelun käsittelyyn, jos sellainen tulisi? Hyvösen mukaan tämä riippuu siitä, mistä kannellaan eli perustuuko kantelu sellaisiin journalistin ohjeiden kohtiin, joita voidaan soveltaa myös audiodraamaan.
Hyvösen mielestä ihmisiltä voidaan aika pitkälle edellyttää, että he tunnistavat audiodraaman lajityypin ja draaman pelisäännöt.
Hyvönen kertoo, että on muun muassa aiemmin päättänyt olla viemättä JSN:n käsittelyyn kantelua tv:n poliittisesta satiirista, koska siinä esitetyt ilmiselvän liioitellut väitteet kuuluivat ohjelman lajityyppiin ja olivat silkkaa huumoria.
Hyvösen mukaan Journalistin ohjeissa on kyllä kohtia, jotka pätevät lajityypistä riippumatta, esimerkiksi jokaisen ihmisarvon kunnioittaminen.
Paljon on kiinni kuulijasta
Myös Ylen journalististen standardien ja etiikan päällikkö Timo Huovinen muistuttaa, että sarjassa kyse on ennen kaikkea draamasta ja että tämä kerrotaan kuulijoille.
Huovinen kertoo keskustelleensa sarjan tekijöiden kanssa etukäteen faktan ja fiktion erosta ja niiden yhdistämisestä. Hänen mukaansa sarja on tehty vastuullisesti ja faktat mahdollisuuksien mukaan tarkistaen.
– Draaman tekijät ovat tehneet voitavansa. Loppu riippuu kuulijasta ja siitä, miten hän tämän fiktion ja draaman ottaa, ottaako draamana vai faktana tai siltä väliltä.
Huovisen mukaan audiodraamassa voidaan esittää myös asioita, joita ei uutisissa voitaisi julkistaa.
– Yleisellä tasolla voi kysyä, mikä poliitikkojen esiintymisissä ja kommenteissa on fiktiota ja mikä totta. Siksi asiaa on joskus helpompi lähestyä draaman keinoin.