Sauli ei ole ikinä seurustellut tai harrastanut seksiä. Kun ikää on 32 vuotta, sitä pidetään erikoisena. Itsekin jo miettii, ettei koskaan kelpaa kenellekään. Yksinoloon tottuu, mutta ei siinä määrin, etteikö kaipaisi toisen ihmisen kosketusta. Vaan minkäs teet, jos oikeaa ihmistä ei tule vastaan.
32-vuotias Sauli* on paperilla fiksu mies. Hänellä on filosofian maisterin tutkinto fysiikan alalta, kokemusta oman yrityksen pyörittämisestä ja töitä it-alalla.
Tyttöystävää Saulilla ei ole. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä juuri muutakaan säpinää: Sauli on edelleen neitsyt.
– Jotenkin olen aina aavistanut, että kumppanin löytäminen ei tule olemaan minulle helppoa, Sauli sanoo.
Yrittänyt hän kyllä on. Sauli kertoo etsineensä tyttöystävää enemmän ja vähemmän aktiivisesti alle 20-vuotiaasta asti. Hän on lähestynyt naisia niin kasvotusten kuin netin deittisivustoilla.
– Nettiprofiileihin en ole saanut yhtään vastausta.
Ainoan edes tapailun asteelle edenneen suhteensa Sauli koki noin 20-vuotiaana juuri yliopisto-opinnot aloittaneena fuksina.
– Saman ikäinen nainen oli minusta jollakin tapaa kiinnostunut. Kävimme kävelylenkeillä ja lähettelimme sähköposteja. En kuitenkaan osannut tai uskaltanut edetä asian suhteen, joten käyttäydyin häntä kohtaan aika etäisesti. Kun esimerkiksi menimme lenkille, minulla oli jo hirveä kiire pois.
Sauli uskoo, että naisiin tutustuminen tuntui hänestä niin vaikealta ainakin osittain siksi, ettei hän ollut tietoinen aseksuaalisuudesta ja siitä, että on itse aseksuaali. Käytännössä seksi ei siis juuri kiinnosta häntä.
– Varmaan se omalta osaltaan loi paineita ja sai jännittämään naisten seurassa. Kun lähempänä kolmeakymppiä opin aseksuaalisuudesta, sain lisää itseluottamusta ja rohkeutta lähestyä ihmisiä. Nyt ajattelen, että vaikken olisikaan niin seksuaalinen ihminen, voin ja saan silti kiinnostua naisista romanttisessa mielessä.
Kuvituskuva.
Mielenkiinnon puute seksiin ei myöskään tarkoita, etteikö Sauli halailisi ja pussailisi mielellään. Kaipuu toisen ihmisen kosketukseen ja läheisyyteen on välillä suuri.
– Nykyään tulee halattua ehkä joitakin kavereita muutaman kerran vuodessa, Sauli sanoo.
Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan suudelmansa Sauli koki 30-vuotiaana.
– Luulin, ettei se tapahtuisi ikinä. Olin tavannut aseksuaalien kokoontumisessa naisen, jonka kanssa sovimme myöhemmin tapaamisen hänen luokseen. Söimme ja juttelimme, ja jossakin vaiheessa iltaa kysyin lupaa pussata. Sellainenhan ei välttämättä kiinnosta aseksuaalia, mutta hänelle se oli ihan OK. Siitäkään ei kuitenkaan syntynyt parisuhdetta.
– Ensisuudelma on yksi vaikeimmista tekemistäni asioista. Ehkä se johtuu aseksuaalisuuden lisäksi siitä, että toisten ihmisten halujen ymmärtäminen, katsekontaktin ylläpitäminen ja sosiaalisissa tilanteissa eteneminen on minulle jotenkin vaikeaa. Koen itseni aika introvertiksi, vaikka muut ihmiset kuulemma saavat minusta sosiaalisen kuvan.
”Kaikki ovat tavoittamattomia”
Sauli kokee usein, ettei ole riittävän hyvä kenellekään.
– Jos on joskus ihastunut julkkikseen, tietää ehkä, miten tavoittamattomalta se ihminen ja parisuhteen syntyminen hänen kanssaan tuntuu. Minulla on sellainen tunne jokaisen ihmisen kohdalla. Kaikki ovat kuin Hollywood-julkkiksia, tavoittamattomia. En oikein usko mahdollisuuksiini tai siihen, että joku voisi kiinnostua minusta romanttisessa mielessä.
– Tuntuu pahalta lukea lehdistä, miten toisia huonosti kohtelevat ihmiset löytävät kumppaneita. Mitä he ovat tehneet paremmin kuin minä? Ehkä tämä on katkeruutta, mutta mielestäni myös inhimillinen reaktio eriskummalliseen tilanteeseen. Nuorempana kuvittelin, että jos kohtelee muita hyvin, joku ennen pitkää huomaa sen ja kiinnostuu.
Kuvituskuva.
Välillä syitä yksinololle tulee etsittyä pinnallisistakin asioista.
– Olen miettinyt aika paljon, onko ulkonäössäni jotakin vikaa, kun tyttöystävää ei löydy. Toisaalta minua on joskus kehuttu ihan söpöksi. Hygieniapuolenkin pitäisi olla kunnossa: pukeudun siististi, käyn suihkussa ja pesen hampaat yleensä kolme kertaa päivässä, Sauli naurahtaa.
Itseään Sauli ei pidä nirsona, sillä hän ihastuu naisiin varsin helposti ja on kiinnostuneempi persoonasta kuin ulkonäöstä.
– Tärkeintä mahdollisessa kumppanissa olisi kiltteys ja rauhallisuus. Haluaisin kumppanikseni naisen, joka ei huuda, suutu helposti tai hauku toisia.
”Kaikki eivät todellakaan löydä kumppania yhtä helposti”
Välillä sinkkuus tekee ulkopuoliseksi. Tuntuu pahalta nähdä, kun muut saavuttavat asioita, joita ei itse ole edes hipaissut.
– Kolmenkympin lähestyessä ikätoverini alkoivat asettua aloilleen ja saada lapsia. Silloin mietin itsekin, että entäs minä? Pitäisikö minullekin kohta tapahtua näitä asioita?
Sauli ei ole ainoa, jota asia mietityttää. Vanhemmat ovat yrittäneet patistaa häntä tyttöystävän etsimiseen, ja sukuloidessa joutuu välillä selittelemään, miksi kumppania ei ole.
– Ne ovat jossain määrin kiusallisia tilanteita, mutta ajan myötä niihinkin tottuu. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät erilaisuutta eivätkä alkaisi heti etsiä ihmisestä vikaa, jos ei ole parisuhteessa. Kaikki eivät todellakaan löydä kumppania yhtä helposti kuin toiset. Ihminen voi tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyy ja jäädä silti ilman.
– Hiljattain minulta kysyttiin, eikö kotikaupungissani ole kiinnostavia naisia, kun en ole seurustellut. Kysymys on ihan hyvä, mutta osoittaa, että ihmiset eivät tiedosta, kuinka vaikeaa kumppanin löytäminen voi toisille olla. Olen ihastunut elämäni aikana kymmeniin naisiin, mutta seurustelusuhteen aloittaminen vaatii käytännössä molemminpuolisen ihastumisen. En kai osaa olla riittävän kiinnostava toisten silmissä.
”Koen jääneeni paitsi monesta asiasta”
Vanhemmilleen ja muillekin seurustelusta uteleville Sauli vastaa, että kaikki aikanaan.
– Eihän sille mitään voi, jos sellaista oikeaa ihmistä ei vain koskaan tule vastaan. Sitten kannattaa keskittyä muihin asioihin elämässä. Kaverit, työ ja opiskelu ovat ihan yhtä lailla tärkeitä.
Kuvituskuva.
– Onneksi asenteet ovat muuttuneet hieman suotuisammiksi sinkuille. Suomessa on jo yli miljoona yhden hengen taloutta, joten ei ole enää mikään ihme asua yksin.
Yksinoloon myös tottuu.
– Pikkuhiljaa olen alkanut oppia, että näinkin on hyvä olla. Aika itsenäisenä ja introverttina ihmisenä tykkäänkin omasta rauhasta, Sauli sanoo.
– Toisaalta on siinä varmaan sitäkin, että alkaa luovuttaa. Että jos tavallaan itse päätän, että en tarvitse parisuhdetta, niin se jollakin tavalla helpottaa oloa.
Ajatus siitä, että ei koskaan löytäisi ketään ja saisi edes kokeilla seurustelua, saa Saulin mietteliääksi.
– Pelottaa, olenko sitten vanhana miehenä hirveän surullinen ja katkera. Koen jo nyt jääneeni paitsi monesta asiasta. Vaikka olen aseksuaali, kaipaan silti läheisyyttä, kumppanuutta, rakkautta ja halauksia. Ja vaikka minulla ei ole tähän mennessä ollut mitenkään erityisen suurta tarvetta perustaa perhettä, totta kai harmittaa, että se tuntuu liki mahdottomalta. Entä, jos joskus haluankin perustaa perheen? Entä kenen kanssa voin halailla ja suukotella, kun siltä tuntuu?
– Yritän kuitenkin ajatella, että kyllä minä vielä ehdin. Uskon, että kumppanin voi löytää vaikka yli satavuotiaana, Sauli sanoo.
* Haastateltavan nimi on muutettu.
Lue myös: Pinttyneillä poikamiehillä erilaisia taustoja – enemmistö yksin vasten tahtoaan
"Sitä oikeaa ei ole olemassa"
Rakkaustohtori Jason Lepojärvi kumoaa kolme rakkauteen liittyvää myyttiä.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.