Prostituutiota pidetään arveluttavana ja seksin myymistä on suunniteltu kiellettäväksi lailla. Silti palveluille löytyy niin tarjoajia kuin ostajiakin. Suomalainen Petri on yksi monista seksiä ostavista miehistä.
Petri on tavallinen keski-ikäinen naimisissa oleva mies – joka maksaa seksistä. Eivätkä hänen kaltaisensa ole harvassa. Petri kertoo Osmo Kontulan ja Elina Haavio-Mannilan tutkimuksesta, jonka mukaan noin 15 % miehistä on maksanut seksistä.
Petri matkustaa jonkin verran työnsä takia ja tapaa prostituoituja usein ulkomailla.
– Tilaisuus tekee varkaan ja [matkatyössä] todennäköisyys tavata prostituoitu kasvaa, hän sanoo.
Ensimmäisen kerran Petri maksoi seksistä 1980-luvun lopulla. Tämä kerta oli hänen mukaansa puhdas sattuma. Nuorempana hän maksoi seksistä, jos kapakassa kävi huono tuuri, nykyään hänellä ei ole aikaa etsiä seuraa alkoholinhuuruisista kuppiloista.
− Maksamalla tapaan laadukkaampia naisia. Minulla on ikää jo sen verran, että 25-vuotiaan naisen iskeminen on työn ja tuskan takana. Rahalla menen ohituskaistaa pitkin, hän kertoo.
Tapaamiset hotellissa
Petri kuvailee itseään hotelliturskaksi eli henkilöksi, joka tapaa prostituoituja lähes poikkeuksetta hotellissa. Yksi tapaaminen maksaa yleensä noin 100–200 euroa. Rahaa prostituoitujen palveluihin hänellä kuluu kuukaudessa noin tuhat euroa, välillä enemmänkin.
Petri on kuvailunsa mukaan tavannut paljon prostituoituja ja viihtyy heidän seurassaan. Hän myös kirjoittaa blogia seksinostostaan. Nyt Petri on kuitenkin ajautunut syvempään suhteeseen, johon vaimo ei kuulu. Vaimo ei myöskään tiedä Petrin syrjähypyistä.
− Olen viime ajat ollut jonkinlaisessa suhteessa prostituoidun kanssa. Olemme tavanneet viikoittain. Annan välillä rahaa, joskus en.
"Valtion ei tule puuttua maksulliseen seksiin niin kauan, kun ketään ei pakoteta siihen", Petri sanoo.
”Seksin myynnin kieltämisessä lailla on arvomaailmallinen ongelma”
Helsingin Sanomien mielipidepalstalla käytiin loka-marraskuussa 2014 keskustelua seksin myymisen ja ostamisen ongelmista. Prostituoituja ajatellaan ihmiskaupan uhreina, vaikka osa tekee työtä vapaasta tahdostaan.
Petrin mielestä ongelma ei ole vain kanssaihmisten suhtautuminen prostituoituun uhrina, vaan yhteiskunnan ja politiikan kanta asiaan. Hän vastustaa blogissaan entisen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin esitystä kieltää seksin ostaminen kokonaan. Petrin mukaan esitys oli huonosti perusteltu eikä lain kohteita, seksinostajia ja -myyjiä, haluttu kuulla ollenkaan.
Laissa on hänen mukaansa myös arvomaailmallinen ongelma.
− Jos on niin, että prostituutiolainsäädäntöä tarvitaan suojelemaan naisia heiltä itseltään, jotta he eivät päätyisi myymään seksiä, se on todiste patriarkaalisen yhteisön puolesta. Naisten seksuaalisuudesta päättämään tarvitaan muita, kun eivät itse kykene. Valtion ei tule puuttua maksulliseen seksiin niin kauan, kun ketään ei pakoteta siihen, hän toteaa.
Kiinni jääminen ei huoleta
Prostituoituna toimimisesta ei yleensä huudella ulkopuolisille, harvoin edes läheisille ystävillekään. Myöskään seksin ostamisellakaan ei varsinaisesti retostella. Petrin mukaan asiasta puhutaan lähinnä kaarrellen ja vitsaillen.
− Miesporukassakaan ei kuitenkaan voi tunnustautua seksinostajaksi. Asia ei ole sellainen, jolla kehuttaisiin ja josta yleisesti keskusteltaisiin.
Moraalinen puoli on vielä asia erikseen. Petri ei kuitenkaan enää ajattele omantunnon kysymyksiä, vaikka etenkin alkuaikoina vaimolle kiinni jääminen huoletti.
− Nykyään olen fatalisti. Jos niin käy, käyköön.
Petrin nimi on muutettu.