Sihvonen: Jokereilla on KHL:n paras pelaaja – ”Hänen johdollaan heille voi tapahtua isoja asioita keväällä”

Jokerit on tällä hetkellä KHL:n läntisen konferenssin neljäntenä. Runkosarjan päätöskierroksilla se taistelee jopa konferenssin kakkossijasta.

Viimeisten kuukausien aikana Jokerit on ollut pariin eri otteeseen pitkässä voittoputkessa. Lauri Marjamäen joukot ovat voittaneet muun muassa murskaavalla tavalla SKA:n. Tämän oheen on tullut myös hyvinkin heikkoja suorituksia.

Missä Jokerit menee juuri nyt? MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen käy läpi sisältökohtia oleellisten kysymysten kautta.

Jokerit hävisi tiistaina rumalla tavalla Barysille. Mutta. Jokereiden saldo viimeisistä 20 ottelusta on 14 voittoa, kaksi jatkoaikatappiota ja neljä suoraa tappiota. Isossa kuvassa Jokereista on välittynyt lupaavia ja positiivisia tuulia. Mitä heidän peli kertoo sinulle, juuri nyt?

Sihvonen: Jokerit on pelannut jo kauan yhtenäisesti, sitoutuneesti ja niin, että kaikki pelaajat ovat koko ajan pelikirjan samalla sivulla. Peli näyttää, että joukkueen ilmapiiri on hyvä. Pelaajien itseluottamus on korkealla. Usein tarkistellaan viidellä viittä vastaan -pelaamista, mutta Jokereiden osalta huomautan, että joukkueen ylivoimapeli on ollut laadukasta. Jokerit on pystynyt kääntämään sen avulla useita otteluja voitoiksi.

LUE MYÖS: Jokereilla on edessään kaikkien aikojen KHL-sauma – taustalla poikkeava tilanne

Millainen on nykypäivän Lauri Marjamäen pelikirja? Mikä on suurin muutos, minkä olet havainnut, esimerkiksi hänen Kärppä-menestysaikoihin nähden?

Sihvonen: Suurin ero on siinä, että Jokerit ei pysäytä hyökkäyksiään omalle alueelle niin usein. Viisikko ei ole myöskään aivan yhtä tiivis etäisyyksien osalta, koska hyökkääjien rintama on aavistuksen ylempänä suhteessa omiin puolustajiin. Marjamäen Kärpät ei juuri särkenyt kenttätasapainoaan, eteenkään kaukalon etelä-pohjoinen-suunnassa. Silloin yksikään hyökkääjä ei karannut repimään tilaa. Sanon, että Marjamäen Jokerit pelaa huomattavasti parempaa lätkää kuin Marjamäen Leijonat. Maajoukkueaikoina Marjamäen Leijonat pakotti peliä voimakkailla pelisuunnitelmillaan, kun taas Jokerit pelaa enemmän sitä, mitä peli pyytää.

Isossa kuvassa: onko Jokereilla pelitapaetua? Koetko, että laadukas suomalaisen peli-identiteetin toteuttaminen takaa menestystä tai voi taata menestystä KHL:ssä?

Sihvonen: Runkosarjassa on. Toki, keskimääräisesti KHL-joukkueet ovat hyvin organisoituja. KHL:ssä pelataan taktisesti parempaa jääkiekkoa kuin NHL:ssä. On kuitenkin pakko sanoa, että en näe Jokereilla olevan ihan sellaista pelitapaetua, jonka se tarvitsisi pudotuspeleissä kaikista kovimpia vastustajiaan vastaan.

Mikä on jäänyt vajaaksi?

Sihvonen: Palaan pelin pakottamiseen. Marjamäki on selvästi priorisoinut pelaajilleen kontrollilähdöissä liikkeestä pelattavan version. Pysähdyksistä lähteminen on vain varavaihtoehto. Näiden suhde ei ole kunnossa, vaikka pitäisi olla, koska vastustajat puolustavat keskialuetta niin kurinalaisesti. Tähän toimiva malli on se, miten Jukka Jalosen Leijonat pelaa ensimmäisissä ja kolmansissa erissä. Leijonat ei pakota, vaan Leijonat pelaa aina sitä pelin luonnollisesti kutsumaa vaihtoehtoa. En myöskään näe, että Jokereiden hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen on riittävän suunnitelmallista pitkien hyökkäysten variaatioiden osalta. Jos miettii vaikkapa Antti Pennasen HPK:ta, joka pelaa hyökkäysalueen hyökkäyspeliä niin, että kiekkoa vyörytellään, kierrätetään päädyssä, toimitetaan päädystä viivaan, viivaa pitkin toiselle puolelle ja toimitetaan maalille kera voimakkaan maskipelaamisen. Jokereilta puuttuu vähän tuota. Pitkien hyökkäysten pelaaminen on kuitenkin suorastaan elinehto pudotuspeleissä.

Jokereihin on yhdistetty erityisesti kaksi uhkakuvaa. Puolustaminen ja varauksella maalivahtipelaaminen. Miten itse näet nämä uhkakuvat kevättä ajatellen?

Sihvonen: Käännän tämän toisin päin. Puolustaminen kyllä riittää, samoin maalivahtipeli. Tai ne riittävät, jos niitä tuetaan riittävän hyvällä hyökkäämisellä. Puran asian näin: Jokerit tarvitsee riittävää hyökkäyspeliä 50-60 metriä omasta maalista – se on parasta puolustamista. Jotta se toteutuisi, on saatava hyvää prässi- ja riistopeliä, josta nuo hyökkäykset alkavat. Se taas vaatii hyvää monipuolista hyökkäyksen rytmiä Jokereiden omalla ja keskialueella. Jokereiden on hyökättävä aavistuksen verran tiiviimmällä viisikolla, jotta sen puolustusvalmius kiekonmenetyshetkellä on hyvä. Jokerit ei tarvitse repiviä kiekottomia pelaajia pudotuspeleissä, koska ne eivät revi mitään, vaan ne vievät omaa viisikon tiiveyttä pois. Tässä yhtälössä Jokereilla on vielä parannettavaa.

Jokereista on pakko nostaa esille yksi yksilö: Mikko Lehtonen. Puhutaan viisikkopelistä, mutta miten itse näet noin valovoimaisen yksilön merkityksen kokonaiskuvassa? Voiko hän olla jopa se puuttuva tekijä, jonka myötä Jokerit voi kammeta jättiläisiä (SKA, TsSKA) nurin?

Sihvonen: Lehtonen on aivan KHL:n parhaita pelaajia. Eikä mennä metsään, jos sanon, että hän on jopa paras. Lehtonen osaa pelata pelivälineen kanssa juuri niin, mitä peli kulloinkin pyytää. Kyse on usein siitä, että kuinka nopeasti muut neljä Jokereiden hyökkäävää pelaajaa osaavat reagoida Lehtosen siirtoihin. Syöttääkö hän vai nostaako hän jalalla kiekon ylös. Kaikissa tapauksissa hänelle pitää luoda apu lähelle, kauemmas sivulle ja kauas sivulle etuviistoon. Vastaan kysymykseen: hän voi henkilökohtaisella panoksella kaataa isojakin vastustajia, mutta ei yksin. Hänen johdollaan, muiden avustaessa, Jokereille voi tapahtua isojakin asioita tänä keväänä.