MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen pitää ennen muuta väärää päävalmentajavalintaa syynä JYPin alakuloiseen kauden alkuun.
Ylälaidan videolla Tulosruudun läpikäynti torstain liigakierroksesta.
JYP on ollut 2000-luvun kovin ja tasaisin suorittaja Liigassa, kun ottaa lukuun kaksi tekijää: tuloksen ja tyylin. Jos jonkin joukkueen on voinut luottaa pelaavan laadukkaasti ja yritteliäästi, se on ollut JYP.
Kuin kruunuksi vuosien hyvälle työlle viime kauden puolivälissä JYP sai jopa odottamattoman palkinnon, kun se pelasi itsensä peräti CHL-mestariksi. Saavutus on ainutlaatuinen suomalaisen jääkiekkoilun historiassa.
Vaan sitten tapahtui jotain odottamatonta. JYP taipui Liigan puolivälieräsarjassa kovalle HIFK:lle voitoin 4-2. Tappio sarjassa ei ollut odottamaton, mutta sen jälkimainingit olivat. Ne johtivat päävalmentaja Marko Virtasen potkuihin.
On selvää, etteivät tuollaiset potkut johdu jonkin yksittäisen sarjan häviämisestä, ei etenkään, kun alla on juuri voitettu CHL. Potkujen anatomian tietävät perin pohjin vain asianomaiset, mutta se pisti silmään, miten Liigan tämän kauden avajaisissa kapteeni Juha-Pekka Hytönen heitti rivien välissä ex-päävalmentaja Virtasen bussin alle kehumalla poikkeuksellisen voimakkaasti uutta, vielä ilman kunnon työnäytettä ollutta päävalmentaja Lauri Merikiveä.
Jos lähdetään siitä, että JYPillä oli perusteet antaa kalossia Virtaselle, yhtä perusteltua oli odottaa, että Virtasen paikalle hankittaisiin uusi, mitat täyttävä päävalmentaja.
Ilman sarvia ja hampaita, Merikivi ei ole sen kaliiberin koutsi, että hänen paikkansa olisi JYPin peräsimessä. Se, että pelaajat pitävät hänestä niin kovasti, johtunee seikasta, jota kuiskitaan huhuissa ja sisäpiirissä: valta JYPissä on valunut eri tavoin jo kotvasen kokeneille pelaajille.
JYP on papparaisten porukka, joka on pelannut läpi syksyn ikämieskiekkoa. Jos tällainen kärjistys ja tekninen ilmaisu sallitaan. Ja miksei sallittaisi, koska se on liki totuutta.
Ensin Jyväskylässä mentiin ennen näkemätöntä hurlumhei-lätkää; sitten vedettiin liinat kiinni; ja nyt pelataan jo kolmatta pelikirjaa. Näin ei toimi asiansa osaava päävalmentaja.
Kuvaavaa on, että pelitavan viilaukset ovat kohdistuneet puolustuspelaamiseen. Merikivi ei osaa juurikaan valmentaa hyökkäämistä. Eikä hänellä ole siihen harjoitepankkia. Kamppailupainotteinen treenaaminen ei ole tätä päivää.
Suurin mysteeri on siinä, miten kokenut urheilujohtaja Jukka Holtari on antanut tämän kaiken tapahtua? Toki tulee kysyä, onko hän laittamalla laittanut asiat juuri tälle tolalle? Onko hän tietoisesti halunnut väheksyä valmentamisen osuutta menestysorganisaation kulmakivenä? Käytiinkö Merikiven kanssa pelikirjakeskustelu viime keväänä vai ei?
Asetelma ei mairittele Holtaria.
Tosin siltäkään ajatukselta ei voi välttyä, ettei Holtarin ote pidä enää JYPissä, jossa kokeneet pelaajat ovat päässeet kapteeni Hytösen johdolla kasvattamaan valtaansa.
JYPin kauden alun katastrofin kaikkinainen kipupiste sijaitsee siinä kohdassa, jossa erilaisten tapahtumakulkujen jälkeen kokeneet pelaajat saivat itselleen Virtasen jälkeen ”mieluisamman” päävalmentajan.