JYP joutui erottamaan nuoren päävalmentajansa Lauri Merikiven. Hätiin kutsutiin vanha mestarivalmentaja Risto Dufva. MTV Urheilun Petteri Sihvonen analysoi Dufvan paluun merkkejä ja merkityksiä HIFK-ottelun jälkimainingeista, joka oli ensimmäinen pelattu matsi uusvanhan päävalmentajan alaisuudessaan.
Pelikirjat ovat pelikirjoja, ne joutavat silppuriin, jos pelaajilla puuttuu sydäntä pelata ja sitoutua joukkueen yhteiseen huoneentauluun. Panin alleviivaten merkille, miten kolmannen erän siinä vaiheessa, kun JYP suojeli hankkimaansa johtoa HIFK:ta vastaan alivoimapelissä, kokeneet sotaratsut kuten Miika Lahti ja Ossi Louhivaara löivät monien aiempien taistelujen kolhimat luunsa kiekon eteen mahdollisia uusia vammoja halveksien.
Siinä kohtaa päävalmentaja Dufvalla saattoi pelaajapenkin takana käydä mielessään, että ”minä olen palannut, tuon uhrautumisen olen nähnyt ennenkin ja juuri noilta samoilta jätkiltä”.
Tilanne siellä JYPin pelaajapenkillä ja sen takana on nyt jopa koomillinen. Siellä ne ovat osin entiset jätkät itselleen entisiltä ajoilta tutun päävalmentajansa kanssa jälleen samassa veneessä. Veneessä, jota laineet löivät 2011 niin kovin, etteivät jätkät ja päävalmentaja oikein enää sietäneet toisiaan. Sietämätön tilanne ratkesi oikeastaan niin, että Dufva lopulta järjestämällä järjesti itselleen potkut.
Nuo samat jätkät eivät seitsemän vuotta myöhemmin enää jaksaneet pelata Marko Virtasen alaisuudessa, vaikka keskellä viime sesonkia JYP voitti peräti CHL:n. Jätkissä itsessään ei ole vikaa, vika on aina koutsissa, sehän tiedetään.
Niinpä sitten jätkät halusivat itselleen hieman leppoisamman valmentajan, jolle ei olisi ihan niin tarkkaa, miten siellä kaukalossa heilutaan. Seuraukset olivat urheilullisesti kamalat, mutta arvatenkin jätkillä oli mukavaa. Kenties he pelasivat elämänsä hauskinta syysjaksoa, kun ei ollut niin nuukaa, miten pellossa eletään, miten jäällä suoriudutaan. JYP muistutti erästäkin Rajamäen rykmenttiä.
Vaan lopulta leppoisampaa valmentajaa toivoneiden, ja joka tapauksessa Virtaselle potkuja vaatineiden jätkien paineen alla käsittämättömään jyväskyläisen jääkiekkoilun kujanjuoksuun ajaneet pääomistaja Jukka Seppänen ja urheilutoimenjohtaja Jukka Holtari, jolla muuten kaiken tapahtuneen jälkeen on enää pian kamansa pakattavanaan Hippokselta, päättivät viheltää oman epäpelinsä poikki: noviisi päävalmentaja Lauri Merikivi ulos, konkari Dufva sisään.
Kun historialliset kulut jääkiekkoilussa oikein ajautuvat voimallisille linjoilleen, tapahtumiin tarttuu myös ironiaa eli salaivaa. Sitä jos mitä oli JYPin eilisessä avausmaalissa HIFK:ta vastaan.
Siinä Dufvan JYP pelasi pelikirjalätkää par excellence; viisikko ryhmittyi tempaisemaan oikein hitaan kaavan kautta viivelähdön. Pysähtyminen oman maalin taakse, puolustaja Mikko Kalteva otti pelin haltuunsa. Hän pelasi taiteen sääntöjen mukaisen peliä tekevän syötön sentterille keskustaan, sentteri kuskasi kiekkoa palan matkaa niin kuin tuossa kohtaa pitääkin ja antoi taitavan ja hieman onnekkaankin syötön laitaan Samuli Ratiselle, joka polki läpi ja uitti Atte Engrenin jalkojen välistä rystyllä 1-0.
Ironia on siinä, että kyseinen sentteri on joukkueen kapteeni Juha-Pekka Hytönen, joka pelasi upean pelin HIFK:ta vastaan, jolla on allaan kaukalossa heikko syksy, ja joka kuului niiden kapinakenraalien joukkoon, jotka savustivat Virtasen ulos. Kaiken kukkuraksi Hytönen tuli erehtyneeksi kehumaan sittemmin Merikiveä ennen kuin tämä oli valmentanut peliäkään Liigassa.
Siinä on jotain upeaa salaivaa, että väärän päivän kuninkaan eräs tekijä, Hytönen, onnistuu hetkellä, jolloin isännän ääni on palannut pelaajapenkin taakse ja pukukoppiin. Hetkellä, jolloin peli on sopivassa määrin otettu pois pelaajilta takaisin sille, kenelle se kuuluu: valmentajalle.
LUE MYÖS: Mestariluotsi Risto Dufva palasi JYPin penkin taakse – "Risto on omanlaisensa persoona"
En yllättänyt siitä ollenkaan, että Risto Dufva pyrki peluuttamaan paluuottelussaan joukkueelleen Meidän peliä. Tältä osin voi sanoa, että Dufvakin on mennyt eteenpäin. JYP ei pelannut HIFK:ta vastaan Dufvan edellisen Jyväskylän ajan voitokasta reseptiä, Traktorilätkää. Tai siltä osin pelasi kyllä, mitä tulee pelaajien taisteluasenteeseen. Siellä ovat nyt ne mustelmat Lahden ja Louhivaaran pohkeissa.
Mitään paraatimarssia menestykseen JYP ei tule kuitenkaan jatkossa kokemaan. Tätä koolla olevaa joukkuetta on haavoitettu niin syvältä sillä, että peli oli hetkellisesti pelaajien omistuksessa tunnetuin sotkuisin seurauksin. Heti pelissä HIFK:ta vastaan pelaajat tekivät ajoittain sellaisia ratkaisuja, joista huokui väärällä tavalla syyskauden vanha pelillinen ja ennen muuta psyykettä koetellut lähihistoria. Ne arvet eivät helpolla parane jäljellä olevan sesongin mittaan.
Pidän kuitenkin mahdollisena, että JYP kiipeää pudotuspelijoukkueeksi. Ja sen jälkeen, jos niin käy, JYP on joukkue, jota muut eivät halua kohdata eri pudotuspelikierroksilla. Siellä JYPiä ei ole helppo voittaa, koska Dufva pitää huolen pelitavasta ja edelleen nämä lahdet ja louhivaarat lyövät luunsa kiekon eteen.
Vaan tärkein oppi tästä JYPin vaiheikkaasta kauden 2018-2019 on jo saatu. Peliä ei pidä koskaan jättää pelkästään pelaajille. Se on eräänlaista joukkueen heitteille jättämistä.