MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen kommentoi tiistai-kolumnissaan Ilveksen Karri Kivelle antamia potkuja. Sihvosen suurennuslasin alle joutuu myös uusi päävalmentaja Jouko Myrrä.
Ilves antoi Karri Kivelle potkut, jotka yllättivät ainakin minut perin pohjin. Näin valistuneen ulkopuolisen silmin siirto vaikuttaa hätävarjelun liioittelulta vain seitsemän pelatun ottelun jälkeen. Jollakin tai joillakin ihmisillä Ilveksen johdon piirissä paine kasvoi, syystä tai toisesta, liian suureksi. Päätettiin antaa potkut Kivelle.
Se on fakta, että kauteen lähdettiin kovin odotuksin Ilveksen osalta. Myös täällä median puolella, sivuunkirjoittanut mukaan lukien, olimme luomassa ruusuisia näköaloja Ilveksen vaiheille. Julistin alkavan sesongin mielenkiintoisimmaksi päävalmentajaksi Karri Kiven, nyt olisi hänen Ilveksensä vuoro näyttää. Ja tässä sitä ollaan. Jälkiviisaana.
LUE MYÖS: Karri Kivi kommentoi potkujaan – "Minulla oli kaksi tavoitetta, kun tulin Tampereelle"
Tosin muutama vuosikymmen lajin parissa on opettanut minulle sen, että tässä kohtaa tapahtui, mitä tapahtui, eikä meillä ulkopuolisilla ole kaikkia päätökseen – tässä tapauksessa Ilveksen päätökseen – johtaneita syitä tiedossamme. Sen tähden on syytä perustaa siihen, mikä on tiedossa, ja jättää spekulointi ja peräpeiliin vilkuilu mahdollisimman vähälle.
Päävalmentajapotkujen anatomia ja ennen muuta vaikutukset ovat sellaiset, että on viisaampi katsoa välittömästi eteenpäin. Nyt vaihdettiin Karri Kiven paikalle Jouko Myrrä. Tämän on se tärkein kipupiste vs. parannus, millä Ilves lähtee jatkamaan kurssinsa kääntämistä.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Karri Kiven (vas.) paikka Ilveksen päävalmentajana siirtyi Jouko Myrrälle (oik.).
Sympatiani ovat Ilveksen puolella. Eivät itse Ilveksen takia vaan suomalaisen jääkiekkoilun tähden. Olisi jääkiekkoilumme etu, että Tampereella olisi kaksi kivenkovaa joukkuetta. Siksi salaa toivon, että olisin väärässä Jouko Myrrän suhteen, mutta pahaa pelkään, että olen kartalla.
Sanalla sanoen Myrrä ei ole minun papereissani ns. pelin valmentaja. Olen ollut tilaisuudessa katsoa joidenkin suomalaisten tuoreiden ja jokin aika sitten vielä tuoreiden päävalmentajien edesottamuksia Mestiksessä ja nuorten SM-liigan valmentajina. Tunnistan jo sieltä kaukaa pelin valmentajat. Niihin eivät ole kuuluneet esimerkiksi Jussi Ahokas, Mikael Kotkanniemi, Jarno Pikkarainen, Lauri Merikivi, Sami Kapanen, Tomi Lämsä – ja nyt puheena oleva Myrrä.
Mainittujen valmentajien vahvuus valmentajana on muussa kuin pelin valmentamisessa, mikä tarkoittaa puutteita pelin taktiikan valmentamisessa. Heidän osaamisensa on liittynyt enemmän joko kokonaisuuden hallintaan, kuten Kapanen osaa, tai sitten erikseen psyyken, tekniikan tai fysiikan konsteihin. Joku Ahokas on edistynyt pelin valmentamisensa kanssa, mutta vieläkään hän ei saa minulta epiteettiä pelin valmentaja.
LUE MYÖS: Näkökulma: Karri Kivi kadotti nykyvalmentajan tärkeän elementin – seurajohdolta potkujen jälkeen löperöä puhetta
HPK:n mestarivalmentaja Antti Pennanen on esimerkki pelin valmentajasta. Hänelle peli ja sen taktiikka olivat intohimo jo juniorivalmennuksen parissa. Hyvin harva oppii enää vanhoilla valmentajan päivillään pelin valmentajaksi. Briljantiksi pelin valmentajaksi opitaan ajan kanssa tuhansien tuntien ja toistojen kautta.
Palaan Ilvekseen. Pidän erittäin kummallisena ratkaisuna Ilveksen puolelta, ettei Kiven jälkeen turvattu pelin valmentajaan. Toki on tiedossa, että apuvalmentaja Olli Salo osaa pelin, hänellä oli tällä sarkaa vaikutusvaltaa jo Kiven alla ja samoin Jussi Ahokkaan Nuorissa Leijonissa vuosi sitten. Miksi ihmeessä Salosta ei tehty Ilveksen päävalmentajaa? Vai eikö hän halunnut pestiä itselleen?
Karri Kivi on pelin valmentaja, vaikkakin hieman ailahtelevainen sellainen. Nyt Ilves tekee ison siirron poispäin tältä linjalta. Miksi? Sitä en tiedä, en ymmärrä. Liigassa elinehto on, että joukkueen pelitapa on viimeisen päälle; ja se linjataan päävalmentajan pelikirjassa.
LUE MYÖS: Ilves-pomo kertoo Karri Kiven potkuista: "Meidän on saatava pelistämme sattuma pois"
Mahtoivatko toimitusjohtaja Risto Jalo ja noviisi urheilujohtaja Timo Koskela edes miettiä tätä pelin valmentaja -asiaa? Kuinka suuren ja perusteellisen aivoriihen tulos oli, että nyt Ilveksessä otetaan uusi suunta? Kuka Ilveksestä mahtoi pitää Myrrälle pelikirjatentin kera harjoitesapluunan tarkistuksen? Kysymyksiä taitaa olla ilmassa liian kanssa.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Ilveksen toimitusjohtaja Risto Jalo.
Kaikki oli kuin satua Ilveksen osalta parin kauden ajan. Nuori joukkue, loistavaa modernia lätkää ja suunta ylöspäin. Vaan tässä sitä nyt ollaan ensimmäisen isomman kriisinpoikasen jäljiltä. Toimitusjohtaja Jalokin taisi paljastaa itsensä, kun hän laukoi haastattelussa jotain outoa suhteessa elokuun harjoituspeleihin. Onko hän sittenkin niitä ikuisia 80-luvun lätkäjätkiä?
Oma irvokas lukunsa on se, että aistin nyt voimakasta ähäkuttia Tapparan ja sen kannattajien suunnalta. Nämä olivat aivan kuin ottaneet herkkiin nokkiinsa siitä, että Ilves, pikkuveli, hieman uhitteli siellä elokuussa ja pari viikkoa syyskuussakin – ennen kuin sarja alkoi.
Tuntui kuin Tampere olisi ollut jakautumassa oikeasti kahtia, sekä leikinpäiten että melkein tosissaan. No, nyt Tapparan piirissä voidaan huokaista ja jatkaa alentuen suhtautumista tupsukorviin. Vaikka ei pitäisi.
Olisi Tapparan ja koko tamperelaisen ynnä suomalaisen kiekkoilun etu, jos kerrankin olisin väärässä valmentajan suhteen. Panehan haisemaan, Jouko Myrrä!