Sihvonen: SM-liigassa ei ole vastaavaa nähty – tähdet muuttuivat joukoksi robotteja: "Oikein tekee pahaa katsoa"

Pääkuvan video: Tampereen Ilvekseen kohdistetut menestyspaineet ovat synnyttäneet myös karmeita lieveilmiöitä. Päävalmentaja Antti Pennanen kertoi viime lauantaina pelaajille lähetetyistä tappouhkauksista.

Tiivistän tämän tekstin aivan lopussa Ilveksen viime aikojen vaikeudet kaukalossa yksinkertaiseen, paljon puhuvaan muotoiluun ja ajatukseen: Ilveksessä pelaajat eivät koe riittävästi omistajuutta omaan pelaajuuteensa.

Joulukuun alusta tammikuun puoliväliin Ilves on SM-liigan 15 ottelun kuntopuntarissa vasta 12:s, takanaan ainoastaan Ässät, JYP ja SaiPa. Ajanjakson piti olla sillä tavalla suotuisa Ilvekselle, että se pelasi peräti 10 kotipeliä ja ainoastaan 5 matsia vieraissa.

LUE MYÖS: Sami Nikun tilanteesta lisätietoa – JYP julkaisi surullisen tiedotteen

Tosin Ilves on tällä kaudella ollut suorastaan heikko Nokia Arenan otteluissaan, joista se on saavuttanut vain 1,455 pistettä per peliä. Kotipelien sarjataulukossa Ilves on vasta kymmenes. Edellä mainitulla 15 pelin jaksolla Ilveksen pistekeskiarvo kotiotteluissa on romahtanut peräti 1,1 pisteeseen.

Pennasen Ilves on sensaatiomaisella tavalla menettänyt kotiedun ja jopa kotipelaamisen turvan käsillä olevalla sesongilla. Viime kaudella Ilves keräsi runkosarjassa kotonaan 2,1 pistettä per ottelu. Tosin ne pisteensä Ilves keräsi "voittamalla väärin" pelaamalla pystysuunnan jääkiekkoa, jolla ei ollut mitään käyttöä pudotuspeleissä. Yhtä kaikki, kotietu ja kotipelaamisen turva olivat vielä tuolloin tallella kuten myös sesonkeina 2021-2022 (paras kotijoukkue SM-liigassa), 2020-2021 (kuudenneksi paras) ja 2019-2020 (neljänneksi paras).

Vierasotteluissaan Ilves on ollut suvereeni tällä kaudella. Vieraissa, omien kannattajien katseilta piilossa, Ilves on kerännyt hurjan 2,3 pistettä per peli -potin. Matkapeleissään Ilves ei ole tehnyt itsestään pientä, tosin lievässä laskussa sekä pelillinen suoritus että pisteiden saalistaminen on ollut myös vieraskaukaloissa.

Ilveksen päävalmentaja Antti Pennanen pakeni vastuutaan, ulkoisti itsensä ja lähti selittelyjen tielle keskellä Ilveksen pelillistä ja tuloksellista kujanjuoksua. 

Pennanen vertasi Ilvestä mahtipontisesti Toronto Maple Leafsiin tappiollisen Pelicans-kotipelin jälkeen. Pennanen psykologisoi joukkueen ja seuran tilannetta historian painolastin valossa, jossa kymmeniä vuosia jatkunut menestyksen puute olisi muka eräs juurisyy sille, että juuri nyt on kovin vaikeaa. 

Vaikka jollain tasolla asia on varmasti noin, on tuollainen puhe päävalmentajan suusta kestämätöntä. Noita puheitahan pitäisi viljellä korkeintaan – ja pieteetillä sittenkin – organisaation sisällä, mutta julkisuuteen tuotuna ne ovat vain ja ainoastaan päävalmentajan selittelyä.

Paljon tärkeämpää Pennasen on tähystää käsillä olevaan tilanteeseen, johon kuuluu hänen viime kautensa Ilveksen päävalmentajana ja käsillä olevan sesonki. Teen tuossa analyysia tässä siten, että myös Pennanen voi ottaa siitä vaarin.

Kokeellinen jääkiekko

On palattava viime sesonkiin. Silloin Pennanen syrjäyttämällä syrjäytti Jouko Myrrän päävalmentajan pestistä. Tuosta siirrosta vastuu on tietysti Ilveksen hallituksella, toimitusjohtaja Risto Jalolla ja urheilujohtaja Timo Koskelalla. 

Tuo prosessi johti siihen, että seura itse ja Pennanen erikseen vain kasvattivat sitä historiallista matkaa, johon Pennanenkin viittasi, että Ilves on kuin Toronto Maple Leafs, jossa Suomen mestaruuden voittaminen on kiertänyt ja kiertää edelleen Ilvestä. Miksi näin? Annan selityksen.

LUE MYÖS: Ilves-pelaajat saaneet tappouhkauksia – Antti Pennaselta vakava viesti voitto-ottelun jälkeen: "Eilen ylitettiin raja"

Aivan kaikkien tahojen, melkeinpä jopa Pennasen itsensäkin yllätykseksi Pennanen ryhtyi todellakin peluuttamaan Ilveksessä Myrrän jälkeen pystysuunnan jääkiekkoa! Mitä tarkemmin tuota seikkaa miettii, sitä hurjemmalta asia tuntuu. Että miten ihmeessä Ilves, jolla oli taustallaan jopa huikea uusi tulemisen ja voittamisen tila Karri Kiven ja Myrrän jäljiltä, voi muuttua Antti Pennasen koelaboratorioksi, mitä tulee pelitapaan?

Pennanen hylkäsi Ilveksessä 2022-2023 Meidän pelin hyökkäämisen sen rytmin lähes kokonaan, joka liittyy tilan tekemiseen eli kiekkokontrolliin. Näki otsaluullakin, että tuo tuollainen johtaa SM-liigassa ennemmin tai myöhemmin katastrofiin. Niin kuin sitten johtikin välieräsarjassa Pelicansia vastaan. Jo puolivälierä Ässiä vastaan teki tuskaa Ilvekselle.

Oli Pennaselta 2000-luvun hurjimpia päävalmentajan ammattivirheitä altistaa Ilves sellaiselle kokeelliselle jääkiekolle, jolla ei ollut edes teoreettista näköalaa menestyä.

Vertailun vuoksi, vaikka Rikard Grönborgin Tappara on nyt myös uudistanut pelitapaansa, on siinä edelleen mukana hyökkäämisen molemmat rytmit: tilan voittaminen ja tilan tekeminen. Grönborgin Tappara on versio Jussi Tapolan Tapparasta. 

Sen sijaan Pennasen Ilves 2022-2023 ei kiinnittynyt yhtään mihinkään, ei edes Pennasen omiin aiempiin pelikirjoihin, joten se oli puhtaaksi viljeltyä ennen pelaamatonta koelaboratoriojääkiekkoa maineikkaan seuran Ilveksen laskuun ja kustannuksella.

Mitähän tähtipelaajat miettivät?

En ottaisi enää noin vahvasti esille Ilveksen viime kautta, ellei siitä olisi selkeää siltaa tähän sesonkiin, johon Ilves lähti vihdoin ja viimein voittamaan mestaruutta. Jos jossain olisin halunnut olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa, niin siinä ja niissä palavereissa, joissa Pennanen on selittänyt pelaajilleen, miksi 2023-2024 aletaan pelata aivan eri pelitapaa kuin 2022-2023 pelattiin. 

Siis jos hän edes on asiaa selittänyt. Voihan se olla niinkin, että muutos on tapahtunut vain ylhäältä alas annettuna.

LUE MYÖS: Sihvonen: Olli Jokinen päätti riidellä SM-liigakiekon kanssa – merkittävä havainto seurauksista: "Näkyy hänen kasvoistaan"

Mietin, että mitähän miettii tähtipakki Les Lancaster? Tavallaan Lancaster oli enemmän kuin omassa elementissään, kun pelattiin koko ajan pystyyn viime kaudella. Hän kykeni päästelemään sitä lätkää pidäkkeettä. Nyt Lancaster pelaa niin kuin moni muukin: itseään pidätellen ja varoen, jopa arkaillen ja virheitään jos ei peläten niin ainakin vältellen.

Vastaavassa ristiriidassa ovat olleet monet muutkin, kukin omalla tavallaan, lista on melko pitkä: Otto Latvala, Jarkko Parikka, Dominik Masin, Eemeli Suomi, Joona Ikonen, Matias Mäntykivi, Jani Nyman, Santeri Virtanen, Eetu Päkkilä ja Samu Bau. 

Noin puoli joukkuetta on saanut tuta alle puolessatoista kaudessa Pennasen kaksi erilaista pelikirjaa. Mitähän pelaajat miettivät pelikirjan vaihtamisesta? Toivottavasti jotain miettivät, toivottavasti ovat keskenäänkin aiheesta puhuneet, muutoinhan he olisivat ammatillisesti tuuliajolla.

Entä mitä juuri nyt kuuluu Ilveksen pelille, pelitavalle ja sen toteutukselle? Kuitenkin ja kaikitenkin vastaus tuohon on se juurisyiden juurisyy, miksi Ilveksen turkki on ollut takussa kaukalossa joulukuusta lähtien.

Antti Pennanen hyppäytti Ilveksensä totaalisen erilaisen pelifilosofiaan täksi kaudeksi verrattuna viime sesonkiin. Nyt on tulilla täysimääräinen mutta eräässä mielessä vanhanaikainen Meidän peli kaikkine pelaamisen rytmeineen. Jo ensimmäisistä harjoituspeleistä lähtien Pennanen marssitti ja sijoitti pelaajansa kaukaloon noppaviisimuodostelmaan, mitä tulee oman alueen ja keskialueen pelaamiseen. 

Tohdin sanoa, etten ole koskaan aiemmin nähnyt näin prikulleen organisoitua muotoa suomalaisessa jääkiekkoilussa. Ja tässä se ongelma sitten onkin pähkinänkuoressaan.

Herra päävalmentajan kurissa, nuhteessa ja äärimmäisen tarkan taktisen virhesilmän alaisuudessa Ilveksen pelaajat ovat menettäneet pelirohkeuttaan. Yksikään pelaaja ei pelaa yli, ei ali, ei ohi pelikirjan. No, joskus Oula Palve liikkuu tai liikkui hieman omia reittejään, mutta kukaan muu ei.

Juttu jatkuu videon alla. 

Mistä tuo tuollainen on tuttua, nimittäin Ilves ei ole aivan yksin? Myös Lauri Marjamäen Kärppien pelaajat ajautuivat vastaavaan itsensä pieneksi tekemiseen ja käpertymiseen – niin ikään ylivertaisen valmentajansa kriittisen katseen alla. Kärjistämättä voi sanoa, että Pennanen valmentaa tällä hetkellä hyvinkin marjamäkiläisittäin.

LUE MYÖS: Sihvonen: Lauri Marjamäen korvaajaksi ehdolla kolme nimeä – Kärppien potkupäätös jäi vajaaksi

Oikein tekee pahaa katsoa, miten Ilveksen lähes jokainen pelaaja suorittaa vain oman miniminsä jäällä. Todistamme kaikkien aikojen eniten päävalmentajan kauko-ohjaamaa pelitapaa ja sen toteutusta, joka poistaa pelaamisesta liki kaikki spontaanit variaatiot ja poikkeukset, luovuutta ei ole, on vain ylimitoitettua yhdenmukaista pelikuria.

En ole vieläkään unohtanut sitä, kun voittojen tiellä viime kaudella Henrik Haapala lausui ääni väristen päävalmentajastaan Pennasesta jotenkin niin, että oikein ja melkein pelottaa kuunnella häntä, kun hän puhuu. Siinä kohtaa se oli herkkä kehu Pennasen suuntaan. Tosin Haapalakaan ei ihan tiennyt, mitä tuleman piti.

Pelirohkeus horjuu kotikaukalossa

Viime kaudella Pennanen puhui paljon joukkueensa ja seuran arvoista. Jopa kesken Pelicans-pudotuspelisarjan Pennanen mainitsi arvot. Mitkä arvot? Nimittäin lopulta kovimmalla hetkellään, kun niitä arvoja mitataan, Ilves oli kuin merirosvolauma rosvopäällikkönsä Tommi Tikan johdolla.

Minulla on sellainen kutina, että Antti Pennanen on pseudopsykologisoinut pelaajansa hieman tolaltaan. Ja peli näyttää kaiken, on fakta, että Ilveksen pelaajat lukuun ottamatta Palvea, Suomea ja Adam Glendeningiä alisuorittavat jonkinlaisten pelaamisen pelkojen kourissa.

Ilveksen pelaajien pelirohkeus horjuu etenkin Nokia Arenassa. Muuan ongelmista on se, että vastustajat tulevat Ilvestä vastaan ryöstöretkelle hyvin valmistautuneina altavastaajina todella tietoisina siitä, miten Ilves pelaa. Sillä Ilveshän pelaa kuin viisi ohjelmoitua robottia aina kerrallaan vailla variaatioita.

LUE MYÖS: SM-liigatähti Veli-Matti Savinaiselta värikäs kertomus lapsen syntymästä – isän jalat meinasivat pettää: "Kätilöt totesivat, että ei saatana"

Viimeksi kiinnitti huomiota Tampereella käydyssä ottelussa, miten kaksi, kolme kertaa Pelicansin puolustusalueen puolustuspelissä lahtelaiset iskivät kiinni Ilveksen hyökkäysalueen hyökkäyspelin hyökkääjien kolmiopelin tukipelaajaan ja riistivät tältä kiekon ja kiskaisivat siitä ylivoimahyökkäyksiä. Tilanne on se, että vastustajat tasan tarkkaan osaavat Ilveksen pelitavan. Vastustajat osaavat puolustaa esimerkiksi sitä, miten Ilveksen kiekottomat hyökkääjät säännönmukaisesti valtaavat tolpat hyökkäysalueella.

Vaikka näin tammikuussa jo kaikki joukkueet osaavat toistensa pelimetkut, Ilves poikkeaa kaikista muista siinä, etteivät sen pelaajat varioi pelaamistaan yhtään. Siksi Ilves on nyt niin tavattoman haavoittuvainen. 

Oikeastaan tuo ei-varioiminen ja varioiminen olivat todella rajusti näkösällä, kun Ilves kohtasi Pelicansin mainitussa ottelussa viime perjantaina. Pelicans osaa juuri nyt pelata paitsi rakennetta myös yllätyksellisyyttä.

Antti Pennasella on päällä kriisi, mitä tulee hänen valmentajaidentiteettiinsä. Siitä todistaa kaksi täysin erilaista pelikirjaa lyhyen ajan sisään. Siitä todistaa myös se, että hän alkaa julkisuudessa hakea tekosyitä – vaikka niissä jokin perä olisikin – siitä, että tämä Ilves-joukkue kantaa hartioillaan myös historian lastia. Siitä todistaa se, että vaikka Pennanen kuinka valmentaisi myös pelaajien psyykettä, Ilveksen pelaajien pelipsyyke on heikoimmillaan moneen, moneen vuoteen.

Kaiken kukkuraksi Pennanen on nyt vain käväisemässä Ilveksessä. Hän matkansa jatkuu Leijonien päävalmentajaksi tämän sesongin jälkeen. Leijonat-pestin hän sai osin sen takia, että HPK voitti hänen johdollaan mestaruuden keväällä 2019. Silloin mestaruus tuli erilaisin pelitavallisin kokeiluin. Viimeistä voittavaa pelitapaansa HPK pelasi varsinaisesti vain nelisen kuukautta. 

Elettiin aikoja, jolloin SM-liiga oli pari kautta mukkelis makkelis pelitapojensa kanssa laajemminkin. Siihen Pennanen iski.

Tunnen Pennasen valmentajuutta verrattain hyvin. Jopa yli ja ohi Pennasen tapauksen sanon, että johtaja-asiantuntija-terapeutti -yhdistelmä ei ole luultavasti paras mahdollinen yhdistelmä ammattilaistason jääkiekkojoukkueen päävalmentajalle. Arvelen, että Henrik Haapala ja muut kavahtavat sitä yhdistelmää, jossa päävalmentaja näkee sekä pelin että (muka) pelaajiensa pään sisään. 

Vaan toki valmentajan työ on tavallaan aina myös terapeutin työtä, mutta sen kanssa pitää olla osata viljellä pieteettiä ja visua niukkuutta, sitä ei kannata nostaa keskiöön.

LUE MYÖS: Jukka Jaloselta suorat sanat JYPin potkukohusta – peräänkuuluttaa tyylikkyyttä: "Hiljaiseksi vetää"

On mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Pennanen vapauttamaan pelaajiensa suoritusta henkisistä lukoista ja löytääkö hän sen elintärkeäksi tueksi pelikirjastaan ja pelitavastaan jonkinlaisia sellaisia reservejä, että pelaajat kollektiivina ja yksittäinen pelaaja yksilönä kokisi kaukalossa enemmän omistajuutta pelaajuuteensa. 

Sen puutteestahan Ilveksen ongelmissa on lopulta ollut kyse. Pelaaja ei onnistu jäällä parhaansa mukaan, jos hän ei riittävästi koe itse ratkovansa oman korkeimman kykynsä mukaan yksittäisen pelitilanteen haasteita ja pulmia.

On kyse herkästä suhteesta, jossa tavallaan peli välittää pelaajien ja valmentajan kommunikaatiota ja toimintaa. Jos ja kun Ilveksessä pelaajat toimivat ennen muuta valmentajan ohjeiden painotusten mukaan, seuraus on, ettei pelaajilla ole riittäviä valtuuksia ja herkkyyttä pelata, "mitä peli pyytää pelaamaan". Pelaaja ei mene kentälle eikä ole kaukalossa aistit valppaana etsimään pelin suomia mahdollisuuksia ja murtokohtia. Ilveksessä peli ei "puhu" pelaajille yhtä voimakkaasti kuin valmentaja puhuu. Pelaajat ovat ikään kuin kuuroutuneet pelin suhteen.

On ollut Ilveksen pelaajille liian kova pala purtavaksi esiintyä Nokia Arenassa sekä tunteikkaalle ja vaativalle kotiyleisölleen että omalle määrätietoiselle päävalmentajalleen. Nyt on tuosta yhtälöstä höllättävä kypärän remmiä siltä osin kuin mahdollista on. 

Kaikki ymmärrämme, että yleisön olemistapaa ja vaikutusta ja kuviteltua vaikutusta ei voida muuttaa. Minkä tulee muuttua, sen näkee otsaluullakin.