Nykyaikainen jääkiekkoilu maailman huipulla on niin sanottu luistelupeli. Peliä on lähes mahdotonta pelata, jos pelaajalla ei ole luistelu erinomaisessa kunnossa.
Suomalaiset NHL-pelaajat ymmärtävät luistelutaidon merkityksen, kun he rakentavat uraansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhä useampi heistä hakee luistelunsa kehittämiseen kesän aikana ulkopuolista apua.
Kuten Tulosruutu tiistaina kertoi, ykkössentterimme Aleksander Barkov on aloittanut yhteistyön muodostelmaluisteluvalmentaja Kaisa Arrateigin kanssa. 2000-luvun ehkä tunnetuimman kehitysaskelen luistelussaan otti Raimo Summasen ja Janne Hännisen opastuksella Valtteri Filppula. Ilman Summasen ja Hännisen apua Filppulan ura NHL:ssä olisi jäänyt vaatimattomammaksi.
"Jääkiekkoilussa pyörii iso raha, jonka perässä monien muiden lajien valmentajat ovat kärkkäästi."
Koko asetelmassa on kiistattomat hyvät puolensa, mutta tarkkana pitää olla. Aikoinaan vielä teini-ikäiselle Mikko Koivulle haettiin valmennusta luisteluun taitoluisteluvalmennuksen puolelta. Perehdyin Koivun tapaukseen tarkasti. Taitoluisteluvalmentajien se metodi, jossa panostetaan lähinnä teränkäyttöön, vain heikensi Koivun kykyä luistella tehokkaasti kiekkokaukalossa.
Pitää huomata, että taitoluistelussa kohtuullisen merkittävä osa liikkumisesta ja liu'usta perustuu ylös-alas -heijaamiseen. Se ei tue alkuunkaan jääkiekkoluistelua. Tässä mielessä sanoisin Aleksander Barkoville ja muille lätkäjätkille: Varokaa puoskareita! Jääkiekkoilussa pyörii iso raha, jonka perässä monien muiden lajien valmentajat ovat kärkkäästi.
Mitä tulee Barkovin ja Arrateigin yhteistyöhön, siinä näyttäisi kuitenkin olevan hyvä tekemisen meininki. Arrateigin konsti poikkeaa siitä, mitä olen nähnyt useiden taitoluisteluvalmentajien tekevän jääkiekkoilijoiden kanssa. Arrataig ammentaa siitä luisteluasennosta, jolla muodostelmaluistelijat pitävät pakettinsa kasassa. Muodostelmaluistelijan ja jääkiekkoilijan liikekielessä on yhtäläisyyttä enemmän kuin taitoluistelijan ja lätkäpelaajan luistelutavoissa.
Suosisin jääkiekkoilijoina ennemmin pikaluistelijoiden kuin taitoluistelijoiden oppeja. Tosin Arrateigin tapa valmentaa luistelua sisältää paljon sellaisia ulottuvuuksia, joita sietää tarkasti pohtia myös kiekkoilun piirissä.
Laajemmassa kuvassa suomalainen huippu-urheilu on vielä sikäli lapsenkengissä, ettei meillä ole osattu hyödyntää lajienvälistä osaamista. Kokkapuheita asian tiimoilta kyllä piisaa. Lajienvälisyys ei edisty sillä, että tärkeimpien joukkuepallopelien päävalmentajat pitävät keskenään puolivillaisia tapaamisiaan, joista sitten puhellaan pehmeitä eri medioissa.
Kaiken toiminnan pitää olla suunnitelmallisempaa ja toisteisempaa. Lajienvälisyys tulee perustaa todella tarkkaan analyysiin kunkin lajin sopivuudesta ja annista suhteessa toiseen lajiin. Esimerkkistä käy se, palveleeko jääkiekkoluistelua parhaiten pikaluistelun vai muodostelmaluistelun vai taitoluistelun eri tekniikat – vai olisiko noista kolmesta apulajista muodostettavissa jonkinlainen synteesi lätkäluistelun pitimiksi.
Juttua korjattu klo 11.01: Sukunimi Arreteig korjattu oikeaan muotoon Arrateig.