Koko kansan sankareita, kuten aina.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen vetovoima on valtava. Se nähtiin taas eilen Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kansallissankarit astelivat väsyneinä ja pettyneinä hopeamitaleiden kanssa maanantaina Moskovan lentokoneesta, ja vastaanotto oli varmasti kaivattua lohtua henkisiin haavoihin.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
"Siis Mikko Koivu on oikeesti tossa, mä en kestä", on lause, jonka kuuli lentokentällä. Kultaa tai hopeaa, sillä ei ole väliä, kun isien ja poikien, äitien ja tytärten suosikit astelivat kamppeidensa kanssa porteista kansan eteen. Odotus oli ollut faneille pitkä, mutta se palkittiin. Ja ryysis oli sen mukainen, eiväthän pelaajat päässeet liikkeelle.
Moni pelaaja olisi varmasti toivonut, että heidät olisi ohjattu salakäytävää pitkin omiin oloihinsa, mutta jokainen nosti vielä kerran ryhtinsä suoraksi ennen kesäloman alkua.
Kapteeni Mikko Koivu tuli ensimmäisten joukossa tuloaulaan ja lähti toiseksi viimeisenä – hän näytti esimerkkinsä joukkueelle vielä kertaalleen jakamalla kaikille haluaville nimikirjoitukset ja poseeraamalla yhteiskuvissa ennen kuin poistui vaimonsa kanssa kotimatkalle. Kun eräällä pienellä nimmarinpyytäjällä ei ollut kynää, Koivu pyysi muilta kynää lainaksi, että nimi saadaan lippikseen.
– Totta kai sinä saat nimikirjoituksen, sanoi teinitähti Patrik Laine, kun pikkupoika kysyi saavuttamattoman tuntuiselta sankarihahmolta nimeä lippikseen.
Liikuttavaa, vaikka niin pientä. Hopeakiekkoilijat – nuoret ja vähän vanhemmat – antoivat faneilleen syyn pitää Leijonistaan taas vähän enemmän.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.