Suomalaiset ovat taitavia ajattelemaan omaa riittämättömyyttään. Elämän yllättävien käänteiden aiheuttamaa pahaa mieltä syrjäyttää lohduttaminen. Lohduttaminen on pahan mielen jakamista, joka lisää turvan tunnetta.
Lohduttaa.
Verbi. ”Yrittää parantaa toisen pahaa mieltä esimerkiksi halaamalla tai sanomalla jotain mukavaa.”
– Jokainen ihminen tarvitsee lohdutusta. Se on hyvin arkinen asia, sanoo Mirja Sinkkonen, psykologi ja psykoterapeutti sekä tietokirjailija.
Sinkkonen kirjoittaa parhaillaan kirjaa lohduttamisesta. Ajatus teoksen tarpeellisuudesta syntyi työn kautta.
– Teen psykoterapiatyössä pääasiassa pitkiä hoitoja. Niissä tulee vastaan sellainen asia, että ihminen on arkikielellä sanoen kuin pärekori: hän ottaa vastana tarjotun veden, mutta se vuotaa läpi. Ammattikielellä siis minän rakenne on hauras, eikä se pysty säilyttämään saatua tukea ja kannustusta. Ihminen on uudestaan ja uudestaan samojen kysymysten äärellä, tai hän on katkeroitunut, hyvin yksinäinen tai on ihmissuhdevaikeuksia, Sinkkonen kuvaa.
Viimeinen kimmoke teoksen syntyyn oli yllättäen suomalaisia hauskuuttanut Mielensäpahoittaja-kirja, joka päätyi myös elokuvaksi.
– Minusta se oli hyvä tapa havainnoida kieli poskessa ihmisen sisäistä maailmaa: mitkä kaikki asiat ärsyttävät ja loukkaavat, miten omat tekemiset tulkitaan toisten syyksi ja niin edelleen. Tuomas Kyrö kuvasi mainiosti ihmismielen sisältöä. Ajattelin, että tällaiselle voisi olla tietokirjapuolella tilausta. Voisin kuvata sitä, miten loukkaantunut ja herkkä ihminen toimii ja ajattelee.
Täytyykö samat ongelmat kohdata aina uudelleen?
Suomalaiset ovat taitavia ajattelemaan omaa riittämättömyyttään. Olen liian lihava, liian laiska, liian vanha tai nuori – aina "liian" jotakin. Jo pieni lapsi on hyvin loukkaantunut omasta pienuudestaan ja osaamattomuudestaan, toivoo aikuisuutta ja kadehtii isompiaan. Sinkkosen mukaan moni kokee olevansa riittämätön elämässään tai esimerkiksi työssään.
– Ajattelen psykoterapeuttisen lohdutuksen laajempana kokonaisuutena, jossa ollaan ihmisen rinnalla työpaikalla, kotona tai esimerkiksi parisuhteessa helpottamassa tätä riittämättömyyden häpeää.
Mutta eikö elämä ole melko lohdutonta, jos ihminen on "vuotava pärekori", josta lohdutus ennen pitkää valuu ulos? Täytyykö samat ongelmat kohdata aina uudelleen?
Sinkkosen mukaan joistain vastoinkäymisistä pääsee hyvin eteenpäin, toiset jäävät hiertämään ja niiden käsittelemiseen tarvitaan enemmän tukea ja lohtua.
– Ammatillisesta näkökulmasta puhutaan usein riittämättömyyden tunteista, häpeästä. Häpeällä en tarkoita pelkästään sosiaalista ilmiötä, jossa hävettää kun tein tai sanoin noin, vaan sisäistä minä-tilaa: olen huono.
Kaikenlainen murhe, suru ja menetykset vaativat lohdutusta.
– Ihminen yleensä tarvitsee jonkun rinnalleen tukemaan häntä, jakamaan hänen kokemustaan. Netti palvelee tätä tarvetta nykyisin paljon, siellä samoja asioita kokevat ihmiset voivat keskustella keskenään kipeästä asiasta, Sinkkonen sanoo.
– Toinen iso lohdutusta vaativa alue ovat mieliala-asiat, klassisen Freudin ajatuksen mukaan siis murhe ja melankolia. Masennus, alavireinen mieli, voi syntyä monenlaisista syistä: pettymyksestä, menetyksestä, luopumisesta.
Masennus on nykymaailmassa pelottava sana, jopa syövän vertainen. Hetkellinen masentuminen on Sinkkosen mukaan kuitenkin myös kyky.
– On mielen terveyttä kyetä pahoittamaan mielensä ja olemaan alakuloinen, jos on kokenut isoja pettymyksiä ja menetyksiä. On valmius käsitellä asiaa pahan mielen kautta.
Parempi ja rauhallisempi mieli
Kuolemantapaukset, onnettomuudet, työpaikan menetys, rakkaussuhteen menetys. Elämän yllättävien käänteiden aiheuttamaa pahaa mieltä syrjäyttää lohduttaminen.
Yksinkertaisimmillaan lohduttaminen on jakamista, joka lisää turvan tunnetta.
– Ihminen on yksin, ahdistuneena ja peloissaan. Kun puhumme toiselle, peilaamme toisen kasvoista, onko nyt oikea hengenhätä ja hirveä vaara. Jos toinen onkin kannustava, se rakentaa lohdutettavan turvaa, Sinkkonen sanoo.
Iskelmämusiikistakin tuttu, jopa kliseinen syli ei ole sattumalta turvan paikka.
– Syli on turva. Se vahvistaa muistoja, joita meillä on turvassa olemisesta. Siitä tulee parempi ja rauhallisempi mieli, helpottaa, voi jopa olla huojentunut ja iloinenkin olo. Varsinkin, jos kuuntelija ei tuomitse toisen pahan mielen syytä.
Mirja Sinkkosen teos Pahasta mielestä parempaan (Kirjapaja) ilmestyy syksyllä 2015.