Tuore kiekkolegenda Kalevi Nummisen elämäkerta valottaa suomalaisen jääkiekon matkaa amatööriurheilusta kohti täysipainoista ammattiurheilua. Matkalla sääntöjä jouduttiin kiertämään, jotta pykälät täyttyvät.
Kotimainen jääkiekko oli amatööriurheilua vielä ennen 1975 aloittanutta SM-liigaa. Pelaajille kuitenkin maksettiin palkkaa pimeästi, mikä lisäsi epäselvyyksiä seurojen ja verottajan välillä.
Ari Mennanderin kirjoittama tuore elämäkerta Leijonakuningas Kalevi Nummisen tarina (Docendo) valottaa siirtymävaihetta kohti ammattilaisuutta.
LUE MYÖS: Tapparan julma valtapeli johti likaiseen loppunäytökseen – Kalevi Nummisen elämäkerta viittaa johdettuun mustamaalaukseen: "Mukana henkilöitä sisäpiiristä"
Tapparassa asia onnistuttiin kiertämään sillä, että pelaajien palkat maksoi Nummisen ja Mikko J. Westerbergin mailatehdas Montreal-Urheilu Oy. Järjestely aiheutti paheksuntaa ammattilaisuutta vastustaneessa lehdistössä, mutta pakotti muut seurat samalle polulle pysyäkseen kilpailussa mukana.
– Joissakin lehtijutuissa esitettiin arvioita jopa siitä, diskattaisiinko Suomen MM-joukkue amatöörisääntöjen perusteella Tukholman vuoden 1970 MM-kisoissa, kun mukana oli Tapparan puoliammattilainen Pekka Marjamäki, Mennander kirjoittaa kirjassa.
– Kaikki tämä kohu oli luonnollista, sillä niin suuren muutoksen Westerberg ja Numminen olivat lyöneet pöytään. Urheiluseurat olivat yhä, vuoteen 1973 saakka, vapaita kirjanpidosta ja verotuksesta, joten Tappara oli siltäkin osin edelläkävijä.
– Monen mielestä julkisten palkkojen nostaminen tikunnokkaan oli kuitenkin haitallista jääkiekkoilulle, koska pimeät maksut olivat niin paljon edullisempia ja joustavampia seurojen kannalta kuin julkinen maksaminen, kirjailija jatkaa.
LUE MYÖS: Ylämummo-termin historia onkin vuosikymmeniä luultua vanhempi – Timo Jutilan tutuksi tekemää lausahdusta on käytetty täysin väärin
Samalla myös pelaajiin kohdistunut vaatimustaso alkoi nousta. Tapparan valmentajauransa jälkeen seuran puheenjohtajaksi jäänyt Jarl Ohlson teki tämän selväksi vuonna 1970 aloittaneelle uudelle päävalmentajalle.
– Jallun tärkein viesti allekirjoittaneelle oli se, että minun on saatava pelaajat ymmärtämään, että jos he saavat korvauksia, heidän velvollisuutenaan on antaa jotakin myös seuralle, Numminen kertoo kirjassaan.
– Kansainvälistä jääkiekkoilua tiiviisti seuranneen ja kielitaitoisen Jallun suurin huoli kohdistui pelaajien asenteeseen, jonka yleensä raha pilasi. Hänen huomionsa mukaan monet tähtipelaajat eri maissa vain alkoivat paistatella päivää, kun saivat enemmän rahaa pelaamisestaan, Kallu muistelee.
Ari Mennanderin kirjoittama Leijonakuningas Kalevi Nummisen tarina julkaistaan keskiviikkona.