NHL-kaukalotkin nähneen Ilkka Heikkisen, 35, ura on lopullista sinettiä vaille paketissa. Vielä viime vuonna hän hyppäsi marraskuussa Rauman Lukon pakistoon ja pelasi hienon SM-liigakauden.
LUE MYÖS: SM-liigan tähtipakki: "Sääli, että peli on mennyt tuohon suuntaan"
Ilkka Heikkinen vastaa puhelimeen mökiltään, jossa hän on saunanlämmityspuuhissa. Mökkeily, hirvenmetsästys ja perhe-elämä ovat nyt hänen tärkeysjärjestyksessään jääkiekkoilua edellä.
– Enemmänkin keskityn nyt tuohon jahtipuoleen, Heikkinen naurahtaa hyväntuulisesti.
Viime vuonna Heikkinen alkoi löytää kadonneen motivaationsa lokakuussa, ja vuoden sopimus Rauman Lukon kanssa julkistettiin marraskuun alussa. Heikkinen treenasi itsensä kuntoon ja pelasi lopulta erinomaisen kauden.
– Kai jossain kohtaa voisi olla helpompi sanoa itselleen, että ura on nyt loppu. Sanotaan, että lopetan 99 prosentin todennäköisyydellä.
Heikkinen on käynyt raumalaisen harrastekiekkojoukkue Morning Starsin jäillä, mutta muuhun harjoitteluun ei ole löytynyt kipinää.
– Kiva tunne, kun ihmiset tulevat Prismassa juttelemaan ja sanovat, että toivottavasti pelaat vielä. Se vaatisi kuitenkin kovaa harjoittelua.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
”Mieluummin yksi kausi liian vähän”
Heikkinen sanoo, ettei hän halua enää lähteä metsästämään pelipaikkaa Rauman ulkopuolelle. Eikä neljästä ottelusta kolme voittanut Lukko ole akuutissa pelaajahädässä.
– SM-liiga on kova sarja. Viikon viimeinen ottelu on jo ihan kamala, jos paikat eivät ole ihan täydessä kunnossa.
– Sanotaan näin, että mieluummin yksi kausi liian vähän kuin yksi liian paljon.
Vuodet SM-liigassa parhaita
Jos ja kun Heikkisen ura loppuu, hän voi katsoa taakseen iloisella mielellä. ”Bono” ehti pelata New York Rangersissa seitsemän NHL-ottelua, minkä lisäksi hän näki KHL:n, Elitserienin ja Sveitsin liigan.
Hyvästä kiekollisesta pelistään ja varsinkin laukauksestaan tunnettu Heikkinen edusti Lukon lisäksi SM-liigassa TPS:ää ja HIFK:ta. Kymmenen SM-liigakauden aikana pelatut 489 runkosarjapeliä toivat puolustajalle hyvät tehot 75+157=232.
– Pääsin huippupaikoille maailmalle, mutta Turun vuodet ja viimeinen kausi Lukossa ovat jääneet parhaimpina mieleen, Heikkinen maiskuttelee.
– Hyvät joukkuekaverit tekevät tästä lajista hienon. Olisi aika tylsää, jos olisi vaan huonoja joukkuekavereita.