SM-liigassa erottuu ylivoimainen hyökkäysketju – tämä nerokas hetki löi Petteri Sihvosen polvilleen: "Suurta taidetta"

Näyttäisi jo käsillä olevan kauden alusta käyvän selväksi, että SM-liigassa on yksi hyökkäyskolmikko suorastaan omassa luokassaan. Se on Pelicansin ulkomaalaisvahvistusten Ryan Lasch-Patrik Carlsson-Lars Bryggman muodostama troikka-Carlsson.

Vitja on nimetty sen tähden Carlssonin mukaan, koska Patrik Carlsson on sen keskushyökkääjä. Lasch oikea käsi alhaalla pelaavana hyökkääjänä oikealla laidalla, Bryggman vasemmalla vasen käsi alhaalla pelaavana pelaajana.

Mainittuun troikka-Carlssoniin pätee poikkeuksellisesti – ilman turhia ylisanoja – tunnetut kliseet, että heillä on pelatessaan telepaattinen yhteys toisiinsa, heillä on silmät selässäänkin, kun he pelaavat yhteistyön peliään. 

Tosin asiaa voi lähestyä arkisemminkin. Troikka-Carlsson toteuttaa määrättyjä pelin suorastaan universaaleja lainalaisuuksia orjallisemmin kuin mikään muu vitja SM-liigassa tällä hetkellä, ja kun tuo pohja on kunnossa, sen päälle ja siivittämänä on sitten mahdollista pelata luovasti ja arvaamattomasti. Tehojapisteitä kolmikko on tehnyt kahdessa ottelussa yhteensä 3+5 – Carlsson 2+1, Lasch 0+3 ja Bryggman 1+1.

LUE MYÖS: Jori Lehterän neronleimausta ylistetään – oliko kyseessä kuitenkin sääntörike?

Tuolla hieman jäljempänä on videolla esimerkki pelitilanteesta, jossa ei tapahdu varsinaisesti mitään ihmeellistä, troikka-Carlsson pelaa niin kuin oikeastaan kaikki SM-liigan hyökkäyskolmikot voisivat pelata ja osaisivat rakenteen puolesta pelata – mutta eivät, omaksi häpeäkseen, jostain kumman syystä pelaa.

Ja vedän heti saman tien se verran takaisin, että totta kai troikka-Carlssonin huikeus perustuu myös siihen, että siinä pelaa omalla erityisellä tavallaan satumaisen taitava Lasch, tietokoneen tarkkuudella mutta myös luovasti operoiva Carlsson ja aivan oma erityistapauksensa Bryggman.

Seurasin jonkin verran kaksikkoa Lasch–Carlsson jo heidän Frölundan yhteisinä vuosinaan SHL:ssä. Siellä heidän pelaamisensa oli enemmän keskinäisen sopimisen varassa, Pelicansissa kaksikko saa kaiken kukkuraksi suurta apua päävalmentaja Tommi Niemelän briljantista pelikirjasta.

On alleviivattava sitä, että vaikka troikka-Carlssonin pelaamisessa on edelleen omat erityisjuttunsa, silti se sujahtaa ja mukautuu melko täydelleen siihen Pelicansin pelitapaan, jota joukkueen muutkin hyökkäyskolmikot toteuttavat. Näin sen pitääkin olla joukkuepallopelissä.

En voi rientää asioiden edelle kuvaamaan Laschia, Carlssonia ja Bryggmania, ja etenkin kahta ensin mainittua yksilöinä enkä edes kaksikkona, sillä aivan ensin on tuota esiin pelaamisen perusasiat viisikkotasolla. Eli tästä alta paitsi sanani, myös video siitä, miten troikka-Carlsson pitää huolta peruspelistä.

Katso Pelicansin ykköskentän osaamisesta näyte, joka hurmasi Petteri Sihvosen. Asiantuntija analysoi viime lauantain Pelicans-Kärpät-ottelussa näkemäänsä hetkeä alla. 

Kiinnittäkään huomiota videolta, ensinnäkin, miten numero 72 Carlsson – keskellä kaukaloa – luistelee niin nopeasti kuin pystyy alas paitsi auttamaan puolustajia myös voittamaan itselleen ja viisikolleen aikaa toteuttaa oma seuraava hyökkäys. Tämä opiksi ja nuhteeksi suomalaisille senttereille joka seurassa. Miksei myös ulkomaalaisille.

Havaitkaa, toiseksi, miten numero 2, "StoraLasse" Bryggman, kaukalon vasemmalla laidalla Pelicansin maalilta katsoen, niin ikään luistelee alas hieman verkkaisemmin mutta määrätietoisesti apuun ja etenkin huomatkaa, miten hän menee ja asettautuu toppahousujensa persusta kiinni kaukalon laitaan. Tämäkin opiksi ja nuhteeksi kaikille laitahyökkääjille SM-liigassa.

LUE MYÖS: Kommentti: Tähtihyökkääjän dominoivan SM-liigapaluun taustalla valtava painetila – pöytään on lyötävä vieläkin enemmän

Ja, entä sitten maestro Lasch, numero 19, tarkkailkaa, miten hän ilmestyy puolustusalueelle aivan kaukalon oikeaan laitaan todella alas pelattavaksi. Jos mielii pelata tehokkaasti ja mielekkäästi, näin pitää toimia laitahyökkääjän.

Ollaan sillä tavalla päävalmentaja Niemelän pelikirjan ytimessä, että jääkiekkoilu ei olekaan ensisijaisesti kiekkokontrollipeli, jääkiekko on ennen muuta pelaajien sijoittumispeli.

Videolta näette, miten Carlsson pääsee juhlimaan itseään ja rivakkaa alas luisteluaan, sillä hän pääsee noukkimaan nuoren puolustaja, numero 44, Onni Käyhkön erinomaisen reverse-syötön laidan kautta. Normaalisti reversen saa itselleen toinen pakki, mutta tarjolla pitäisi olla aina myös hyökkääjä kuten Carlsson nappaamaan se. Sen jälkeen Carlssonilla on tilaa ja aikaa kiepsahtaa karvaaja Ville Koivuselta.

Carlsson nostaa jalalla ja tietää, että siellähän se odottelee pelitekotoimistossaan veli Lasch. Mutta! Samalla Carlsson tietää ja voi luottaa, että kun hän pian saa kiekon takaisin Laschilta keskustaan, tällä välin StoraLasse ei ole hötkyillyt, vaan viivyttää itseään ja lähtee liikkeelle vasemmalta laidaltaan. Normaalistihan tästä asemasta laitahyökkääjä on huidellut jo lähes paitsioon vastustajan siniviivan tuntumaan – mutta ei StoraLasse!

On lopulta suurta taidetta, miten Carlssonin syöttö napsahtaa verkalleen kiihdyttävän ja luistelevan  StoraLassen lapaan takatolpalle eikä ole kaukana, ettei maaliverkko soi. Vaan mikä tärkeää, koko troikka-Carlssonin asetelma synnyttää sellaisen kolmen kaistan invaasion kohti Kärppien maalia, että siitä on tavattoman helppo Pelicansin voittaa syntyvä irtokiekko ja pelata jatkopeli.

Ryan Lasch – taituri vailla vertaa

On suuri nautinto seurata Ryan Laschin pelaamista. Suurimman vaikutuksen tekee hänen sataprosenttinen läsnäolonsa jäällä; hän on yhtä pelin, pelin virran ja kanssapelaajiensa kera.

Lasch oikein pursuaa peli-iloa. Kun Lasch onnistuu – ja hän onnistuu tosi usein – tarjoilemaan maaliin johtaneen syötön, hän iloitsee sitä yhdessä pelitovereidensa kanssa jäällä edelleen kuin ensikertalainen, vaikka Laschin vyöllä on jo noin 650 syöttöpistettä koko urallaan.

Lahtelaisen jääkiekkoilun tuntijana tahdon sanoa jännittävän seikan: Kuinka paljon Ryan Lasch muistuttakaan peliasennoltaan ja kaikkinaiselta pelielekieleltään jo edesmennyttä lajin lahtelaista legendaa Erkki Lainetta! Lasch ja Laine ovat suorastaan yksi yhteen, Lasch on aivan kuin Laineen inkarnaatio jäällä. 

LUE MYÖS: Jukka Jalonen latasi kovan arvion Ryan Laschista – liigatähdeltä paljonpuhuva esimerkki jo avausottelun tuoksinassa

Vaikka myös Laine oli loistava maalintekijä, hänkin osasi jakaa ovelia pieniä maaliin johtavia syöttöjä siinä aivan maalin edustalla. Laschin yläkäden kyynärpään sijainti ylhäällä ja irti vartalosta on suorastaan identtinen Laineen kyynärpään kanssa.

Vaikka Lasch on verrattain pienikokoinen pelaaja, hän on sittenkin pelivahva. Vaan tässä palataankin ketjukarvereihinsa Carlssoniin ja Bryggmaniin. Lasch kykenee määrätyn ajan pitämään ja suojaamaan kiekkoa, mutta jo pian hän tarvitsee esitiedon siitä, missä Carlsson liikkuu ja sijaitsee, että hän voi lainata ja siirtää kiekon tälle. Näen myös sen, miten Laschilla on koko ajan lievä prioriteetti sen kanssa, että hän ensisijaisesti syöttää Carlssonille, ja vasta sen jälkeen StoraLaselle. Näin se pitääkin olla. Kun taiturit kiekottelevat, sillä aikaa järkäle Bryggman tekee tilaa ja sitoo vastustajia itseensä.

Bryggmanin liitän lahtelaiseen jääkiekkoiluun taas siten, hänellä sama kyky kuin aikoinaan isä-Jämsenillä – poika on Aatu Jämsen – Lassella oli toimia "syöttölautana" Tommi Turuselle ja Mikko Peltolalle. Todella usein Lasch ja Carlsson voivat vain käyttää nopeasti kiekkoa eri puolilla kaukaloa Bryggmanilla. Carlsson ja Lasch voivat luottaa, ettei ole kuin hohtimet kaivoon heittäisi, kun syöttää StoraLasselle, vaan peliväline tulee kyllä lavasta lapaan takaisin.

Juttu jatkuu videon alla. 

Laschin laidasta keskelle Carlssonille pelinrakenteluvaiheessa antama syöttö on yksinkertainen, mutta varma ja peliä edistävä. Aina ja uudestaan Carlsson on siinä pelattavissa. Toisaalta Lasch aistii aina senkin, milloin kiekko kiertää pakki-Carlsson-Lasch -reitin Niemelän pelikirjan mukaan, tällöin Lasch kiihdyttää potkun, kaksi enemmän pystyyn. Näissäkin tilanteissa on vielä mahdollista, että Lasch sittenkin vielä syöttää takaisin Carlssonille ennen tai jälkeen vastustajan siniviivan.

Prässin tai puoliprässin troikka-Carlsson toteuttaa hienosti. Siinä kukin katsoo nopeasti, missä määrin heistä kärki ehtii vastustajan iholle ja sitä mukaa kaksi muuta säätävät liikettään likemmäs tai kauemmas peliä. Kolmikolta sujuu niin prässi kuin trap.

Carlsson on siinä mielessä ihanteellinen sentteri, että hän on enimmäkseen se hyökkääjistä, joka ehtii ensimmäisenä alas auttamaan pakkeja. Näissä tilanteissa Lasch ja Brygman puolustavat joustavasti niin, että he vaihtavat laitojaan, jos pelitilanne niin pyytää. Laschin ominta pelaamisen aluetta ei ole puolustaminen puolustusalueella pelin puolen laiturina eikä palomiehenä, mutta nuokin hän hoitaa riittävän hyvin. Riiston jälkeen Lasch aistii loistavasti, pyrkiäkö karkuun vai pudottaako pelintekotoimistoonsa alas.

LUE MYÖS: Sihvonen: SM-liigasta paljastui jo suorastaan kusinen paikka – sarjahurmaaja pulassa

Suorissa hyökkäyksissä kiekollisena Laschilla on maaginen kyky lukea peliä, ampuako, syöttääkö maalia kohti, syöttääkö takamiehelle, syöttääkö toiseen aaltoon vai pyörähtääkö Gretzkyn käännös.

Vielä huikeampi Lasch on puikkelehtimaan kiekon kanssa vastustajan maalin ympärillä ja jakelemaan sieltä pieniä syöttöjä mailojen ja luistimien välistä – tai kihauttamaan itse. Laschin ranneveto on – kuten mainitsemallani Erkki Laineellakin – maalivahdin kannalta hankala, koska se saattaa lähteä äkkiä tai sitten viekkaasti piilottaen. Lasch sekä laukoo että syöttää liikkeestä, luistimen potkun tai liu’un päältä.

Ylivoimapelin siipimiehinä Lasch ja Carlsson ovat pistämätön pari, siihen kun laitetaan vielä viivapakiksi Filip Král, koossa on SM-liigan ehkä vahvin ylivoimapelin runko. Sieltä molemmilta siiviltä voi tulla laukaus tai voi tulla syöttö ja kaikki syöttösuunnat ovat käytössä. Ylivoimapelin haussa Lasch on se, joka hakee vauhtia koko muun viisikon alta ja tuo kiekon sisään tai syöttää viimeisen syötön sisään viennissä.

Sanoisin, että troikka-Carlssonista on iloa paitsi Pelicansille myös koko SM-liigalle.