Mitä sinulle tulisi mieleen, jos tietokilpailussa kysyttäisiin viimeistä elossa ollutta ensimmäisen maailmansodan veteraania? Itse ajattelisin harmaantuneita herroja painavine sotilasmerkkeineen. Metsään menisi.
Ensimmäisen maailmansodan viimeinen veteraani oli nainen ja tarjoilija, joka on kertonut – vastoin yleisiä odotuksia – sodan ajan olleen monin tavoin hänen elämänsä parasta aikaa.
Florence Greenin tarina on oivallinen muistutus siitä, miten sota ei rajoitu vain taistelurintamille. Se on myös tarina, joka tuntuu monin tavoin uskomattomalta.
Florence Green, silloin vielä Patterson, oli 17-vuotias nuori nainen joka päätyi töihin ilmavoimiin, vaikka pelkäsi lentämistä.
Florence Green oli nainen, jonka nimi ei yli 90 vuoteen sanonut maailmalle mitään. Nyt hänen nimensä on kirjattu historiankirjoihin miljoonien muiden ensimmäisessä maailmansodassa palvelleiden joukosta.
Green viettämässä viimeistä syntymäpäiväänsä. Hän menehtyi juuri ennen kuin täytti 111 vuotta.
Uskomatonta on myös se, että veteraaniksi hänet tunnustettiin vain muutama vuosi ennen kuolemaansa. Ja tämäkin tapahtui ihan sattumalta.
Ihaili lentäjiä ja upseereita
Florence Green, omaa sukua Patterson pestautui ilmavoimien palvelukseen 17-vuotiaana nuorena naisena, vain pari kuukautta ennen ensimmäisen maailmansodan aselepoa marraskuussa 1918.
Greenin tehtävänä oli toimia kotirintamalla ja tarjoilla sotilaille heidän ateriansa lentotukikohdissa Itä-Englannissa. Green on kertonut nauttineensa työstään.
– Tapasin kymmeniä lentäjiä ja kävin myös treffeillä. Nautin olostani ilmavoimissa, ja olin ylpeä työstäni, The Telegraph kirjoittaa Greenin kertoneen muutama vuosi ennen kuolemaansa.
Tukikohdan upseereita hän muisteli myös hyvällä kutsuen heitä herrasmiehiksi. Green itse on kuvaillut aikaansa ilmavoimien palveluksessa elämänsä parhaaksi ajaksi, "monella tapaa".
– Vapaa-ajalla meillä oli valtavan hauskaa. Tukikohdissa oli töissä useita ystäviäni.
Veteraanistatus yli 90 vuotta myöhässä
Muutaman kuukauden mittainen palvelus ei tuonut Greenille veteraanistatusta sodan loputtua, vaan veteraaniksi hänet tunnustettiin vasta yli 90 vuotta myöhemmin.
Se tapahtui sattumalta, kun yli 100-vuotiaita englantilaisvanhuksia tutkinut brittitutkija luki Greenin 108-vuotispäivistä sanomalehdestä ja yhdisti hänet armeijan arkistoissa esiintyneeseen Florence Pattersoniin, eli Greenin tyttönimeen.
Britanniassa Greenin tarinaa pidetään hienona muistutuksena siitä, miten veteraanit eivät ole vain sodassa palvelleita miehiä. He ovat myös ambulanssinkuljettajia, lääkintävastaava tai vaikkapa tukikohtien tarjoilijoita.
Green menehtyi vain pari viikkoa ennen 111-vuotispäiväänsä vuonna 2012. Hän oli äiti, isoäiti ja isoisoäiti. Ja ensimmäisen maailmansodan viimeinen veteraani.
Lähteet: The Telegraph, The New York Times, The Daily Mail.