Marko Anttilalla oli ensin vain kova ruokahalu, amisauto ja haave SM-liigaurasta – NHL-varaus hämmästytti kaikkia: "Millaisia sokeita siellä on ollut?"

Ilveksellä oli kasassa kaudella 2004–05 erittäin persoonallinen, taitava ja värikäs joukkue. 

Steve Kariyan, Hannes Hyvösen ja Patrik Stefanin ketju oli yksi aikakauden parhaista. Cory Murphy dominoi puolustajien kiekollista peliä, ja Raimo Helminen oli vielä iskussa. 

Oli tulevia NHL-pelaajia, kuten Ville Koistinen ja Ville Leino. Huippulahjakas Jesse Niinimäki esitteli kynäilytaitojaan. Maalivahdinvarusteita pukivat sillä kaudella Vesa Toskala, Juuso Riksman ja lupaaava Tuukka Rask. 

Timo Peltomaan, Tommi Turusen ja Jussi Pesosen suut kävivät taukoamatta, eikä Sami Heleniuskaan ole sieltä hiljaisimmasta päästä. 

– Silloin ei ollut kopissa tylsää hetkeä, Turunen naurahtaa. 

Sitten paikalle käveli Marko Anttila. 

Kokoa oli jo paljon, mutta Mörön varjo ei vielä peittänyt Hakametsän hallin pukukopin lattiaa. 

LUE MYÖS: Marko Anttilan ratkaisu sai Karri Kiven sekaisin: "En toivu tästä maalista ennen juhannusta"

Juttu jatkuu kuvan alla

Amisautolla hallille

Kansallissankariksi on monenlaisia reittejä. 

Vuosituhannen taitteessa Anttila oli pitkä lempääläläisnuorukainen, joka piti jääkiekon pelaamisesta. Anttilan silloisesta ajatusmaailmasta ei ole täyttä tietoa, mutta suurella todennäköisyydellä hän tuskin haaveili koko kansan keskipisteessä olemisesta vuonna 2022 – kotikaupungissaan, maan ykköslajin seuratuimman joukkueen tunnetuimpana pelaaja.

Ei ehkä parhaana mutta tunnetuimpana. 

Nyt hänen nimensä ja kasvonsa tunnistavat harvoin urheilua seuraavat torimummotkin. Hänestä on tullut koko kansan rakastama Mörkö, joka pitkällä mailalla alivoimalla heiluessaan vie ajatukset hetkeksi pois kasvaneista sähkölaskuista ja edelleen varastossa odottavista kesärenkaista.  

Vuonna 2004 hänellä ei ollut vielä arvokisamitaleja ja tärkeitä osumia ratkaisupeleissä, vaan halu pukea Ilveksen SM-liigajoukkueen logolla varustetut pelihousut kilometrin pituisten jalkojensa suojaksi. 

– Katsoimme jätkien kanssa, että millaisella lempääläläisellä amisautolla joku tuli hallin pihaan, Jukka Tiilikainen naurahtaa. 

LUE MYÖS: Tämä ei tallentunut kameroihin: Slovakian päävalmentaja huomioi Marko Anttilan eleellään hetki pelin jälkeen – ja teki huiman tunnustuksen perään

"Mitä sokeita?"

Anttilan varhaisista vaiheista on dokumentoitu usein hänen pelaamisensa LeKin kakkosdivisioonassa pelaavassa edustusjoukkueessa. 

Sitä seikkaa ei voi sivuuttaa nytkään, sillä kakkosdivarista aika harvoin noustaan NHL-varaukseksi, maajoukkueen ratkaisuhahmoksi ja persoonaksi, jonka nimeä täpötäyden monitoimiareenan yleisö huutaa.  

Ilveksen valmentajalla Juha Pajuojalla oli kuitenkin pelisilmää, ja hän vihjasi Chicago Blackhawksin kykyjenetsijälle Sakari Pietilälle, että tässä kaverissa voisi olla ainesta. Blackhawsin yhdeksännen kierroksen varaus herätti hämmästystä. 

Eikä vähiten kohteessa itsessään. 

– Anttila heitti, että millaisia sokeita siellä on ollut pelejä katsomassa, Juuso Riksman kertoo. 

Ei varaus ihan pieleen mennyt, vaikka NHL-pelit jäivät kokematta. 

Anttila pääsi pelaamaan heti sarja-avauksessa Tapparaa vastaan. Ilveksen kokeneessa ryhmässä tuli tilille 28 ottelua, ja osa kaudesta sujui A-nuorissa. Tiilikainen muistelee, että liigajoukkueen pelaajat olivat katsomassa usein A-nuorten pelejä. 

– Silloin ei olisi uskonut, että hänestä tulee noin hyvä, pelaaja-agenttina nykyään toimiva Tiilikainen sanoo. 

Juttu jatkuu kuvan alle

Bambista Mörköksi

Kaksi haastatelluista käyttää täysin samaa ilmaisua Anttilan luistelusta. Kuin bambi liukkaalla jäällä. 

Bambit ovat hellyttäviä, mutta aika huonoja jääkiekkoilijoita. 

Tuskin vaativinkaan kiekkoihminen voisi edellyttää, että teininä pitkäksi venähtänyt laiha nuorukainen tykittäisi jäällä kuin Pavel Bure. Kehitys on vaatinut aikaa ja kärsivällisyyttä. 

Moni olisi jo antanut periksi. 

Jo nuorena oli selvää, ettei luistelusta voi tulla Anttilan vahvuutta. Hän on pystynyt kuitenkin nostamaan jääkiekkoilijan tärkeimmän lajitaidon tasoa riittävän ylös. 

Anttila on sisäistänyt täysin rikkovan roolinsa, jonka sivutuotteena on nähty viime vuosina tärkeitä maaleja tärkeissä paikoissa. Viimeistään pelillinen identiteetti naksahti paikoilleen Jokerien KHL-joukkueessa. 

Jos puhutaan energian vapauttamisesta olennaiseen, Anttila on mestari. 

– Anttila on aina oma itsensä. Se helpottaa, kun ei tarvitse vetää mitään roolia, Riksman kuvailee. 

Yksi hyvän pelaajan ominaisuuksista on venymiskyky, vaikka fyysisesti Anttilan ei enää tarvitsekaan kasvaa. 

Kauden keskivaihe oli vaikea, kun Anttila joutui olympiaturnauksessa koronakaranteeniin, Jokerien KHL-kausi loppui eikä pelirytmi tahtonut löytyä Ilveksessä. MM-kisoissa hän päässyt taas pelin ytimeen. 

– Jos Anttila pelaa meillä, niin täytyy soittaa Jalosen Jukalle ja kysyä, että mitä ne siellä Stretsille syöttävät, Ilveksen joukkueenjohtajana toimiva Peltomaa heittää. 

LUE MYÖS: Marko Anttilalta kertakaikkisen upea ele – Saku Mäenalanen kiitti ja teki lupauksen: "Täytyy antaa vielä takaisin"
Cheerleaderin saappaat kiinnostivat

Mörkö on yksi Leijonien isoista johtajista pukukopissakin. Kun hän nousee penkiltä ylös ja avaa suunsa, pitkän NHL-urankin tehneet pelaajat kuuntelevat. 

Ilveksen pukukopissa oli aikuisuran alusa niin paljon juttumiehiä, että Anttila jäi varjoon. 

Vieressä istunut Ville Koistinen kuvailee nuorta Anttilaa nöyräksi pelaajaksi, jolla oli kuitenkin huumorintajua. 

– Erittäin fiksu ja asiallinen kaveri, Koistinen summaa. 

Pilke välähti kuitenkin silmäkulmassa jo silloin. Leijonien Harri Pesosen isoveli Jussi Pesonen muistelee Jokereita vastaan tehtyä pelireissua, kun hallin pihalla parveili cheerleadereita. 

– Stretsi huudahti, että kato noita saappaita. Muut pelaajat taisivat katsella ihan muuta, Pesonen heittää. 

"Hurjan näköinen parivaljakko"

Tiilikainen muistaa, että varsinkin pikkuväkkärä Steve Kariya syttyi täysillä Anttilan pyyteettömään asenteeseen. Kariyaa saamme kiittää myös lempinimestä Stretsi. 

– Kariyan perheessä oli ollut aina nöyryys kunniassa. Hän esimerkiksi vihasi agenttimaailmaa, jossa usein tarjotaan sitä ja tätä. 

Vaikka ajatusmaailma oli sama, fyysisessä ulkomuodossa oli eroja. Kariya on 168-senttiä pitkä, kun Anttilalla on mittaa 203 senttiä. 

– Hurjan näköinen parivaljakko, kun he olivat vierekkäin, Timo "Tinke" Peltomaa naurahtaa. 

Juttu jatkuu videon alla

Buffetinpitäjän painajainen

Anttila sai nimensä maalitilastoihin SM-liigassa ensimmäisen kerran tammikuussa 2005 JYPiä vastaan. Hän sai muistoksi Ilta-Sanomien raadilta yhden tähden. 

Kausi päättyi Ilveksen A-nuorten SM-kultaan. 

SM-liigauran alkuvuodet kuluivat rikkovassa roolissa, mutta vuosikymmenen loppua kohti peliaika kasvoi – ja ruokahalu. 

Kova ajo vaatii tuhdit polttoaineet. Yli kaksimetrinen urheilijajättiläinen voi hyvin vetää uima-altaallisen pastabolognesea pelipäivänä. 

Pesonen muistelee yhtä Oulun pelireissun pysähdystä, kun Anttilan syömisestä ei meinannut tulla loppua. Masi Marjamäkeä alkoi asia kiinnostaa niin paljon, että hän merkitsi ylös Anttilan kuluttamia kaloreita. 

– Taisi siinä kokistakin kulua sen verran, että matka sujui pienessä sokerihumalassa. Kyllä meillä oli hauskaa bussissa, Pesonen muistelee vanhoja hyviä aikoja. 

Enää ei tarvitse kysellä, että löikö Mörkö sisään. 

Eikä sitä, että söikö Mörkö lisää.