Aaron Hakala, 30, on ainoa suomalainen sirkustaiteilija maailmankuuluilla Monte Carlon kansainvälisillä sirkusfestivaaleilla.
Monte Carlon festivaalit ehtivät pyytää Hakalan Scandinavian Boards -ryhmää esiintymään kolmena vuonna peräkkäin, ennen kuin tänä vuonna aikataulut osuivat yksiin.
Nyt vipulaudoilla taituroivat miehet ovat esiintyneet kuuluisassa sirkusteltassa jo yli viikon ajan. Tänään sunnuntaina festivaalit päättyvät illan esitykseen. Sirkusfestivaalit ovat samalla myös kilpailu – ja tässä ruotsalaisryhmä sijoittui hopealle.
– Tämä sirkus on ehkä perinteisin sirkus, missä olen ollut. En ole tottunut näkemään näin paljoa eläimiä ja perinteisiä numeroita. Siistiä nähdä, että vanhanaikainen sirkus on vielä elossa, tästähän kaikki on aikanaan alkanut, Hakala kertoo.
Aaron Hakalan ryhmä esiintymässä. Kuva: Sofia Kallner
Sirkuslukio ja -korkeakoulu Ruotsissa
Viisitoista vuotta sitten Hakala oli lopettanut jääkiekon harrastamisen, mutta energiaa riitti niin paljon, että joku laji oli keksittävä. Hän löysi parkourin, ja olisi halunnut elää lajia varten.
Lukiovalinta toi kuitenkin eteen sirkuksen, kun Hakalan äiti löysi sirkuslukion Tukholmasta. Perhe oli muuttanut Ruotsiin jo Hakalan ollessa muutaman vuoden ikäinen.
Monte Carlon kansainvälinen sirkusfestivaali Monte Carlon kansainvälinen sirkusfestivaali (Festival International du Cirque de Monte-Carlo) järjestetään vuosittain tammikuun loppupuolella Monacossa. Festivaalin perusti ruhtinas Rainier III vuonna 1974. Sirkus kestää yli viikon, ja se on samalla kilpailu, jossa kansainvälinen tuomaristo palkitsee parhaat esitykset. Prinsessa Stephanie on festivaalin puheenjohtaja. Hän otti roolin itselleen ruhtinas Rainierin kuoltua. |
– Ajattelin, että hoidan sen sirkuksen koulussa ja loput ajat harrastan parkouria. Mutta kun menin kouluun ja näin, mitä sirkus on, olin että wau!
Lukiolaiset harjoittelivat tuolloin samassa tilassa sirkuskorkeakoulun kanssa, ja Hakala oli myyty.
– Heti kun näin vipulaudan, tiesin, että tuota haluan tehdä, tuo on siistiä!
Sirkus elättää hyvin
Sirkus on työllistänyt suomalaismiehen heti valmistumisen jälkeen. Töitä on jopa liikaakin, ja on pitänyt opetella sanomaan ei.
Hän pyörittää tällä hetkellä neljää sirkusfirmaa, joista yksi on juuri Scandinavian Boards. Sen lisäksi hänellä on kaksi duo-firmaa – yksi ystävän ja yksi ex-tyttöystävän kanssa - ja yksi, missä hän työskentelee sooloesiintyjänä.
– Kyllä tällä elannon tienaa, tämä on ihan full time job.
Keikkapalkkiot vaihtelevat keikan luonteen mukaan; ison yrityksen juhlassa voi yhden illan esiintymisestä saada isonkin summan, kun taas kulttuurifestivaaleilla palkkiot ovat pienempiä.
Eikä sirkus ole sellaista, mitä ehkä monen mielikuvissa – kierretään maata asuntovaunussa ja ainoat kontaktit muihin ovat sirkusperhe. Esimerkiksi Monte Carlon sirkus toimii samalla tavoin kuin muutkin nykysirkukset: ryhmä lennätetään paikalle lentokoneella, he asuvat hotellissa ja järjestäjä tarjoaa ruoat.
Hakala sovittaa aikataulunsa niin, että lähtee vain lyhyille keikkamatkoille. Kahden vuoden kiertävä sirkus ei sopisi elämäntilanteeseen, koska Ruotsissa miestä kaipaavat tyttöystävä ja kaksi bonuslasta.
Kuva: Nicola Ricciardi
Kenelle sirkusura sopii?
Monte Carlon sirkusfestivaalit on tärkeä etappi ryhmälle. Siitä voi poikia taas uusia keikkapyyntöjä, kuten vuosia aiemmin Pariisin isoista festareista.
– Siellä onnistuimme todella hyvin ja saimme paljon huomiota, sen perusteella ehkä tämä Monacon festivaalikin meidät löysi.
Hakala kertoo, että keikkoja ei oikeastaan tarvitse etsiä, vaan keikkapyynnöt tulevat suoraan heille, pitkälti esiintymisten ja hyvän somemarkkinoinnin kautta.
Entä kenelle hän suosittelisi uraa sirkustähtenä?
– Jos ei tykkää olla toimistolla ja näpytellä konetta. Itse en ollut koskaan hyvä koulussa, olen fyysinen ja energinen, niin tämä työ on täydellinen!
Loukkaantumisilta ei alalla voi välttyä, ja kehosta täytyy pitää hyvää huolta, mikäli sirkuksella meinaa elättää itsensä. Scandinavian Boards -ryhmän vanhin jäsen on nyt 37 vuotta.
–Se on aika kova. Mun goal on, että pystyn 50-vuotiaana hyppiä, mutta ei sitä voi tietää.
Kuva: Einar Kling-OdencrantsEinar Kling-Odencrants