Suomalaisen jalkapallon suurlupaus nousi kuukaudessa uuden seuransa parhaaksi maalitykiksi – vastaa nyt kritiikkiin seurasiirrostaan: "Joku voi sanoa, että tämä on väärä polku"

Sitä voi kutsua isoksi loikaksi. Tarkemmin ajateltuna paljon suurempaa harppausta ei eurooppalaisessa ammattijalkapalloilussa oikein voi edes ottaa – siis ainakaan maantieteellisesti.

Viime vuonna Onni Valakari eli ja pelasi ammatikseen napapiirin pohjoispuolella Tromssassa, isänsä Simo Valakarin valmennuksessa Tromsö IL:n riveissä. Tammikuu toi muutoksen, kun toiselle sarjatasolle pudonnut seura kauppasi seitsemän liigamaalia iskeneen 20-vuotiaan kultakimpaleensa ulkomaille.

Valakarille se tarkoitti sitä, että Euroopan hattuhyllyllä Jäämeren rannalla sijaitseva norjalaiskaupunki vaihtui kertarysäyksellä Välimeren eteläiseen saareen Kyprokseen ja sen läntisellä reunalla sijaitsevaan historialliseen Pafoksen kaupunkiin.

– Tammikuun ikkunassa tuli muutama vaihtoehto siirrolle. Tarjouksia oli muun muassa Norjan pääsarjasta. Pidin kaikki kortit avoimena ja katsoin, mikä olisi paras vaihtoehto. Kun aloimme ottaa selvää seuroista ja keskustelimme niiden kanssa, tämä osoittautui parhaaksi, Valakari kertaa MTV Urheilulle.

Valakari selvitti, millainen sarja Kyproksen liiga on. Hän keskusteli tietenkin myös Pafoksessa pelaavan suomalaistopparin Paulus Arajuuren kanssa, joka kehui paikkaa.

– Hän kertoi, että kaikki toimii tosi hyvin täällä ja on, miten kuuluukin olla. Oli positiivinen puhelu Pauluksen kanssa. Varmasti sillä oli painoarvoa. Jalkapalloilulliset syyt painoivat kuitenkin eniten, Valakari kuvailee.

Myös Pafos teki omaa selvitystyötään. Seuran urheilutoimenjohtaja soitti muun muassa Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajalle Juha Maliselle ja kyseli Valakarin henkisistä ominaisuuksista ja luonteesta.

– Minullahan ei ollut niistä tietenkään mitään muuta kuin hyvää kerrottavaa, Malinen kertoo.

Niin siirto toteutui. Pafoksen maksamaa summaa ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta norjalaismedian mukaan Tromsö IL sai suomalaisesta 300 000 euron korvauksen.

Heti huima maalivire

Skotlannin Motherwellissä elokuussa 1999 syntynyt Valakari on pelannut Tromssan lisäksi aiemmin urallaan Seinäjoella ja Turussa. Kun Tromsö IL:ssä päävalmentajana toimi isä Simo, Pafoksessa Valakari on ensimmäistä kertaa ammattilaisena yksin ilman kotimaan tai perheen tuomaa turvaverkkoa.

Valakarin mukaan hän oli kuitenkin omillaan jo Tromssassa pelatessaan, jossa hänen peliesityksiä seurattiin valmentajaisän vuoksi suurennuslasin kanssa.

– Mun ja isän suhde oli Tromsössä puhtaan jalkapalloilullinen. Kun mä olin siellä, se oli mun valmentaja, eikä mitenkään mun isä siellä.

– Se oli normaali jalkapallosiirto. Näitä tapahtuu jalkapallossa, pelaajia siirtyy toisiin seuroihin ja maihin, Valakari kuittaa.

Sopeutuminen Kyproksen pääsarjaan ja uuteen seuraan ei ole ainakaan peliotteiden perusteella ollut Valakarille vaikeaa. Hyökkäävä keskikenttämies nousi kuukaudessa seuransa parhaaksi maalintekijäksi.

– Olen päässyt todella hyvin joukkueeseen sisään, ja kun ollaan pelattu niin hyvin, on ollut tosi helppo tulla mukaan tähän.

Kuudessa ottelussa Valakari on iskenyt viisi maalia ja noussut otteillaan yhdeksi tämän hetken mielenkiintoisimmaksi suomalaispelaajaksi Euroopan kentillä.

– Me ollaan pelattu hyvin joukkueena. Oliko meillä kahdeksan peliä putkeen, kun ei hävitty yhtään ottelua. Pelataan hyvin ja pystytään dominoimaan pelejä. Kiva, että maalit ovat osuneet omalle kohdalle, ja että olen pystynyt viimeistelemään, kun on tullut paikkoja, Valakari tuumii.

Valakari on saanut heti runsaasti vastuuta ja on käynyt läpi jo kaikki keskikentän paikat walesilaisvalmentaja Cameron Toshackin alaisuudessa.

Toshack suosii tilanteesta ja vastustajasta riippuen ryhmityksiä 4–2–3–1 ja 4–3–2–1.

– Pelaan kärjen takana tai vähän alempana. Pystyn pelaamaan kaikkia niitä paikkoja, Valakari sanoo.

Valtavirtaa vastaan

Ikiaikaisesta Pafoksen kaupungista kirjoittaa jo Homeros Odysseiassaan, Odysseuksen harharetkistä kertovassa taruteoksessa. Parhaiten antiikin mytologiassa paikka tunnetaan rantana, johon itse Afrodite huuhtoutui meren vaahtona.

Moni saattoi pitää myös Valakarin siirtymistä Pafokseen eräänlaisena jalkapalloiluisena harharetkenä, sillä Kyproksen liigan kautta ei perinteisesti ponnisteta kohti Euroopan huippusarjoja.

– Joku voi sanoa, että tämä on väärä polku, kun tulin Kyprokselle. Olen mennyt kuitenkin aina vähän mainstreamia vastaan. Koen, että tämä polku on enemmän minua. Se ei ole stereotyyppinen polku, mitä kaikkien oletetaan kulkevan. Valmista tietä huipulle ei pysty kuitenkaan ikinä piirtämään etukäteen, Valakari sanoo.

Kyproksen pääsarja on Uefan rankingissa sijalla 16. Liigan joukkueiden tasoa voi kuvailla kirjavaksi.

– Tämä on paikka, jossa koen voivani varmuudella kehittyä. Hyvä seuraava askel mun uralla.

Pafos on rakentanut joukkuettaan kovilla panostuksella. Valakarin kaltaisen nuoren lupauksen ohella seura on hankkinut saarelle muun muassa Jason Puncheonin, Bakary Sakon ja Paulus Arajuuren kaltaisia nimekkäitä pelaajia – isolla rahalla.

Kyproslaisen talouslehden Financial Mirrorin lähteiden mukaan Sakon palkka Pafoksessa on huimat 40 000 euroa kuukaudessa.

Valakari tuskin näkee tuollaisia summia palkkaliuskassaan, mutta seuran kunnianhimo teki jo rekrytointivaiheessa vaikutuksen analyyttiseen suomalaisnuorukaiseen.

– Se prosessi houkutteli, mikä on meneillään täällä. Mikä on missio, mitä joukkue haluaa tehdä pelaajien kanssa, ja mihin tämä seura on kehittymässä, Valakari luettelee.

Pafoksen tähtäimenä on päästä tulevaisuudessa joukkueeksi, joka pelaa Eurooppa-liigan ja Mestarien liigan lohkovaiheissa ja taistelee niissä jatkoonpääsystä.

Ensi kaudella joukkueella ei ole kuitenkaan vielä asiaa Euroopan kentille. Se pelaa kevään viimeiset ottelut Kyproksen liigan alemmassa loppusarjassa.

"Matka on tärkein"

Omista henkilökohtaisista tavoitteistaan Valakari ei innostu puhumaan. Hänen mielestään ei ole järkeä alkaa luetella paikkoja, joissa hän haluaisi urallaan joskus pelata. Tärkeämpää on keskittyä tähän hetkeen ja vaikkapa seuraaviin harjoituksiin.

– Peruspelaaminen pitää saada tosi kovalle tasolle, vaikka koen, että se on yksi mun vahvuuksista. Paljon on vielä hommia ja sen eteen tehdään joka päivä kovaa työtä, Valakari tuumaa.

Viime vuonna Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen parhaaksi pelaajaksi valitun Valakarin unelma on tietenkin pelata jonain päivänä A-maajoukkueessa. Sen hän sentään suostuu myöntämään.

– Iso rooli on ollut alle 21-vuotiaissa. Päätavoite on se, että pystyn pitämään sen roolin, joka mulla on ollut tähän mennessä. Tehdä maaleja ja olla tehokas.

LUE MYÖS: Kritisoitu suomalaislupaus liekeissä – fanit lauloivat Saku Ylätuvan nimeä: "En usko, että kovin moni pystyy tuohon"

Valakarin kaltaisia maaleja iskeviä keskikenttäpelaajia Suomella ei ole ollut koskaan liikaa. Siksi monet odottavat A-maajoukkuedebyytin tapahtuvan jo pian.

Eikä se välttämättä kaukana olekaan. Pikkuhuuhkajista toppari Aapo Halme, hyökkääjä Benjamin Källman ja Valakari ovat kaikkein vahvimmin tyrkyllä Markku Kanervan Huuhkajiin, jos loukkaantumisia sattuu.

Halme lienee Kanervan papereissa jo potentiaalinen EM-joukkueen pelaaja. Valakarin kohdalla arvokisareissu vaatisi rautaista kevättä Kyproksella ja samalla loukkaantumisia runkomiehistössä. Yhtälö on epätodennäköinen mutta ei mahdoton.

– Jalkapallossa voi tapahtua ihmeellisiä asioita. A-maajoukkueessa on tosi kovia pelaajia. En mä ota siitä paineita. Jos tulisi se mahdollisuus, se olisi iso juttu.

– Tietysti jossain vaiheessa uraa on unelma päästä A-maajoukkueeseen. Tärkeintä on tehdä joka päivä työtä ja sitä kautta luoda sen mahdollisuuden, että se voi toteutua, Valakari tuumii.

20-vuotiaan sanoissa on kypsää määrätietoisuutta. Eikä niissä oikein voi olla kuulemmatta komean pelaajauran tehneen isän vaikutusta.

–  Matka on tärkein. Siitä pitää pystyä nauttimaan.