Ohjaaja Peter Greenaway valitsi uuden elokuvansa pääosaan suomalaisnäyttelijä Elmer Bäckin. Greenaway testasi yli 300 kokelasta, mutta edes venäläiset eivät kelvanneet esittämään neuvostoelokuvan legendaa Sergei Eisensteinia.
– Valinta oli sokki, nauraa Elmer Bäck. Tajusin, että tämä on nyt niin iso juttu, että en osannut edes jännittää sitä, mihin olen matkalla.
Bäck pääsi koekuvauksiin 2011 esitetyn yhteiseurooppalaisen Spyroll-sarjan ansiosta. Hän esiintyy paljon Berliinissä oman pienen suomenruotsalaisen Nya Rampen- ryhmän kanssa. Ja niinpä Bäckin vanavedessä Eisenstein-filmin sivurooleihin pääsivät myös Nya Rampenin Rasmus Slätis ja Jakob Öhrman.
Peter Greenaway on tunnettu kuvallisesti rajuista filmeistään, tunnetuin lienee sananmukaisesti ihmisen mädännäisyyttä kuvaava Kokki, varas, vaimo ja rakastaja. Nyt hän on tehnyt hilpeän ja surumielisenkin teoksen nuoruutensa elokuvasankarista. Sergei Eisenstein oli Venäjän vallankumouksen ylistäjä ja kiistämättä propagandisti. Mutta hänen elokuvansa, tunnetuimpana Panssarilaiva Potemkin, ovat elokuvailmaisun klassikkoja.
Kuvat tärkeämpää kuin tarina
– Propaganda on tuottanut upeaa taidetta, myhäilee Greenaway MTV:n uutisten haastattelussa. Hän on opiskellut myös kuvataidetta ja vannoo maalauksellisen elokuvan nimeen. Siksi hän ihailee mykkäelokuvia.
– Hollywood syytää kuvitettuja tarinoita. Hakekaa tarinat kirjakaupoista. Parhaat elokuvat tehtiin 1920-luvulla. Eisensteille elokuva oli runoutta ja kuvataidetta, ei juonen kuljetusta.
– Eisenstein kävi myös Hollywoodissa, mutta hän oli liian älykäs sinne. Milloin Hollywod olisi arvostanut sivistystä? pohtii Greenaway. Se on filmiteollisuutta, mutta oikea elokuvailmaisu ei ole teollisuutta.
Rankkoja elokuvia, kiltti ohjaaja
Greenaway paljastuu puheliaaksi ja leppoisaksi brittiherrasmieheksi, joka kättelee hotellin aulassa pienet lapsetkin. Hän ehti Suomeen juuri kun Espoo Cine päättyi sunnuntai-iltana Eisenstein in Guanajuato-elokuvan esitykseen. Filmi kuvaa Eisensteinin epäonnistunutta työmatkaa Meksikoon 1931. Täällä tämä yhtä aikaa riehakas ja hauras taiteilija pohtii kuolemaa ja seksuaalista suuntautumistaan.
– Greenaway on hyvin sivistynyt ja ystävällinen. Hän kyllä vaatii tarkasti haluamaansa lopputulosta, mutta kuuntelee myös näyttelijää – eikä koskaan räyhää eikä komenna, kiittelee Bäck. Greenaway käski näytellä reippaasti. Hänen elokuvansa ovat lähellä teatteria, laajoja kuvia ja hitaita kohtauksia.
Tämä helpotti teatterinäyttelijä Bäckiä, joka on esiintynyt aiemmin vain yhdessä filmissä, Kjell Westön romaaniin pohjautuvassa Missä kuljimme kerran.
Ohjaajalla on selvät sävelet siitä, miksi Bäck sopii päärooliin.
– Piti löytää näyttelijä, joka on yhtä aikaa älykön näköinen ja hyvännäköinen ja osaa erittäin hyvin englantia. Lisäksi sanoin, että pitää olla seksuaalisesti ja fyysisestikin haavoittuvan oloinen.
Bäck jatkaa Eisensteinina
Elmer Bäckin yhteistyö Greenawayn kanssa jatkunee piankin. Hän aikoo jatkaa Eisenstein elämän maalaamista jopa kahdella elokuvalla. Eisenstein matkaa Hollywoodiin, jossa elokuvallinen osaaminen ei auttanut, kun hänet leimattiin epäilyttäväksi kommunistiksi.
Elmer Bäck, tuleeko sinusta nyt filmitähti?
– Ihan rauhallisesti tässä nyt edetään. Greenawayn kanssa jatketaan ja katsotaan sitten, soitellaanko muualta. Seuraavaksi lähden tästä Åbo Svenska Teaternin Myrskyluodon Maijan harjoituksiin.