Suomalaistähti Ilkka Herola lyttää MM-kisaladut – "Ala-arvoisessa kunnossa"

Walter Hofer, radiopuhelimeen puhuva mies punertava panta päässään tuli tutuksi kymmenille miljoonille televisiokatsojille, kun hän toimi Kansainvälisen hiihto- ja lumilautailuliitto FIS:n mäkihypyn kilpailunjohtajana lajin tuulilottoaikoina vuodesta 1992 aina vuoteen 2020 saakka.

Lumisateessa Hofer tarttui tarvittaessa myös harjaan, ainakin silloin, kun televisiokamera oli lähellä. Seuraaja Sandro Pertile on jäänyt televisiokatsojille vieraammaksi, koska jo Hoferin toimikauden loppupuolella kilpailut pystyttiin viemään läpi aiempaa sutjakammin tuulikompensaatiosääntöjen takia.

LUE MYÖS: Suomi saavutti yhdistetyssä historiallisen kuudennen sijan

Slovenian Planicassa järjestettävissä pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailuissa Pertile, radiopuhelimeen puhuva mies musta panta päässään, ja myös yhdistetyn kilpailunjohtaja Lasse Ottesen ovat saaneet aiempaa runsaampaa huomiota, koska lumisade ja tuuli ovat sekoittaneet kilpailujärjestäjien suunnitelmat.

Lumisateen ja tuulen ei pitäisi olla yllätys talvisessa ulkoilmaurheilutapahtumassa, mutta sunnuntain farssimainen yhdistetyn sekajoukkuekilpailun mäkiosuus ja illan sekajoukkuemäki nykyajalle poikkeuksellisen pitkine taukoineen olivat kuin tuulahdus menneestä, kirjaimellisesti.

Suomen yhdistetyn urheilijoista Eero Hirvonen ei säästellyt sanojaan, kun tuoreen lumen tahmeuttamassa alastulorinteessä kaatui kilpakumppaneita kuin heinää. Hän kaipasi haravoiden ja suksien sijaan järeämpiä työkaluja. Pian lumikissa mourusi paikalle ja mylläsi alastulorinteen sekä kilpailuaikataulut uusiksi.

Kuudensiin arvokilpailuihinsa osallistuvalla Hirvosella oli sanansa sanottavana myös hiihtoladuista.

– En tiedä mistä johtuu, mutta latu ei ole tasainen vaan aaltoileva. Esimerkiksi takasuora on ollut todella epätasainen. Sitten kun lumi menee liipalle, on vaikea pitää tasapaino, Hirvonen kertoi sekajoukkuekilpailun hiihto-osuuden jälkeen.

"Haluaako Alva kommentoida kokemusasiantuntijana?"

MM-kilpailujen alkuvaiheessa puhuttivat runsaat kolarit ja ulosajot, joista huonoimmin kävi maastohiihtäjä Arsi Ruuskaselle. MM-urakka jäi kesken jalkavamman vuoksi.

– Nyt kylmemmässä kelissä laskut olivat helppoja, mutta kelit ovat olleet ikäviä. Ensimmäinen kisamme hiihdettiin sohjossa. Silloin mutkiin tulee joka kerta eri ajolinjalla, Hirvonen avasi.

– Kun hiihtää kilpaa ja väsyy, ei meinaa pysyä suorallakaan pystyssä. Eivät nuo laskut muuten ole poikkeuksellisen hankalia.

LUE MYÖS: Kuva: MM-hiihdoissa käynnissä erikoinen näytelmä – vaaralliseksi koettu kisa aloitettiin alusta

Myös yhdistetyn naisten henkilökohtainen kilpailu hiihdettiin auringon sohjouttamilla laduilla. Suomalaisista Alva Thors ja Minja Korhonen kaatuivat.

– Haluaako Alva kommentoida kokemusasiantuntijana, Ilkka Herola viittasi Thorsin kaatumiseen ja suksen katkeamiseen.

Thors koki pakkasen auttaneen

– Tänään ladut olivat paremmassa kunnossa, eivätkä laskut olleet niin vaikeita. Sää on ollut suurin syy, miksi laskut ovat olleet vaarallisia, hän sanoi sunnuntaina.

– Samaa mieltä, Herola komppasi

Kymmenen vuotta siksakkia

Hirvonen ja Herola ovat kiertäneet maailman mäkiä ja latuja jo pitkään.

– Täällä latuprofiilit ovat meidän lajillemme tyypilliset. Olemme hiihtäneet tuollaista siksakkia viimeiset kymmenen vuotta joka ikinen viikonloppu. Riskejä on, ja aika ajoin sattuu pahempia haavereita. Jos on vielä perinteisen sukset alla, pitää miettiä eri lailla kuin meillä, lyhyemmillä vapaan suksilla sivakoiva Herola jutteli.

Sunnuntaina alamäet olivat paremmassa kunnossa, mutta stadion petti Herolankin odotukset.

– Stadion oli ala-arvoisessa kunnossa. Huoltajat olivat ilmeisesti kävelleet takasuoralla koko päivän. En ole aiemmin hiihtänyt tuollaisella perunapellolla arvokilpailuissa. Olisi riittänyt, että latukone olisi käynyt siinä kerran tasoittamassa.

– Jos olisi ollut loppukiritaistelu, stadionille tulo olisi ollut hirveässä kunnossa. Kaikennäköistä pattia ja möykkyä riitti.

Planica tunnetaan mäkihyppypaikkakuntana, mutta Herolan mukaan hiihdonkin kannalta oheistoimintaolosuhteet ovat kirkkaasti arvokilpailutasoa.

– Jos vertaa aikaisempiin, en ole aiemmin ollut näin yksinkertaisessa paikassa. Kaikki on äärellään. Lenkkiladut, sosiaalitilat, lämpimät tilat ja ruoat ovat kaikki lähellä. Logistisesti tämä on urheilijalle tosi helppoa. Voin sanoa, että pahempaakin on nähty, yhdeksänsissä arvokilpailuissaan urheileva Herola painotti.