Suomi on pitkä maa ja useampi uskalikko on ties millä kulkuvälineellä matkannut maamme halki. Milloin Helsingistä Utsjoelle kuin Muoniosta Turkuun.
Tällä hetkellä omia rajojaan testaavaa suoritusta tekee 24-vuotias Kittilässä asuva Joel Kangas. Mies polkee kesälomansa aikana Leviltä Helsinkiin ilman minkäänlaista pyöräilytaustaa.
Matka alkoi viime tiistaina Levin keskustasta ja eilen hän saapui Ouluun.
– Eilen illalla henkinen kantti oli kovilla. Viimeiset 50 kilometriä oli armotonta vastatuulta ja sadettakin. Viimeisten 20 kilometrin aikana takamuskin oli jo niin kovilla, ettei voinut enää istua, Joel Kangas kertoo MTV Uutisille.
Päähänpisto haasteen takana
Mistä idea sitten pyöräilyyn lähti, jos minkäänlaista pyöräilytaustaa ei miehellä ollut? Päähänpistosta, tunnustaa Kangas.
– Toukokuussa oli tylsä kevätilta. Tuli mieleen tällainen ja laitoin Facebookiin, että jos saan 1000 tykkäystä idealleni niin lähden polkemaan.
Viimeisenä iltana ennen päivämäärärajaa tykkäyksiä puuttui vielä lähes puolet. Avuliaat ystävät kuitenkin jakoivat Joelin idean Facebookiin jonkinlaiseen aktiiviseen naiset-ryhmään.
– Ne uupuvat tykkäykset tulivatkin sitten siinä. Ensimmäinen ajatus oli siinä vaiheessa, että pitää sitten lähteä polkemaan. Mietin kyllä oikeasti kaksi kertaa, että lähdenkö, mutta sitten totesin, että kyllä lähden ja loppuun asti mennään.
Pyörä ostettiin juuri ennen lähtöä
Viikko ennen lähtöpäivää Joel osti itselleen pyörän ja pyörävarusteet. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä hän nousi pyörän selkään lähtöpäivän aamuna.
– Kunto on kestänyt yllättävänkin hyvin. Takamus on ollut hellänä ensimmäisen päivän jälkeen, muuten olen selvinnyt hyvin. Ylämäissä on tullut kyllä kiroiltua, Joel sanoo.
Rovaniemellä Kangas kävi ostamassa itselleen kunnollisen pyöräilykypärän ja uuden pyöränsatulan.
Miehen pyöräilyurakkaa voi seurata Facebookiin perustetussa Jokke Levi-Helsinki -ryhmässä, jonne mies päivittääkin ahkerasti matkan varrelta kuulumisia. Seuraajia on kertynyt jo reilu 500.
– Ryhmän tsemppaukset auttavat huimasti. Lisäksi ystävät soittelevat ja Whatsappailevat. Porukka on lähtenyt hyvin mukaan ja osa on tarjonnut apuaan matkan varrella. Olen yllättänyt positiivisesti, miten minua tuetaan ja siitä on ollut iso apu. Äiti ja isäkin ottivat tempaukseni hyvin, ovat soitelleet ja kyselleet nyt miten menee, hymyilee Joel.
Miehen suunnitelmana on saapua Helsinkiin 1.9 mennessä. Huomenna matka jatkuu kohti Kärsämäkeä ja siellä yöpymisen jälkeen polkupyörän nokka suunnataan kohti Jyväskylää, jossa odottaa seuraava lepopäivä.
Ainokaiseksi tämä tempaus ei jää, uhoaa Joel Kangas.
– Kyllä ensi vuonna täytyy joku uusi haaste tehdä. Saisi vaikka muitakin mukaan, vaikka hyväntekeväisyyden nimissä. Sellaista itsensä ylittämistä.
Kaivuri-Jukaksi nimetty mies körötteli Hangosta Kuusamoon minikaivurilla, jonka huippunopeus oli 4,2 kilometriä tunnissa, tämäkin alamäessä.
Minikaivurilla ja kaupunkifillarilla läpi Suomen
Aiemmin tänä kesänä helsinkiläinen Xavier Hildén tempaisi polkemalla Alepa-kaupunkipyörällä yli 1 300 kilometriä Helsingin Munkkiniemestä Utsjoelle. Helsingin Sanomien haastattelussa mies kertoi tekevänsä taivalta siksi, että ihmiset roskaavat luontoa. Hänellä on ollut kotikaupungissaan tapana poimia roskia merenrannalta ja niin hän sanoi tekevensä myös pitkällä pyörämatkallaan.
Jukka Mutanen taas tuli tunnetuksi kaivuri-Jukkana körötellessään minikaivurilla Hangosta Kuusamoon keväällä 2016. Mutasen tempaus sai alkunsa päähänpistosta ja vitsistä.
– Juuri ennen sitä joku teltta-Taneli oli heittänyt Facebookissa, että nukkuu teltassa, jos 10 000 tykkää. Vitsinä perustin sivuston minäkin. En tietenkään ajatellut, että joutuisin sen ajamaan, kun se oli läppä vaan, mies kertoi aiemmin MTV Uutisten haastattelussa.
Petri Virolainen puolestaan sai pyörän päälle vaikeavammaisten yksinäisyys. Hän päätti polkea Keravalta Ouluun kesällä 2015 saadakseen asialleen huomiota.
Petri Virolainen on itse autistinen. MTV Uutisten haastattelussa hän sanoi tietänsä liiankin hyvin, miltä yksinäisyys tuntuu.
– Minulla ei todellakaan ollut ystäviä. Kolmekymmentä vuotta meni ilman yhtään ystävää, Virolainen puuskahtaa.
– Se johtuu varmaan kouluajoista, kun erilaisuutta ei oikein hyväksytty.