Vitsiksi tarkoitettu heitto teki keskisuomalaisesta Jukka Mutasesta kerralla koko kansan julkkiksen – mutta vain hetkeksi. Kaivuri-Jukaksi nimetty mies körötteli Hangosta Kuusamoon minikaivurilla, jonka huippunopeus oli 4,2 kilometriä tunnissa, tämäkin alamäessä. Mutta mitä ihmettä tapahtui kuuluisaksi tulleelle minikaivurille?
– Ei sen pitänyt olla mikään iso juttu, Jukka Mutanen muistelee kaivuritempaustaan lähes kuusi vuotta myöhemmin.
Keväällä 2010 Facebookiin oli perustettu ryhmä, jossa Jyväskylän Korpilahdella asuva 27-vuotias perheenisä lupasi ajaa minikaivurilla Hangosta Kuusamoon, jos saa 50 000 tykkääjää.
Ryhmästä tuli hetkessä valtavan suosittu. 50 000 tykkääjän raja saavutettiin kirkkaasti, ja kun Mutanen körötteli kesällä 2010 kaivurillaan Kuusamon keskustassa sijaitsevalle torille, oli tykkääjiä jo yli 100 000.
Tempauksesta tuli yksi kesän seuratuimmista myös mediassa.
42423-26292
Tästä kaikki alkoi
Kuusi vuotta sitten Jukalla oli minikaivureita vuokraava yritys. Kaivurit Mutanen kuljetti asiakkaille peräkärryllä.
– Ärsyttävintä työssä oli juuri se kaivurin ajaminen. Jos autolla ei päässyt vaikka mökin pihaan, vaan sen viimeisen sata metriä jouduin ajamaan, se oli kaikkein tylsintä.
Erään tuollaisen keikan jälkeen Jukka oli ajamassa kotiin, kun hänen päähänsä iskostui pähkähulluajatus: hän ajaisi kaivurilla Hangosta Kuusamoon.
– Juuri ennen sitä joku teltta-Taneli oli heittänyt Facebookissa, että nukkuu teltassa, jos 10 000 tykkää. Vitsinä perustin sivuston minäkin. En tietenkään ajatellut, että joutuisin sen ajamaan, kun se oli läppä vaan.
Pian Jukka huomasi, että vitsi taitaakin muuttua todeksi.
– Ei siinä ollut enää mitään pakoreittiä. Pakkohan se oli ajaa, kun oli jotain tuollaista mennyt lupaamaan.
Tempauksesta tuli yksi kesän 2010 seuratuimmista myös mediassa.
Ajourakka kesti lähes kuukauden
Kaivuri-Jukaksi nimetty Mutanen lähti matkaan Hangosta 1. päivä kesäkuuta. Lähes kuukauden kestänyt ajourakka päättyi Kuusamon torille 29. kesäkuuta. Torilla miestä ja kaivuria oli vastassa useita tuhansia ihmisiä.
Pääasiassa kaivurilla ajo oli mukavaa hommaa, vaikka varsinaisesta vauhdin hurmasta ei voinut puhua. Kaivurin huippunopeus oli nimittäin 4,2 kilometriä tunnissa – alamäessä.
– Välillä siinä kuitenkin vaipui synkkyyteen. Olit keskellä korpea, eikä netti toiminut. Vain autot ajoivat ohitse. No ne tunteet hävisivät kuitenkin aika nopeasti, kun pääsit seuraavalle levähdyspaikalle, jossa oli ihmisiä banderolleineen odottamassa sinua.
Mutasen mukaan kaivurilla ajo oli pääasiassa mukavaa hommaa.
Erityisesti yksi piirre on jäänyt Jukan mieliin matkalla ihmisiä kohdatessaan.
– Ihmiset hymyilivät aina, kun näkivät minut. Koskaan ei tarvinnut katsella ihmisten hapanta naamaa. Se auttoi jaksamaan. Mutta välillä oli kyllä tosi tylsääkin.
Jotain jäi käteenkin
Kokemus.
Se on Jukan mielestä koko tempauksen tärkein anti. Rahallisesti hän ei omien sanojensa mukaan tempauksesta hyötynyt, mutta ei jäänyt tappiollekaan. Jukka arvelee, että suosio kasvoi niin valtaviin mittasuhteisiin asian positiivisuuden ja sympaattisen kulkupelin ansiosta.
– Tuollaiset jutut tulevan päähänpistona, ei niitä pysty keksimään. Mun jutussa oli vaan kaikki tähdet kohdillaan. En tehnyt kenellekään pahaa, eikä kukaan siitä häiriintynyt, kun sillä kaivurilla ajoin.
Jukka sai kukkia ja muita pieniä lahjoja pitkin matkaa.
Jos Jukka nousi kaivureineen julkisuuteen nopeasti, nopeasti hänet myös unohdettiinkin.
– Julkisuus loppui osaltani todella nopeasti. Sen jälkeen minulle tuli tosi tyhjä olo. Uskon, että huippu-urheilijoista tuntuu uran lopettamisen jälkeen samalta. Tavallaan ketään ei enää kiinnosta, Jukka muistelee.
Hän lisää kuitenkin, että tuollaiset ajatukset menivät aika nopeasti ohi, ja nykyään hän on tilanteeseensa tyytyväinen.
– Ei musta ole julkkikseksi. Kun ei ole tavallaan mitään erityistaitoja, niin silloin on turha olla julkisuudessakaan.
Siitä huolimatta Jukka tunnistetaan edelleen. Viimeksi näin tapahtui viikonloppuna laivalla. Käytävällä tuli vastaan henkilö, joka oli käynyt morjestamassa Jukkaa, kun hän oli kaivurillaan Muuramen kohdalla matkalla pohjoiseen.
– Taisi se vähän säikähtää, mutta tervehti kuitenkin, Jukka naurahtaa.
Tänä päivänä kaivurihommat ovat Jukan osalta taakse jäänyttä elämää. Elämä on edelleen Korpilahdella, missä on kodin ja perheen lisäksi myös työpaikkakin.
Ei enää kaivurivuokrausta
Kaivurivuokrausfirman jälkeen Jukka kokeili työkalumyyjän ja muutaman muun alan hommia, mutta oma juttu löytyi metallinkierrätyksen parissa. Jukka on erikoistunut auton katalysaattoreiden kierrätykseen.
Niin kuin moni muukin julkkis, houkuteltiin myös Jukka mukaan politiikkaan. Ei mennyt aikaakaan, kun elokuussa 2010 uutisoitiin miehen lähteneen Keski-Suomen kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi.
– Yksi kaveri minut sai siihen houkuteltua.
Myöhemmin Jukka kuitenkin vetäytyi ehdokkuudesta.
Neljäs lapsi tulossa
Nykyinen työ pitää miehen kiireisenä ja vie hänet viikoittain eri puolille Suomea, mutta tärkeintä elämässä on kuitenkin perhe: Heidi-vaimo sekä perheen kolme lasta.
– Neljäs lapsi on tulossa, Jukka paljastaa.
Päivät Korpilahden kotona täyttää leikki ja yhdessä tekeminen lasten kanssa. Aikaa vie myös omakotitalon remontointi ja kaikenlainen muu rakentelu.
Vanhimmalla, kesällä seitsemän vuotta täyttävällä, pojalla ja Jukalla on yhteinen harrastus: kaikenlaisten moottorivehkeiden rassaaminen.
– Niillä on sitten päästelty menemään.
Keskimmäisen lapsen kanssa leikitään nukeilla ja piirretään. Perheen kuopuksesta on kasvamassa autointoilija isänsä ja isoveljen tapaan.
– Hän tykkää katsoa rallivideoita YouTubesta.
Mutta miten kävi sille kuuluisaksi tulleelle minikaivurille?
– Se vietiin Kiinaan kaivuritehtaan museoon.