Wilma Murto ei kaivannut esittelyjä, kun Olympiakomitea julkisti viime viikolla kymmenen Pariisin olympialaisiin valittua urheilijaa. Valitun joukon tuntemattomin oli varmasti Aleksi Leppä, joka tuo ensi kesänä jatkumoa muun muassa Juha Hirven viitoittamalle suomalaisten kivääriampujien olympiatielle.
– Muistaakseni Juha on joskus sanonut, että olympialaisiin pääseminen on vaikeampaa kuin niissä finaaliin yltäminen, Leppä naurahti joulukuun alussa STT:n haastattelussa.
LUE MYÖS: Suomalaisurheilija koki täydellisen oikeusmurhan EM-kisoissa – "Ei näin voi toimia"
Hirvi kilpaili viiden renkaan kisoissa peräti kuusi kertaa, mutta Leppä on lyönyt askelmerkkejä lukkoon vasta ensimmäistä olympiaetappiaan varten.
Leppä, 29, varmisti Suomelle maapaikan Pariisiin sijoittumalla elokuussa MM-kisojen 3x20 laukauksen pienoiskiväärikilpailussa kuudenneksi. Olympiakomitea ei pitänyt Leppää kauan jännityksessä siitä, kuka paikan käyttää, vaan sinetöi valinnan 12. joulukuuta.
– Jos tähdet ovat kohdallaan, ei ole mahdottomuus, että joku muu suomalainen saavuttaa kivääriin vielä toisen olympiapaikan. Naisista tai miehistä, Leppä arvioi.
Ampujista ei löydy Boltin ylivoimaa
Aleksi Leppä harjoittelee paljon Turussa.
Leppä on kasvanut olympiatasolle maltillisin askelin. Hänessä on lahjakkuutta, mutta vasta parin viime vuoden aikana hän on ollut valmis taistelemaan hyvänä päivänä finaalipaikoista ja jopa voitosta.
Lepän lajitaito on kehittynyt vuosi vuodelta, mutta menestyjän kokonaisuus rakentuu pienistä yksityiskohdista.
– Mielenhallinta ja erilaisiin taktiikoihin tai häiriötilanteisiin sopeutuminen on parempaa kuin ennen, Leppä arvioi kehitystään.
Henkisessä valmennuksessa tukena ovat Turussa työskentelevä William Lemoine ja takavuosienkin ampujille tuttu psykologi Niilo Konttinen, joka toimii Jyväskylässä Huippu-urheilun instituutti Kihussa.
– Maailmassa on sairaan paljon ampujia, jotka pystyvät ampumaan paremmin kuin minä. Mutta kilpaileminen on tosi paljon kiinni siitä, että nuppi kestää.
– Usain Bolt pärjäsi pikajuoksussa, koska oli yksiselitteisesti nopein. Ammunnassa voi olla 40 miestä, joista kuka tahansa voi voittaa, Leppä vertasi.
Kiväärilajeissa menestys on sananmukaisesti pienestä kiinni, sillä pienoiskiväärissä maalitaulun kympin halkaisija on 10,4 millimetriä, ilmakiväärissä vain 0,5 milliä.
Veden juominen vaikuttaa näköön
Palaset ovat alkaneet loksahdella Lepän uralla kohdalleen kansainvälisissä kisoissa. Alkukesällä 2023 Leppä ampui Euroopan kisoissa Puolassa pisteen päähän finaalipaikasta yhdeksännellä sijalla.
– Sillä Euroopan kisojen tuloksella (590) on aina aiemmin päässyt finaaliin. Elokuun MM-kisoissa ammuin polvelta kansainvälisten kisojen parhaan tulokseni, Leppä valotti tasonsa nousua.
Leppä kiittää haastattelun aikana useita uraansa vaikuttaneita ihmisiä. Melko tuore menestyksen mahdollistaja on Ampumaurheiluliiton kivääriammunnan päävalmentajaksi tullut britti John Leighton-Dyson, joka valmensi aiemmin Suomessa vain pistooliampujia.
– Hän on tuonut tekemiseeni kovuutta ja vaativuutta. Ajatus on, että kun on maailmanluokan urheilija, pitää toimia kuten maailmanluokan urheilija.
Brittivalmentaja on painottanut esimerkiksi veden juomista kisan aikana, vaikka ei olisi janokaan.
– Jos nestetasapaino ei ole kohdallaan, silmät pettävät Leighton-Dysonin mukaan ensimmäisenä. En ole koskaan juonut vettä kisoissa näin paljon kuin tänä vuonna, Leppä naurahti.
Kotimaassa maajoukkueen valmentajana toimii Joni Stenström. Isä Marko Leppä on myös vahvasti poikansa tukena. Isän perintöä on Aleksi Lepän ajautuminen lajin pariin, vaikka poika valitsikin suvun perinteistä poiketen kiväärin pistoolin sijaan.
Ampujat valokeilassa neljän vuoden välein
Aleksi Leppä tähtäsi paikan Pariisin olympialaisiin.
Leppä on sitten vuoden 2008 ensimmäinen suomalainen kivääriampujamies olympialaisissa. Lontoossa 2012 kivääriampujia edusti Marjo Yli-Kiikka, mutta Rio de Janeirossa ja Tokiossa ampujien menestys oli haulikkolajeista kiinni.
Kivääripuolen suomalaismiesten edellinen olympiavisiitti oli kuitenkin vahvaa tekemistä, sillä Henri Häkkinen tähtäsi Pekingissä ilmakiväärissä pronssia. Vieläpä samana Suomen ampujien superpäivänä, jona Satu Mäkelä-Nummelasta kuoriutui trapin olympiavoittaja.
Mitaleista huolimatta ampujat ovat suureen suomalaisyleisöön nähden katveessa. Haminan Ampumaseuraa edustava Leppä on voittanut viisi MM-mitalia 300 metrin kiväärilajeissa, mutta ne eivät herätä huomiota, koska 300 metrin lajit eivät ole kuuluneet olympiaohjelmaan sitten vuoden 1972.
Leppä työskentelee liikunta-aliupseerina Santahaminan varuskunnassa Helsingissä. Sotilasuralla 300 metrin lajit ovat osa Puolustusvoimien arkea, mutta Leppä laittaa ne Pariisin valmistautuessaan jäähylle. Harjoittelun pääpaino on olympialajeissa pienoiskiväärissä ja ilmakiväärissä.
– Ennen olympialaisia en varmasti edes ammu 300 metrin lajeja, Leppä kertoi.
Turussa parhaat harjoitusolot
Armeijan leivissä työskenteleminen on Lepälle luontevin tie ammattimaiseen urheilemiseen, sillä työ joustaa urheilun tarpeiden mukaan. Samassa työpaikassa on kirjoilla myös Pariisiin valittu skeet-ampuja Eetu Kallioinen, joka sijoittui Tokion 2021 olympialaisissa neljänneksi.
– Olen todella tyytyväinen, että saan olla Puolustusvoimilla töissä. Vaikka tukea tulee muualtakin, urheilun lisäksi myös eläminen maksaa, Leppä sanoi.
Maajoukkueeseen vuodesta 2011 kuulunut Leppä harjoittelee pääosin Turussa, jossa on Lepän mukaan parhaat puitteet päivittäiseen harjoitteluun. Ilma-aseratoja on muuallakin Suomessa, mutta Kupittaalla on sisätiloissa 50 metrin pienoiskiväärirata. Yhteistyö sujuu myös Turun seudun urheiluakatemian ja Turun seudun ampujat -seuran kanssa.
Turussa hän asuu yhdessä tyttöystävänsä, myös kivääriampujana kilpailevan Henna Viljasen kanssa. Paljon harvemmin Leppä on kotonaan Helsingissä ja vielä harvemmin synnyinkaupungissaan Haminassa, jossa hän on yhä kirjoilla.
Laukausmäärien vähentäminen
Ensi kesän olympialajeistaan Leppä nauttii eniten 50 metrin matkalla tähdättävästä pienoiskivääristä, jossa ampuja joutuu sopeutumaan erilaisiin oloihin sään vaihteluille alttiilla radalla.
– Ilmakiväärillä ampuminen on yksinkertaisempaa kuin pienoiskiväärillä kisaaminen, sillä ilmakiväärissä ammutaan vain seisten ja olosuhteet pysyvät sisällä käytännöissä samoina. Siinä nuoremmatkin voivat pärjätä, Leppä kertoi.
Tokion olympialaisten jälkeen miesten täysottelu vaihtui 3x40 laukauksesta 3x20 laukaukseen, jossa ammutaan puolessatoista tunnissa 20 laukausta polviasennosta, makuulta ja seisten. Kahdeksan parasta seuloutuu peruskilpailusta finaaliin, jossa tähdätään 3x15 laukausta viiden laukauksen sarjoissa vähitellen ampujia joukosta pudottaen.
– Kaksi parasta ampuu sitten enää viimeisen laukauksen. Finaalin kokonaispistemäärä kuitenkin ratkaisee, Leppä selvitti.
Ottelussa laukausmäärän puolittaminen tarkoittaa, ettei huonoihin osumiin ole varaa. Ja koska kisa-aika on lyhyt, ampujalla ei ole aikaa pitkiin tuumaustaukoihin tai tuulen haisteluun.
– Lyhyt ampuma-aika tarkoittaa taktisesti sitä, että vaikeimpaan eli pystyammuntaan on pakko jättää eniten aikaa. Jos silloin tuulee, siinä alkaa mieskin heilua, Leppä kuvasi.
Seuraava arvokisa Lepän kalenterissa ovat ilma-aseiden EM-kisat helmi-maaliskuussa Unkarissa.
– Ensi vuosi alkaa hahmottua. Ei onneksi ihan päivä päivältä, mutta ensi kesä on jo lähes pelottavan lähellä, Leppä tuumasi.