Kiina on perinteisesti antanut sille äärimmäisen arvokkaita pandoja lainaksi vain maille, joilla on hyvät suhteet Kiinan kanssa. Siksi talousvaikeuksissa kärvistelevän Ähtärin mahdollinen päätös palauttaa pandat takaisin sisältää poliittisia sävyjä.
Keväällä 2017 Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili Suomessa ja allekirjoitti sopimuksen Ähtärin pandojen vuokraamisesta Suomelle 15 vuoden ajaksi.
Korkean tason poliittinen vierailu oli jälleen yksi osoitus siitä, että pandojen lajinsuojelutyön lisäksi Kiina vuokraa pandojaan ulkomaille poliittisista syistä.
Suomessa ei voida sivuuttaa asian poliittisia sävyjä, jos Ähtäri päättää palauttaa pandansa Kiinalle ennen vuokrasopimuksen loppua, erikoistutkija Liisa Kauppila Turun yliopistosta pohtii.
Miten Kiina sitten suhtautuu pandojen mahdolliseen palauttamiseen?
– Sitä voi vain arvailla, mutta ajattelisin, että koska pandojen lajinsuojelu on Kiinalle aidosti tärkeää, kyllä Kiinassakin ymmärretään se, että pandat eivät voi hyvin, jos esimerkiksi bambutoimituksia ei voida turvata. Jos ja kun asia kommunikoidaan kiinalaisille Ähtärin eläintarhan talousahdinko edellä eikä siten, että Suomi haluaa nyt etääntyä Kiinasta, haitta diplomaattisille suhteille on pienempi.
Suomi ei ole ainoa
Suomi ei suinkaan ole ainoa maa, joka saattaa palauttaa Kiinalle pandansa ennen vuokra-ajan loppua. Esimerkiksi Kanada päätti palauttaa pandansa vuonna 2020 ja Tanskassakin on käyty keskustelua pandojen palauttamisesta.
– Tilanne on Kiinalle kiusallinen, koska pandoja voi alkaa palautua enemmänkin. Ajattelen, että Kiinassa varmasti pohditaan, onko Suomi lipumassa Kiinaa enemmän arvostelevien leiriin ja onko palautuskeskustelu indikaatio siitä.
– Kiinan intresseissä on parantaa suhteitaan länteen, jolloin vanhan ystävän Suomen lipuminen pois Kiinan kumppanuudesta olisi tappio, vaikkei Suomi olekaan merkittävä tekijä Kiinalle isossa kuvassa. Tämän vuoksi on kiinnostavaa nähdä, voisivatko kiinalaiset tulla vastaan rahoitusasiassa. Tästä on ollut jo viitteitä, kun joulukuussa 2021 Kiinan suurlähetystö järjesti varainkeruukampanjan pandojen pitämiselle Suomessa. On kiinnostavaa nähdä, miten Kiinan suunnasta tähän reagoidaan.
Pandadiplomatia vakiintui Mao Zedongin aikana
Pandadiplomatiaksi kutsutaan Kiinan tapaa vuokrata pandojaan maille, joilla on ongelmattomat Kiinan suhteet. Modernin pandadiplomatian juuret ovat 40-luvulla Kiinan tasavallan ajassa.
– Mao Zedongin aikana niitä lahjoitettiin ystävällisenä eleenä kommunistiblokin maihin. Yhdysvallat sai pandansa liennytyksen aikakauden aloittaneen kuuluisan Nixonin vierailun jälkeen. Talousuudistuksen isä Deng Xiaoping teki pandadiplomatiasta oman näköistään. Silloin pandoilla periaatteessa harjoitettiin liiketoimintaa ja niitä vuokrattiin ulkovalloille, kuten Meksikolle.
– Nykyisin pandadiplomatian tavoitteet ovat erilaisia. Pandojen lajinsuojelu on keskiössä ja Kiina aidosti välittää siitä. Nykyajan pandadiplomatiassa tehdään vuokrasopimuksia laadukkaiden eläintarhojen kanssa, mutta eläintarhat aina sijaitsevat maissa, joilla on ongelmattomat Kiina-suhteet ja joiden kanssa Kiina on halunnut tiivistää taloussuhteitaan.
Pandadiplomatian tavoitteet ovat nykyisin erilaiset. Kiina pyrkii pandojen avulla vaikuttamaan länsimaalaisten kuvaan valtiosta.
– Varmaan [pandoihin] liittyy sellaista vastavuoroisuuden odotusta, että me annamme nämä pandat teidän haltuunne, jotka meidän kulttuurissamme edustavat jotain erittäin arvokasta. Ajatelkaa meitä myötämielisesti, kun haluamme tehdä tiettyjä investointeja, jotka tukevat talouskehitystämme.
Tosin joissain maissa pandoilla on ollut päinvastainenkin vaikutus, ja pandojen tulo on saattanut jouduttaa keskustelua esimerkiksi Kiinan ihmisoikeusloukkauksista, Kauppila pohtii.
Pandoista epäsuoria taloushyötyjä?
Toisinaan pandojen merkitystä on Suomessakin korostettu taloudellisten suhteiden jouduttamisella Kiinan kanssa. Kauppila kuitenkin kyseenalaistaa pandojen todellisen hyödyn kauppasuhteille.
– Olen sitä mieltä, että pandat eivät ole hyödyttäneet maita taloudellisesti. Enemmänkin niin, että maiden hyvä suhde Kiinaan on voinut poikia eri tahoille etuja, mutta miten laajasti, se on eri kysymys.
– Suomellakin on ollut hyvä suhde Kiinaan, mutta silti meillä ei ole ollut mitenkään hirveän isoja Kiina-investointeja. Muutamia suuria yritysostoja kyllä, mutta esimerkiksi infrastruktuurihankkeita ei niin paljoa.