Maanantaina jääkiekkoilun Baltika-turnausta varten Moskovaan saapuneelle Suomen maajoukkueelle ei levitelty Venäjän keskuskaupungissa punaista mattoa, vaikka aihetta olisi ollut.
Maanantaina tuli tasan 30 vuotta siitä, kun Leijonat kykeni ensimmäisen kerran kaatamaan kiekkokaukalossa entisen Neuvostoliiton ykkösmiehistön.
Missä olit 17. joulukuuta 1971, kun Suomi Izvestija-turnauksessa kukisti yhdeksän peräkkäistä maailmanmestaruutta voittaneen Neuvostoliiton 4-2? Tapahtumapaikkana oli Moskovan Lushniki-halli, jossa pelataan myös tämänvuotisen Baltika-cupin sijoituksista.
Suomen voitto kolme vuosikymmentä sitten oli kiekkomaailmassa niin kova paukku, että historiallisen ottelun päivämäärä jäi lajia seuraavien muistiin yhtä lähtemättömästi kuin USA:n presidentti John F. Kennedyn murha kahdeksan vuotta aiemmin tai astronautti Neil Armstrongin ensimmäinen kuukävely heinäkuussa 1969.
-Onkos siitä voitosta tosiaan 30 vuotta, hämmästeli maanantaina Suomen Baltika-joukkueen johtaja Heikki Riihirantakin.
Hänellä luulisi olevan aiheesta muistikuvia. Joulukuussa 1971 Riihiranta oli puolustajaparinsa Juha Rantasilan rinnalla ottamassa historiallista voittoa.
-Suoralta kädeltä muistan sen, että johdimme peliä jossain vaiheessa 3-0 ja että Juhani Tamminen teki ottelussa kaksi maalia. Minä jäin ilmeisesti maaleitta, koska en ole matsista jälkeenpäin sen enempää huudellut, Riihiranta naureskeli.
Vihellyskonsertti korvasi sanat
Venäjällä entiset neuvostokiekon tähtipelaajat ovat patinoituneet legendoiksi. Suomen uraa uurtava niskalenkki voittamattomana pidetystä Neuvostoliitosta ei jättänyt sen aikaista moskovalaisyleisöäkään kylmäksi.
-Paikalliset katsojat osoittivat suosiotaan poikkeuksellisen avoimesti, Riihiranta muisteli.
-Vihellyskonsertti Lushniki-hallissa oli aina korvia huumaava. Katsomon järjestystä valvoneet miliisit tarkkailivat, ettei yleisö huuda asiattomuuksia. Kun ei kerran ollut puheoikeutta, katsojat vihelsivät kilpaa.
-Siinä oli miliiseillä kova työ seurata yleisön suunliikkeitä, ettei ilmoille päässyt ei-toivottua tekstiä, Riihiranta myhäili.
Pelaajana Riihiranta kävi 1970-luvulla kovassa huudossa olleessa Izvestijassa useita kertoja. Sittemmin eri jääkiekkotehtävissä, mm. maajoukkueen johtajana hän ynnää Moskovan-visiittiensä määräksi 25-30 kertaa.
-Silloin 1970-luvulla olonsa tunsi taatusti turvalliseksi, kun miliisejä pyöri joka puolella. Kummalliselta tuntui, että kun yritti soittaa puhelimella kotiväelle Suomeen, Lushniki-hallin keskusneidit käskivät odottamaan yhdistämistä parin päivän verran, Riihiranta selvitti.
Suomelta puuttuu yhä ykköstila
Lushniki-halli seisoo valtavassa urheilupuistossa yhtä pönäkkänä kuin ennenkin. Aika ei ole maineikasta kiekkopyhättöä hellinyt.
-Pääsimme ensimmäistä kertaa maajoukkueen kanssa pitämään harjoitukset maanantai-iltana Lushnikin viereisessä hallissa, jossa järjestettiin viime vuodenvaihteessa alle 20-vuotiaiden MM-kisat. Halli on Lushnikin isoa rakennusta parempi. Pienemmässä hallissa on enemmän pukukoppitilaa ja muutenkin viihtyisämpää, Suomen päävalmentaja Hannu Aravirta arvioi.
Suomen Baltika-pelaajista vain puolustaja Erik Kakko sekä hyökkääjät Toni Sihvonen ja Tommi Turunen olivat ehtineet syntyä, kun Suomi otti joulukuun 1971 riemuvoittonsa Neuvostoliitosta.
Nuoremmalla Leijonapolvella on vara pistää Moskovassa tällä viikolla vanhempia paremmaksi. Perinteisen joulunalusturnauksen voitto puuttuu yhä Suomen ansiolistalta.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen uraa uurtavia saavutuksia:
Arvoturnauksessa 1. kerran voitto "suurista":
Suomi-T-slovakia 3-1 (MM-Wien 1967)
Suomi-Kanada 5-2 (Olympia-Grenoble 1968)
Suomi-N-liitto 4-2 (Izvestija 1971)
Suomi-Ruotsi 3-1 (MM-Tukholma 1970)
Arvokisamitaleja 1. kerran:
EM-hopea (MM-Colorado Springs 1962)
18-vuotiaiden EM-kulta (Helsinki 1978)
20-vuotiaiden MM-kulta (MM-T-slovakia 1987)
Olympiahopea (Calgary 1988)
Maailmancupin 3. sija (Kanada 1991)
MM-hopea (Praha 1992)
Maailmanmestaruus (MM-Tukholma 1995)
(MTV3-STT)