Sasu Salin marssi Suomen koripallomaajoukkueen kärjessä vierailemaan EM-kisojen ajaksi Montpellieriin perustettuun suomalaiskouluun ja huusi tervehdyksensä jo ovelta.
- Yes, koulu!
Sitten Salin alkoi vastailla toimittajia esittäneiden koululaisten kysymyksiin. Salin kehui lasten olevan erilaisia toimittajia, koska he kuuntelivat vastauksia.
Niissä olikin ihmettelemistä. Salin kertoi koululaisille pelanneensa koripalloa 30 vuotta ja olevansa 42-vuotias, tosin nuorekkaan näköinen.
Entä onko Salin koskaan miettinyt koripalloilun lopettamista? Silloin kun Jukka Toijala tuli maajoukkueen apuvalmentajaksi.
Mikä minä olen? -arvausleikissä Salinin selkään oli liimattu tarra, jossa luki ”ranskanperunat”. Kun Suomen joukkue lähti ulos luokasta, sama tarra komeili apuvalmentaja Ari Tammivaaran selässä.
- Sasulle elämä on yhtä näytelmää, komiikkaa, hymyili päävalmentaja Henrik Dettmann koulutunnin jälkeen.
Salin on koripallomaajoukkueen päivänpaisteen poika. Kun Montpellierin areenan turvamies ei meinannut päästää aikaisin paikalle saapunutta Suomen joukkuetta pelikentälle ennen maanantain Venäjä-peliä, Salin pujahti parketille turvamiehen jalkojen välistä.
”Sasu on ensimmäinen”
Loputon jekkuilu ja räiskähtelevä pelityyli ovat tehneet Salinista suomalaisfanien ja joukkuetoverien suosikin. Urapolkunsa perusteella Salin on myös jumalten suosikki.
Salin nousi juniorimaajoukkueesta miesten EM-karsintapeleihin kesällä 2010, kun Petteri Koponen loukkaantui. Ensimmäisessä miesten maaottelussaan elokuussa 2010 Salin upotti Israelia vastaan kaikki kolme kolmostaan ja keräsi 11 pistettä. Tuo yksi ottelu vei hänet 19-vuotiaana Ljubljanan euroliigajoukkueeseen.
Se oli poikkeuksellista suomalaisessa koripalloilussa. Salinia kymmenen vuotta vanhemman maajoukkuepelaajapolven Tuukka Kotti, Kimmo Muurinen ja Ville Kauniston lähes koko ura kului tuskaisesti mahdollisuutta työmarkkinoilta hakien.
- Sasu on meidän ensimmäinen pelaajamme, jonka ura on tässä suhteessa onnistunut täydellisesti. Teemu Rannikko, Hanno Möttölä ja Petteri Koponen olivat poikkeuksia, jotka huomattiin jo junioreina, mutta jos heitä ei lasketa, Sasu on ensimmäinen, sanoi maajoukkueen apuvalmentaja Jukka Toijala.
- Tietysti on itsestä kiinni, miten tilaisuutensa käyttää, mutta meillä on maajoukkueessa myös monia, jotka eivät koskaan ole saaneet mahdollisuutta tai ovat loukkaantuneet juuri väärällä hetkellä, Toijala jatkoi.
Salin myöntää onnekkuutensa
Salin itsekin myöntää sattuman merkityksen.
- On onnella ollut merkitystä. Ei tilaisuutta saa, jos ei ole onnea. Toisaalta uskon, että työmoraalillani olisin päässyt kohti tavoitteitani.
Neljän ja puolen Ljubljanassa vietetyn vuoden jälkeen Salin siirtyi viime kaudella Espanjan liigan Gran Canariaan. Onnistunut siirto Sloveniaa kovatasoisempaan Espanjan liigaan on tuonut Salinin peliin uutta osaamista, joka on näkynyt myös EM-kisoissa.
Salin on kehittynyt pallonkäsittelijänä ja pystyy pelaamaan pick and rollia. Hän on myös ajanut korille aiempaa tuloksekkaammin ja parantanut huimasti kaukoheittopeliään, joka edellisissä arvokisoissa on sakannut pahasti.
- Vastuut ovat siirtyneet kun Rannikko jäi pois. Pickien käyttämisestä puhuttiin valmentajien kanssa ja ensimmäinen ajatukseni oli, että kyllä pystyn siihen.